perjantai 23. joulukuuta 2011
GPOY
Tämmönen kiva asia on pakko saada ilmaista....
AINA! Aina ku noita tulee jossakin vastaan niin koen hyvin vahvoja ristiriitaisia tunteita kuinka helvetin hyvin noi osuu omalle kohdalle, ihan pelottaa. Voi perse mä oon joku pingviini.... Ahahaha hysteeristä naurua nyt kyllä.GPOY OTL
Ököpöö
Yritän taas vähän kirjotella. En ees muista mitä viimeks kirjotin nii on vähä hölmöä kirjottaa ku en tiiä mistä oon jo nii tehny ja mistä en, höhöhö. Iha sama.
Mulla ei oo vieläkään oikeen joulumieltä vaik huomen on aatto. Se varmasti johtuu siitä ettei mun arjessa oo viimesen puolenvuoden aikana tapahtunu paljo eroja päivien välillä, ja joulufiilis tulee yleensä siitä et pääsee joululomalle ja et on muualta saanu sitä energiaa. Nyt oon vaan ollu tääl omas huonees melkeen sen 24/7 nii vaikeepa siinä on mitään imasta. Eikä tota luntakaa pahemmi ole. Ja tää vuosi nyt muutenki tulee olee sillai ankeempi, etten saa lahjoja muutaku Biffen antaman ja ollaan äiteen kans huomen lähinnä kahestaan. Ja kaikki koritselutki tehty, eikä aattoks jääny mitään niinku aikasemmin. Times change, man.
Eihän mun päähän oo täs kuus paljo muuta mahtunu kun cossia cossia ja cossia. Tehtiin täl viikol eka asu melkeen kokonaan valmiiks uguu. Jotenki muutenki on vielä tää hirvee sterssiahdistus kausi päällä, lähinnä tän terveydentilan takia. Ensviikol pitäs varaa röntgenaika, missä mulla ei ollu aikasemmin ongelmaa mutku olikohan se eilen vai toissapäivänä ku sain laskun siit aikasemmasta käynnistä ASHJADLK mä taho maksaa enempää. Vituttaa jos oikeesti maksan itteni kipeeks näist siel ravaamis kuluista, mut en saa mitään apuu ite vaivaan vaan pelkkää spekulointii mitä saattaa olla kyseessä ja "kyllä se varmaan ajan kanssa ohi menee" paskaa. Nojoo, se nähää sitte.
Loppupätkän voisin vähän hypetellä näitä kivoimpia pieniä asioita, mitä en oo viel saanu aikaseks hypettää, koska kameran kanssa leikkiminen on jotenki tosi plergh taas. Hehkutin siis sillon marraskuussa mun saamaa synttärilahja figmaa ja otin siitä pari (paskaa) kuvaa <3. Mä rakastun siihen joka kerta uudestaan ku leikin sen asennoilla. Jotain seki kertoo et mun muut figut on pölysiä ja tämä aina kovin pölytön ~
Hönhg höngh, miten voikaan olla nii tykästyny johonki hahmodesingnii näi mahottomasti. Oli kyllä joka pennin arvonen, pihinä hankin siis eBaystä ja sain puolet halvemmalla ku suomesta, koska ei ollu postikuluja. Ihanan laadukas neitokainen ~<3 (mikä toimii hyvänä reffinä sit ku teen tästä cossin fufufu).
Sit sain vähän myöhemmin mun ekan DesingByHumansin tilauksen koska vuoden odottelun jälkeen ne viimeinki hyväksy paypalin ja aijai, tuolta tästälähin hankin t-paitani <3. Ihan samperin upeita ja mukavia, ihan yllätyin kuinka hyvältä ne päällä tuntuu ja istuuki ihmeellisen hyvin, mitä harvoin tapahtuu ku käy suomesta jostain random kaupasta ostamassa. 2 kipaletta hankin, toisesta jaksoin jopa napsia kuvasia.
