Jootota.. eipä tässä ole pahemmin tapahtunut mitään mistä voisi kertoa suurella mielenkiinnolla. Järkevää pitää blogia kun elää tylsää elämää, hm? Nojoo no kuitenkin mulla alkoi tänään hiihtoloma, eikä mitenkään hehkeesti. Olen kipeenä, taas. Kunnon tuskissa. Rhhh. No tässä lomalla pitäisi tapahtua kaikkee vähän jännempää. Hyvällä tuurilla pääsen alottaa cossiasuani, mutta rahatilanne on iso kysymysmerkki. Niin ja Biffe tulee tänne yay \o/ Mut aika pelottava ajatella, että kesään ois muka vähän päälle 3 kk aikaa, mitä vittua 8D Ja varmasti se meneekin nopeasti, koska on ihan hirveen paljo asioita tapahtumassa, koulun suhteen varsinki. Hiihtoloman jälkeen on projekti viikko, menen Flash alkeiskurssille yay, olenkin jo pitemmän aikaa tahtonu oppia niitä tekemään. Ja sen jälkeen on 2 viikkoa työssäoppimista, olen töissä taidemaalarien teosvälityksessä. Varmasti tulee jännää, varsinki ku se sijottuu tonne kaapelitehtaalle, missä oli viimekesänä Animecon niin tulee kivat nostalgiat, heh. Ja toivottavasti tällä kertaa saan tosiaan koululta ton ajan ruokarahat, koska se tulis niin tarpeeseen. Ärsyttää olla rahavaikeuksissa, varsinkin just sillon kun on monta kohdetta mihin sitä tarvii. Enkä niitä kesätöitäkään vielä ole hakenut, pakko mennä kyselemään ensviikolla. Olenhan jo jotain 2kk sitäki värkänny.. köh.
Lagitan taas ihan tuhottomasti, on taas liikaa tehtävää ja ajateltavaa.... hmm
torstai 18. helmikuuta 2010
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tha Maana(aja)ntai
CHAA! Jumalauta XD maanantait iskee jälleen. Tää todistaa et mun ei oikeesti pitäs mennä ylös kämpästä tänä kirottuna päivänä. Oikeesti joku nyt pelleilee mun kustannuksella.
No siis. Päivä lähti käyntiin siitä tiedosta, että tänään pitää mennä Helsinkiin klo 10.00 alkavaan tapaamiseen taidemaalariliitolla. Olen menossa sinne, maalaja kun olen, työssäoppimiseen maaliskuussa ja tämänpäiväinen oli info siihen liittyen + muuta juttua siitä liitosta. Ihan must meille maalareille. Noh, heräsin tuskallisen aikaseen, revin itteni ylös ja liikkeelle käpyttämään 15 minan päässä sijaitsevalle bussipysäkille venaamaan Keravalle menevää bussia. Odotin, odotin, odotin... 40 minuuttia. Bussia ei missään. Kittuunnuin pahasti ja tekstasin maikalle etten varmaan pääse sinne. Tämä käski yrittää uudelleen ja käpsytin sitten takasin umpijäässä himaan kattomaan miten näitä busseja menee. Jos lähtisin heti, ehtisin 10.10 lähtevään bussiin (mikä oli taas 15 minaa myöhässä, mikä näitä keravalle meneviä riivaa?) ja sillä junalla helsinkiin että olisin siinä 11.30 siellä paikalla. 1½ tuntia myöhässä, nice. Ehin lähteen jo kävelemään kun maikka tekstasi takasin, että se nyt on jo sit liian myöhään. En jaksanu enää lähteä kävelemään kotiin päin (vaikka ois niin pitäny näin jälkikäteen ajateltuna) vaan suunnistin kohti hesaa siinä toivossa, että saisin varattua kohta loppumassa olevan mangan. Useiden vittumaisen pitkien venausaikojen jälkeen olin taas junassa istumassa tyytyväisenä, matkalla takasin kotiin. Noh, tavalliseen tapaan mulla oli musa kovalla ja ajatukset jossain missä lie. Sitten tuli ilmotus että matkaliput tarkistetaan. Kiltisti näytin omani, mihin sitten konduktööri tokasi, että täähän on vaan keravalle, se meni tossa pysäkki sitten. ......... ETTÄ MITÄ? Olin niin omissa maailmoissa etten muistanu jäädä Keravalla. Perkele. Pari miestä penkkiriviä edellä naureskeli siinä kun se könduktööri sitten sanoi, että jää haarajoella (seuraava pysäkki) ja mene takasin hesaan päin. Rupesivat nämä naureskelijat mulle vaan enemmän nauramaan, ei kuitenaan pilkkaavasti vaan silleen... ystävällisesti, kuin tuttavat konsanaan. Ei nolottanu, kumma kyllä. Jäin sitten Haarajoella... todeten että korvessa oli sekin pysäkki, pelkkä se pienen pieni, minimaalinen asemalaituri siinä vaan oli. Missään ei ollut muuta kun valkosta ja pari hassua asuinrakennusta. Öh.. ja seuraava juna Hesaan päin olis siinä jotain 12.49, kello oli 12.15 kun ite saavuin siihen. Että jee, hypotermiaa ja tylsyyttä vastaan taas piti taistella puoltuntia. Juna tuli, pääsin Keravalle, taas piti venata puol tuntia bussia. Ja sit vielä lopuks kävellä, aivan oikein, puol tuntia himaan. Ja näin ihana seikkailuni päättyi. Ihan selvästi julkiset ei musta tykkää sen enempää kun minä niistä. Ja outoa kyllä, minuu ei vituta tämä yhtään, melkeen naurattaa ihan. Aivot tais ylikuumeta vitutuksesta ettei enää tunnu missään.
