perjantai 23. joulukuuta 2011
GPOY
Tämmönen kiva asia on pakko saada ilmaista....
AINA! Aina ku noita tulee jossakin vastaan niin koen hyvin vahvoja ristiriitaisia tunteita kuinka helvetin hyvin noi osuu omalle kohdalle, ihan pelottaa. Voi perse mä oon joku pingviini.... Ahahaha hysteeristä naurua nyt kyllä.GPOY OTL
Ököpöö
Yritän taas vähän kirjotella. En ees muista mitä viimeks kirjotin nii on vähä hölmöä kirjottaa ku en tiiä mistä oon jo nii tehny ja mistä en, höhöhö. Iha sama.
Mulla ei oo vieläkään oikeen joulumieltä vaik huomen on aatto. Se varmasti johtuu siitä ettei mun arjessa oo viimesen puolenvuoden aikana tapahtunu paljo eroja päivien välillä, ja joulufiilis tulee yleensä siitä et pääsee joululomalle ja et on muualta saanu sitä energiaa. Nyt oon vaan ollu tääl omas huonees melkeen sen 24/7 nii vaikeepa siinä on mitään imasta. Eikä tota luntakaa pahemmi ole. Ja tää vuosi nyt muutenki tulee olee sillai ankeempi, etten saa lahjoja muutaku Biffen antaman ja ollaan äiteen kans huomen lähinnä kahestaan. Ja kaikki koritselutki tehty, eikä aattoks jääny mitään niinku aikasemmin. Times change, man.
Eihän mun päähän oo täs kuus paljo muuta mahtunu kun cossia cossia ja cossia. Tehtiin täl viikol eka asu melkeen kokonaan valmiiks uguu. Jotenki muutenki on vielä tää hirvee sterssiahdistus kausi päällä, lähinnä tän terveydentilan takia. Ensviikol pitäs varaa röntgenaika, missä mulla ei ollu aikasemmin ongelmaa mutku olikohan se eilen vai toissapäivänä ku sain laskun siit aikasemmasta käynnistä ASHJADLK mä taho maksaa enempää. Vituttaa jos oikeesti maksan itteni kipeeks näist siel ravaamis kuluista, mut en saa mitään apuu ite vaivaan vaan pelkkää spekulointii mitä saattaa olla kyseessä ja "kyllä se varmaan ajan kanssa ohi menee" paskaa. Nojoo, se nähää sitte.
Loppupätkän voisin vähän hypetellä näitä kivoimpia pieniä asioita, mitä en oo viel saanu aikaseks hypettää, koska kameran kanssa leikkiminen on jotenki tosi plergh taas. Hehkutin siis sillon marraskuussa mun saamaa synttärilahja figmaa ja otin siitä pari (paskaa) kuvaa <3. Mä rakastun siihen joka kerta uudestaan ku leikin sen asennoilla. Jotain seki kertoo et mun muut figut on pölysiä ja tämä aina kovin pölytön ~
Hönhg höngh, miten voikaan olla nii tykästyny johonki hahmodesingnii näi mahottomasti. Oli kyllä joka pennin arvonen, pihinä hankin siis eBaystä ja sain puolet halvemmalla ku suomesta, koska ei ollu postikuluja. Ihanan laadukas neitokainen ~<3 (mikä toimii hyvänä reffinä sit ku teen tästä cossin fufufu).
Sit sain vähän myöhemmin mun ekan DesingByHumansin tilauksen koska vuoden odottelun jälkeen ne viimeinki hyväksy paypalin ja aijai, tuolta tästälähin hankin t-paitani <3. Ihan samperin upeita ja mukavia, ihan yllätyin kuinka hyvältä ne päällä tuntuu ja istuuki ihmeellisen hyvin, mitä harvoin tapahtuu ku käy suomesta jostain random kaupasta ostamassa. 2 kipaletta hankin, toisesta jaksoin jopa napsia kuvasia.
Joo ei mul muuta, ehkä mä jaksan hihkuttaa jotain myöhemmin ku pääsen eroon tästä yhestä paskamyrskystä.
Mulla ei oo vieläkään oikeen joulumieltä vaik huomen on aatto. Se varmasti johtuu siitä ettei mun arjessa oo viimesen puolenvuoden aikana tapahtunu paljo eroja päivien välillä, ja joulufiilis tulee yleensä siitä et pääsee joululomalle ja et on muualta saanu sitä energiaa. Nyt oon vaan ollu tääl omas huonees melkeen sen 24/7 nii vaikeepa siinä on mitään imasta. Eikä tota luntakaa pahemmi ole. Ja tää vuosi nyt muutenki tulee olee sillai ankeempi, etten saa lahjoja muutaku Biffen antaman ja ollaan äiteen kans huomen lähinnä kahestaan. Ja kaikki koritselutki tehty, eikä aattoks jääny mitään niinku aikasemmin. Times change, man.
Eihän mun päähän oo täs kuus paljo muuta mahtunu kun cossia cossia ja cossia. Tehtiin täl viikol eka asu melkeen kokonaan valmiiks uguu. Jotenki muutenki on vielä tää hirvee sterssiahdistus kausi päällä, lähinnä tän terveydentilan takia. Ensviikol pitäs varaa röntgenaika, missä mulla ei ollu aikasemmin ongelmaa mutku olikohan se eilen vai toissapäivänä ku sain laskun siit aikasemmasta käynnistä ASHJADLK mä taho maksaa enempää. Vituttaa jos oikeesti maksan itteni kipeeks näist siel ravaamis kuluista, mut en saa mitään apuu ite vaivaan vaan pelkkää spekulointii mitä saattaa olla kyseessä ja "kyllä se varmaan ajan kanssa ohi menee" paskaa. Nojoo, se nähää sitte.