Joo ei mul muuta, ehkä mä jaksan hihkuttaa jotain myöhemmin ku pääsen eroon tästä yhestä paskamyrskystä.
Mulla ei oo vieläkään oikeen joulumieltä vaik huomen on aatto. Se varmasti johtuu siitä ettei mun arjessa oo viimesen puolenvuoden aikana tapahtunu paljo eroja päivien välillä, ja joulufiilis tulee yleensä siitä et pääsee joululomalle ja et on muualta saanu sitä energiaa. Nyt oon vaan ollu tääl omas huonees melkeen sen 24/7 nii vaikeepa siinä on mitään imasta. Eikä tota luntakaa pahemmi ole. Ja tää vuosi nyt muutenki tulee olee sillai ankeempi, etten saa lahjoja muutaku Biffen antaman ja ollaan äiteen kans huomen lähinnä kahestaan. Ja kaikki koritselutki tehty, eikä aattoks jääny mitään niinku aikasemmin. Times change, man.
Eihän mun päähän oo täs kuus paljo muuta mahtunu kun cossia cossia ja cossia. Tehtiin täl viikol eka asu melkeen kokonaan valmiiks uguu. Jotenki muutenki on vielä tää hirvee sterssiahdistus kausi päällä, lähinnä tän terveydentilan takia. Ensviikol pitäs varaa röntgenaika, missä mulla ei ollu aikasemmin ongelmaa mutku olikohan se eilen vai toissapäivänä ku sain laskun siit aikasemmasta käynnistä ASHJADLK mä taho maksaa enempää. Vituttaa jos oikeesti maksan itteni kipeeks näist siel ravaamis kuluista, mut en saa mitään apuu ite vaivaan vaan pelkkää spekulointii mitä saattaa olla kyseessä ja "kyllä se varmaan ajan kanssa ohi menee" paskaa. Nojoo, se nähää sitte.
Loppupätkän voisin vähän hypetellä näitä kivoimpia pieniä asioita, mitä en oo viel saanu aikaseks hypettää, koska kameran kanssa leikkiminen on jotenki tosi plergh taas. Hehkutin siis sillon marraskuussa mun saamaa synttärilahja figmaa ja otin siitä pari (paskaa) kuvaa <3. Mä rakastun siihen joka kerta uudestaan ku leikin sen asennoilla. Jotain seki kertoo et mun muut figut on pölysiä ja tämä aina kovin pölytön ~
Sit sain vähän myöhemmin mun ekan DesingByHumansin tilauksen koska vuoden odottelun jälkeen ne viimeinki hyväksy paypalin ja aijai, tuolta tästälähin hankin t-paitani <3. Ihan samperin upeita ja mukavia, ihan yllätyin kuinka hyvältä ne päällä tuntuu ja istuuki ihmeellisen hyvin, mitä harvoin tapahtuu ku käy suomesta jostain random kaupasta ostamassa. 2 kipaletta hankin, toisesta jaksoin jopa napsia kuvasia.
asdjkfg hnnn rakkaus <3
Joo ei mul muuta, ehkä mä jaksan hihkuttaa jotain myöhemmin ku pääsen eroon tästä yhestä paskamyrskystä.