Maanantai, julkiset liikennevälineet ja talvi on asioita mitkä eivät sovi samaan lauseeseen itteni kanssa. Onneksi seuraavaan on viikko aikaa.
No siis. Päivä lähti käyntiin siitä tiedosta, että tänään pitää mennä Helsinkiin klo 10.00 alkavaan tapaamiseen taidemaalariliitolla. Olen menossa sinne, maalaja kun olen, työssäoppimiseen maaliskuussa ja tämänpäiväinen oli info siihen liittyen + muuta juttua siitä liitosta. Ihan must meille maalareille. Noh, heräsin tuskallisen aikaseen, revin itteni ylös ja liikkeelle käpyttämään 15 minan päässä sijaitsevalle bussipysäkille venaamaan Keravalle menevää bussia. Odotin, odotin, odotin... 40 minuuttia. Bussia ei missään. Kittuunnuin pahasti ja tekstasin maikalle etten varmaan pääse sinne. Tämä käski yrittää uudelleen ja käpsytin sitten takasin umpijäässä himaan kattomaan miten näitä busseja menee. Jos lähtisin heti, ehtisin 10.10 lähtevään bussiin (mikä oli taas 15 minaa myöhässä, mikä näitä keravalle meneviä riivaa?) ja sillä junalla helsinkiin että olisin siinä 11.30 siellä paikalla. 1½ tuntia myöhässä, nice. Ehin lähteen jo kävelemään kun maikka tekstasi takasin, että se nyt on jo sit liian myöhään. En jaksanu enää lähteä kävelemään kotiin päin (vaikka ois niin pitäny näin jälkikäteen ajateltuna) vaan suunnistin kohti hesaa siinä toivossa, että saisin varattua kohta loppumassa olevan mangan. Useiden vittumaisen pitkien venausaikojen jälkeen olin taas junassa istumassa tyytyväisenä, matkalla takasin kotiin. Noh, tavalliseen tapaan mulla oli musa kovalla ja ajatukset jossain missä lie. Sitten tuli ilmotus että matkaliput tarkistetaan. Kiltisti näytin omani, mihin sitten konduktööri tokasi, että täähän on vaan keravalle, se meni tossa pysäkki sitten. ......... ETTÄ MITÄ? Olin niin omissa maailmoissa etten muistanu jäädä Keravalla. Perkele. Pari miestä penkkiriviä edellä naureskeli siinä kun se könduktööri sitten sanoi, että jää haarajoella (seuraava pysäkki) ja mene takasin hesaan päin. Rupesivat nämä naureskelijat mulle vaan enemmän nauramaan, ei kuitenaan pilkkaavasti vaan silleen... ystävällisesti, kuin tuttavat konsanaan. Ei nolottanu, kumma kyllä. Jäin sitten Haarajoella... todeten että korvessa oli sekin pysäkki, pelkkä se pienen pieni, minimaalinen asemalaituri siinä vaan oli. Missään ei ollut muuta kun valkosta ja pari hassua asuinrakennusta. Öh.. ja seuraava juna Hesaan päin olis siinä jotain 12.49, kello oli 12.15 kun ite saavuin siihen. Että jee, hypotermiaa ja tylsyyttä vastaan taas piti taistella puoltuntia. Juna tuli, pääsin Keravalle, taas piti venata puol tuntia bussia. Ja sit vielä lopuks kävellä, aivan oikein, puol tuntia himaan. Ja näin ihana seikkailuni päättyi. Ihan selvästi julkiset ei musta tykkää sen enempää kun minä niistä. Ja outoa kyllä, minuu ei vituta tämä yhtään, melkeen naurattaa ihan. Aivot tais ylikuumeta vitutuksesta ettei enää tunnu missään.
Maanantai, julkiset liikennevälineet ja talvi on asioita mitkä eivät sovi samaan lauseeseen itteni kanssa. Onneksi seuraavaan on viikko aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)