Tänään saapu joulun pelastava "joululahja" >w< hype hype <3
tiistai 13. joulukuuta 2011
Uguu
...Löämnmm, eipä oo pahemmin mieli tehny tänne mitään taaskaa kirjotella, varsinki se vähänenki into tota listaa kohtaan kuoli, yllätys yllätys. Mä en vaan jaksaaa. Emmä tiiä miks nytkään vaivaudun kirjottaa mitään. Hirveen stressaava loppuvuosi edessä vähän monestaki syystä (cossicossitcossit perkele) jatota niin...perjantaista asti ihan hirvee unettomuus mulla ollu, menny joskus 1 aikaan nukkumaan mut vaan pyöriny hysteerisen levottomana ja nukahtanu aikasintaan siin 3 jälkeen. Alko ku oli perjantaina se lumimyrsky tääl eteläs nii meiltä meni sinä iltana netti. Se ihan hirvee vitutus ja tylsyys mikä iski ettei voinu tehä mitään perjantai-iltana aiheutti kauheet levottomuudet. Sen jälkee onki sitte se jatkunu ja seki ku on nyt 2 aamuna pitäny herätä jo ennen kaheksaa koska fuu lääkärijuttuja. Eli sellassia 4-6 tunnin unia vedelly viimeaikoina + hillitön stressi ja kaikkee muuta ihanaa niin ...joo, väsyttää ja jotenki ällö olo. Ja se levottomuus mikä on tullu on johtunu aika pitkälle mun jostain tupsahtaneesta cossimoodista, en vaan osaa lopettaa ajattelemista ellen saa oikeesti tehä jotain niiden eteen. Ököpöööö plergh.
Huomenna sentää jotain vähän kivempaa ja meen Jumboon tuhlaa rahojani äpärän kanssa. Toivottavasti on mukavan hiljasta siellä ku menee ennen 11. Sit pitäs iltapäivällä tehä taas asioita ja torstaina tuleeki sisko loppuviikoks tänne. Enkä kyllä uskois et jo ensviikolla on jouluaatto, ei siis minkäänlaista joulumieltä. Tulee harvinaisen harmaa, tylsä ja mitäänsanomaton joulu tänä vuonna, köyhyys on perseestä. Mut eipä tuo haittane koska toivon mukaa uusvuos sit pelastaa <3.
daosjkdoa joo en jaksa ajatella yhtää enempää mitään vois mennä vaan nukkumaan ja kattoo pystynkö viimeinki nukahtaa ku pahimmat stressit on jo takana.....
Huomenna sentää jotain vähän kivempaa ja meen Jumboon tuhlaa rahojani äpärän kanssa. Toivottavasti on mukavan hiljasta siellä ku menee ennen 11. Sit pitäs iltapäivällä tehä taas asioita ja torstaina tuleeki sisko loppuviikoks tänne. Enkä kyllä uskois et jo ensviikolla on jouluaatto, ei siis minkäänlaista joulumieltä. Tulee harvinaisen harmaa, tylsä ja mitäänsanomaton joulu tänä vuonna, köyhyys on perseestä. Mut eipä tuo haittane koska toivon mukaa uusvuos sit pelastaa <3.
daosjkdoa joo en jaksa ajatella yhtää enempää mitään vois mennä vaan nukkumaan ja kattoo pystynkö viimeinki nukahtaa ku pahimmat stressit on jo takana.....
lauantai 19. marraskuuta 2011
Katkeamispiste
Musta tuntuu taas nyt siltä, et mun on pakko purkaa mun pahaa oloo tännekki. Ihan sama vaikka koko maailma lukis mun valitusta mut mä en oikeesti jaksa välittää nyt siitä vaan tahon saada tätä taakkaa pienemmäks. Joo mun silmät on ihan kituneet ja kuivat, ku oon pidätelly kyyneleitä koko tän päivän ja pariin otteeseen heti ku on saanu tilaisuuden olla kunnolla yksin niin purkanu sitte ihan kunnolla. Eikä vieläkään oikeestaan oo helpottanu vaan vieläki on sellanen... itkuparku olo mitä mulla ei oo ollu täs mittakaavassa helvetin pitkään aikaan. No siis viimeyön jäljiltä olin muutenki aika herkkänä koska näin taas unta menneisyyden jutuista ja niistä jää aamulla aina vähän sellanen hapan maku suuhun. Ja noh, tää sit meni tähän tuskaseen poraamiseen koska äitin piti mennä möläyttää jotain et mun tunneportit vaan yksinkertasesti aukes. Mulla on siis aika tulehtuneet välit mun koko perheeseen ja ehkä eniten harmittaa ettei olla mun veljen kans puheväleissä. Tänää äiti sit tuli sanoo mulle, et veli oli sanonu sille et se on yrittäny puhuu mulle enkä oo vastannu mitään. Oikeen syyllistävästi. Aluksi, mitä vittua? Ei oo vittu kertaakaan tullu mulle mitään sanoon, ehkä sillon aikoi sitte kerran kommentoi jotain ohjelmaa mitä katoin, mut siinä tilanteessa en ois ees osannu sanoo mitään hymähystä kummempaa ja se muutenki tuli puun takaa edellä mainitusta syystä. Ei siin mitään, mutku äiti rupes syyttää mua siitä miten huonot välit meille on tullu, niinku syytetään uhria meiningillä. Ja tää on muutenki mulle arka paikka niin....nyt sit ollaan täs tilanteessa.
Mä oon sellanen ihmine, et vaikka miten läheinen olis, niin jos mut hylkää tai pettää luottamuksen tms. meno menee epämukavaks enkä pysty rentoutuu enää sen ihmisen seurassa, niin se ei tuu siitä enää paranee. Mun menneet suhteet ei vaan parane, ne on kerrasta poikki. Musta tulee tavallistaki sulkeutuneempi niiden lähel, keihin on menny se side poikki. Ja tää menee myös veljen suhteen. Me oltiin ihan helvetin läheisii penskoina, mut sitte teini-ikään päästyä se vaan rupes hengaa porukoissaan eikä enää huomioinu mun olemassa oloo, neki vikat vuodet mitä ees jotain sanottiin toiselle niin oli riitasia murahuksia. Eli mun veli suoraan sanottuna hylkäs mut. Asiaa viel pahentaa se, et se oli just siihen aikaan millon siskoki oli muuttanu pohjoseen ja koulussaki mua ruettiin kiusaan ja hyljeksiin. Mä oon vitun herkkä ja ujo ihminen, niin miten vitus voi ajatella et sellanen ihminen ei saa syvii arpia siitä et kaikki samaan aikaan hylkää ja jos huomioi, niin se on tosi negatiivista. En saanu tukee keltään missään siihen aikaan, musta tuli ihan järjettömän yksinäinen ja se pysyy vielä tänäki päivänä. Oon eläny niinku jossain kuplassa, en osaa enää olla sosiaalinen, sulkeuduin ja kasvatin kunnon kuoren. Niin miten helvetissä nyt sit kaikki olettaa et hei sun pitää vaan asennoituu positiivisemmin ja tehä asioille jotain. Miten mä pystyn, ku en oo kriittisimpänä aikana saanu minkäänlaista tukee vaan ollu täysin yksin. Ja olen vieläki. Se tunne, kun menee nukkumaan, niin on ku ois ainoo ihminen maan päällä. Ja mua syyllistetään siitä, miten kaikki mua on hylkiny. Mun pitäs jaksaa olla sosiaalinen ja pirtee ja mitä muuta paskaa ku kaikki talloo mut jalkoihinsa. Ja vaikka mä haluaisinki olla läheinen mun perheen kans, mä en vaan pysty antaa kellekkään sitä anteeks miten ne on mut jättäny, vaikka sit alitajuntaisesti. Mun veliki oli oikeestaan samanlainen asenteeltaa ku mitä mua kiusanneet koulussa, niin tottakai mä vieraannuin siitä. Äiti vaan jankkaa ja jankkaa siitä miten tärkeetä hyvät suhteet sisaruksiin on. Vittu kyllä mä sen tiedän. Mut ei rikottuu sydäntä niin vaan paranneta, varsinkaan mun kohdalla. No eihän se tiedä tästä mitään, mut silti. Itsevarmoilla ihmisillä onnellisuus tulee sisältä, mut mulla se tulee ulkoa. Ympäristö tulee aina niin henkisesti ku fyysisesti vaikuttaa muhun ihan helvetisti. Kaikki tää toi taas pinnalle sen, kuinka helvetin yksin mä oon. Mulla ei oo ketään tukena, olen ajatuksieni kanssa yksin kokoajan. Ja se ahistaa. Tai siis onhan kyl mulla Biffe joka on mun ainoo tuki ja turva, mut se aina riitä et se on pitkälle vaan netin välityksellä tapahtuvaa kommunikointia. Mä tarviin sitä, et on joku ihan oikeesti siinä lähellä. en mä kaipaa mitään sääliä tai lohdutusta, vaan sitä et joku oikeesti haluaa olla mun seurassa. Koskaan kukaan ei oo ihan oikeesti tahtonu olla mun kans, joten arvostan vieläki enemmän sitä miten viimeinki joku oikeesti välittää vähintää yhtä paljo ku minäki. Mutta tähän hätään se mesekin tekee ihmeitä, oikeestaan en osaiskaan olla jos ei ois tätä mesepuoltaki. En mä oikeesti osais elää ilman tota äpärää. Ja mä pystyn elämään itteni ja yksinäisyyteni kanssa sen takia, koska tiiän et on joku joka merkitsee mulle enemmän ku kukaan.
Muutenki on viimeaikoina tunneskaala heitelly tosi dramaattisesti, oon ollu vittuuntuneempi mitä tavallisesti mut se on helposti aina muuttunu hilpeydeks, kuin yhtä helposti takas tähän paskaan. Mut kyl mä tästä tappelen eteenpäin ja puran tän paskan nyt sit kunnolla. Tartun näihin vähäsiin luksus asioihin ja elän päivän kerrallaan. Hnnnnn ehkä nyt pystyis vähäsen keskittyy johonki ku sai purkaa ees osan mun päänsisäsistä möröistä.
Viel tähän loppuun, on tiedossa et mä en osaa avautuu, mut mä nyt tahon kuitenki näin tilaisuuden tullen tehä niin ku kerta sinäki teit (lol julkisesti mut vittuako minä siitä, en oo niin pitkällä et pystyn vieläkään sanoo mitään kunnolla päin naamaa). Sä merkitset mulle aivan jumalattomasti, oot tärkein ihminen mun elämässä ja se ettei mulla oo ketään muuta saa mut arvostaa sua vielä enemmän. Sä oot se paras kaveri mistä oon koko pienen elämäni haaveillu ja mä en usko et mä oisin läheskään näin elämänilonen, jos en ois sua tavannu. Kiitos kun olet olemassa <3.
Nyt mä meen tukehuttaa itteni ku kirjotin tän. Löllö kehittyy......
Mä oon sellanen ihmine, et vaikka miten läheinen olis, niin jos mut hylkää tai pettää luottamuksen tms. meno menee epämukavaks enkä pysty rentoutuu enää sen ihmisen seurassa, niin se ei tuu siitä enää paranee. Mun menneet suhteet ei vaan parane, ne on kerrasta poikki. Musta tulee tavallistaki sulkeutuneempi niiden lähel, keihin on menny se side poikki. Ja tää menee myös veljen suhteen. Me oltiin ihan helvetin läheisii penskoina, mut sitte teini-ikään päästyä se vaan rupes hengaa porukoissaan eikä enää huomioinu mun olemassa oloo, neki vikat vuodet mitä ees jotain sanottiin toiselle niin oli riitasia murahuksia. Eli mun veli suoraan sanottuna hylkäs mut. Asiaa viel pahentaa se, et se oli just siihen aikaan millon siskoki oli muuttanu pohjoseen ja koulussaki mua ruettiin kiusaan ja hyljeksiin. Mä oon vitun herkkä ja ujo ihminen, niin miten vitus voi ajatella et sellanen ihminen ei saa syvii arpia siitä et kaikki samaan aikaan hylkää ja jos huomioi, niin se on tosi negatiivista. En saanu tukee keltään missään siihen aikaan, musta tuli ihan järjettömän yksinäinen ja se pysyy vielä tänäki päivänä. Oon eläny niinku jossain kuplassa, en osaa enää olla sosiaalinen, sulkeuduin ja kasvatin kunnon kuoren. Niin miten helvetissä nyt sit kaikki olettaa et hei sun pitää vaan asennoituu positiivisemmin ja tehä asioille jotain. Miten mä pystyn, ku en oo kriittisimpänä aikana saanu minkäänlaista tukee vaan ollu täysin yksin. Ja olen vieläki. Se tunne, kun menee nukkumaan, niin on ku ois ainoo ihminen maan päällä. Ja mua syyllistetään siitä, miten kaikki mua on hylkiny. Mun pitäs jaksaa olla sosiaalinen ja pirtee ja mitä muuta paskaa ku kaikki talloo mut jalkoihinsa. Ja vaikka mä haluaisinki olla läheinen mun perheen kans, mä en vaan pysty antaa kellekkään sitä anteeks miten ne on mut jättäny, vaikka sit alitajuntaisesti. Mun veliki oli oikeestaan samanlainen asenteeltaa ku mitä mua kiusanneet koulussa, niin tottakai mä vieraannuin siitä. Äiti vaan jankkaa ja jankkaa siitä miten tärkeetä hyvät suhteet sisaruksiin on. Vittu kyllä mä sen tiedän. Mut ei rikottuu sydäntä niin vaan paranneta, varsinkaan mun kohdalla. No eihän se tiedä tästä mitään, mut silti. Itsevarmoilla ihmisillä onnellisuus tulee sisältä, mut mulla se tulee ulkoa. Ympäristö tulee aina niin henkisesti ku fyysisesti vaikuttaa muhun ihan helvetisti. Kaikki tää toi taas pinnalle sen, kuinka helvetin yksin mä oon. Mulla ei oo ketään tukena, olen ajatuksieni kanssa yksin kokoajan. Ja se ahistaa. Tai siis onhan kyl mulla Biffe joka on mun ainoo tuki ja turva, mut se aina riitä et se on pitkälle vaan netin välityksellä tapahtuvaa kommunikointia. Mä tarviin sitä, et on joku ihan oikeesti siinä lähellä. en mä kaipaa mitään sääliä tai lohdutusta, vaan sitä et joku oikeesti haluaa olla mun seurassa. Koskaan kukaan ei oo ihan oikeesti tahtonu olla mun kans, joten arvostan vieläki enemmän sitä miten viimeinki joku oikeesti välittää vähintää yhtä paljo ku minäki. Mutta tähän hätään se mesekin tekee ihmeitä, oikeestaan en osaiskaan olla jos ei ois tätä mesepuoltaki. En mä oikeesti osais elää ilman tota äpärää. Ja mä pystyn elämään itteni ja yksinäisyyteni kanssa sen takia, koska tiiän et on joku joka merkitsee mulle enemmän ku kukaan.
Muutenki on viimeaikoina tunneskaala heitelly tosi dramaattisesti, oon ollu vittuuntuneempi mitä tavallisesti mut se on helposti aina muuttunu hilpeydeks, kuin yhtä helposti takas tähän paskaan. Mut kyl mä tästä tappelen eteenpäin ja puran tän paskan nyt sit kunnolla. Tartun näihin vähäsiin luksus asioihin ja elän päivän kerrallaan. Hnnnnn ehkä nyt pystyis vähäsen keskittyy johonki ku sai purkaa ees osan mun päänsisäsistä möröistä.
Viel tähän loppuun, on tiedossa et mä en osaa avautuu, mut mä nyt tahon kuitenki näin tilaisuuden tullen tehä niin ku kerta sinäki teit (lol julkisesti mut vittuako minä siitä, en oo niin pitkällä et pystyn vieläkään sanoo mitään kunnolla päin naamaa). Sä merkitset mulle aivan jumalattomasti, oot tärkein ihminen mun elämässä ja se ettei mulla oo ketään muuta saa mut arvostaa sua vielä enemmän. Sä oot se paras kaveri mistä oon koko pienen elämäni haaveillu ja mä en usko et mä oisin läheskään näin elämänilonen, jos en ois sua tavannu. Kiitos kun olet olemassa <3.
Nyt mä meen tukehuttaa itteni ku kirjotin tän. Löllö kehittyy......
torstai 3. marraskuuta 2011
Päivä 19 - Vanhempien epäkunnioitus.
Pitää vetää kunnon pakkopullameiningillä nää pari seuraavaa koska suorastaan syyhyän päästä kirjottamaan 21 päivän aiheesta hehehee..jos mä osaan. Hohoo mentiin jo marraskuun puolelle, synttärit oli kuitenki loppujenlopuks oikee mukavat ku mun se aivan saakelin ihana figuni tuli just sille päivälle aah rakastan sitää <3 (se mitä hehkutin jossai aikasemmassa postauksessa). Huomenna sit leffaan uhuhu. Hhuu en jaksa ajatella taaskaan mitään niin plyeergh asiaan.
Mitähän tollaki sit loppujenlopuks haetaan takaa, en tiiä. No mä oon yleisesti muutenki aika epäkunnioittava olento ja sellanen, et multa heruu kunnioitusta vaan ku se on ansaittu. Joo, oonhan mä vähän epäkunnioittava mun vanhempia kohtaan, mut en silleen miten nykyteinit lol. Kyl mä esmes mun äitiä kunnioitan, mut mä en oikeestaan koskaan tottele sitä ellen mä ite hyödy siit jotain. Laiskottelen sen piikkiin, ku kuitenki tiiän sen heikkoudet ja et se murtuu ennen mua tekee asiota. Tjoo. Isääni mä en kunnioita enää paskan vertaa, en ainakaan viimeseen 6 vuoteen. Vihaan sitä niin paljon ja oli ehkä yks mun onnellisimpia hetkiä ku vanhemmat eros ja pääsin siitä melkein eroo. No ei ainakaa tarvi kestää sitä sillai mitä ennen. Se on niin itsekäs ja sikamainen ihminen mitä maa päällään kantaa ja mä en siedä senlaisia ihmisiä yhtään. Hyi kuvottaa ajatellakkaan koko ihmistä niin en nyt siitäkää sit enempää kirjota hyrh.
Mitähän tollaki sit loppujenlopuks haetaan takaa, en tiiä. No mä oon yleisesti muutenki aika epäkunnioittava olento ja sellanen, et multa heruu kunnioitusta vaan ku se on ansaittu. Joo, oonhan mä vähän epäkunnioittava mun vanhempia kohtaan, mut en silleen miten nykyteinit lol. Kyl mä esmes mun äitiä kunnioitan, mut mä en oikeestaan koskaan tottele sitä ellen mä ite hyödy siit jotain. Laiskottelen sen piikkiin, ku kuitenki tiiän sen heikkoudet ja et se murtuu ennen mua tekee asiota. Tjoo. Isääni mä en kunnioita enää paskan vertaa, en ainakaan viimeseen 6 vuoteen. Vihaan sitä niin paljon ja oli ehkä yks mun onnellisimpia hetkiä ku vanhemmat eros ja pääsin siitä melkein eroo. No ei ainakaa tarvi kestää sitä sillai mitä ennen. Se on niin itsekäs ja sikamainen ihminen mitä maa päällään kantaa ja mä en siedä senlaisia ihmisiä yhtään. Hyi kuvottaa ajatellakkaan koko ihmistä niin en nyt siitäkää sit enempää kirjota hyrh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)