Loppupätkän voisin vähän hypetellä näitä kivoimpia pieniä asioita, mitä en oo viel saanu aikaseks hypettää, koska kameran kanssa leikkiminen on jotenki tosi plergh taas. Hehkutin siis sillon marraskuussa mun saamaa synttärilahja figmaa ja otin siitä pari (paskaa) kuvaa <3. Mä rakastun siihen joka kerta uudestaan ku leikin sen asennoilla. Jotain seki kertoo et mun muut figut on pölysiä ja tämä aina kovin pölytön ~
Sit sain vähän myöhemmin mun ekan DesingByHumansin tilauksen koska vuoden odottelun jälkeen ne viimeinki hyväksy paypalin ja aijai, tuolta tästälähin hankin t-paitani <3. Ihan samperin upeita ja mukavia, ihan yllätyin kuinka hyvältä ne päällä tuntuu ja istuuki ihmeellisen hyvin, mitä harvoin tapahtuu ku käy suomesta jostain random kaupasta ostamassa. 2 kipaletta hankin, toisesta jaksoin jopa napsia kuvasia.
asdjkfg hnnn rakkaus <3
Joo ei mul muuta, ehkä mä jaksan hihkuttaa jotain myöhemmin ku pääsen eroon tästä yhestä paskamyrskystä.
Tänään saapu joulun pelastava "joululahja" >w< hype hype <3
tiistai 13. joulukuuta 2011
Uguu
...Löämnmm, eipä oo pahemmin mieli tehny tänne mitään taaskaa kirjotella, varsinki se vähänenki into tota listaa kohtaan kuoli, yllätys yllätys. Mä en vaan jaksaaa. Emmä tiiä miks nytkään vaivaudun kirjottaa mitään. Hirveen stressaava loppuvuosi edessä vähän monestaki syystä (cossicossitcossit perkele) jatota niin...perjantaista asti ihan hirvee unettomuus mulla ollu, menny joskus 1 aikaan nukkumaan mut vaan pyöriny hysteerisen levottomana ja nukahtanu aikasintaan siin 3 jälkeen. Alko ku oli perjantaina se lumimyrsky tääl eteläs nii meiltä meni sinä iltana netti. Se ihan hirvee vitutus ja tylsyys mikä iski ettei voinu tehä mitään perjantai-iltana aiheutti kauheet levottomuudet. Sen jälkee onki sitte se jatkunu ja seki ku on nyt 2 aamuna pitäny herätä jo ennen kaheksaa koska fuu lääkärijuttuja. Eli sellassia 4-6 tunnin unia vedelly viimeaikoina + hillitön stressi ja kaikkee muuta ihanaa niin ...joo, väsyttää ja jotenki ällö olo. Ja se levottomuus mikä on tullu on johtunu aika pitkälle mun jostain tupsahtaneesta cossimoodista, en vaan osaa lopettaa ajattelemista ellen saa oikeesti tehä jotain niiden eteen. Ököpöööö plergh.
Huomenna sentää jotain vähän kivempaa ja meen Jumboon tuhlaa rahojani äpärän kanssa. Toivottavasti on mukavan hiljasta siellä ku menee ennen 11. Sit pitäs iltapäivällä tehä taas asioita ja torstaina tuleeki sisko loppuviikoks tänne. Enkä kyllä uskois et jo ensviikolla on jouluaatto, ei siis minkäänlaista joulumieltä. Tulee harvinaisen harmaa, tylsä ja mitäänsanomaton joulu tänä vuonna, köyhyys on perseestä. Mut eipä tuo haittane koska toivon mukaa uusvuos sit pelastaa <3.
daosjkdoa joo en jaksa ajatella yhtää enempää mitään vois mennä vaan nukkumaan ja kattoo pystynkö viimeinki nukahtaa ku pahimmat stressit on jo takana.....
Huomenna sentää jotain vähän kivempaa ja meen Jumboon tuhlaa rahojani äpärän kanssa. Toivottavasti on mukavan hiljasta siellä ku menee ennen 11. Sit pitäs iltapäivällä tehä taas asioita ja torstaina tuleeki sisko loppuviikoks tänne. Enkä kyllä uskois et jo ensviikolla on jouluaatto, ei siis minkäänlaista joulumieltä. Tulee harvinaisen harmaa, tylsä ja mitäänsanomaton joulu tänä vuonna, köyhyys on perseestä. Mut eipä tuo haittane koska toivon mukaa uusvuos sit pelastaa <3.
daosjkdoa joo en jaksa ajatella yhtää enempää mitään vois mennä vaan nukkumaan ja kattoo pystynkö viimeinki nukahtaa ku pahimmat stressit on jo takana.....
lauantai 19. marraskuuta 2011
Katkeamispiste
Musta tuntuu taas nyt siltä, et mun on pakko purkaa mun pahaa oloo tännekki. Ihan sama vaikka koko maailma lukis mun valitusta mut mä en oikeesti jaksa välittää nyt siitä vaan tahon saada tätä taakkaa pienemmäks. Joo mun silmät on ihan kituneet ja kuivat, ku oon pidätelly kyyneleitä koko tän päivän ja pariin otteeseen heti ku on saanu tilaisuuden olla kunnolla yksin niin purkanu sitte ihan kunnolla. Eikä vieläkään oikeestaan oo helpottanu vaan vieläki on sellanen... itkuparku olo mitä mulla ei oo ollu täs mittakaavassa helvetin pitkään aikaan. No siis viimeyön jäljiltä olin muutenki aika herkkänä koska näin taas unta menneisyyden jutuista ja niistä jää aamulla aina vähän sellanen hapan maku suuhun. Ja noh, tää sit meni tähän tuskaseen poraamiseen koska äitin piti mennä möläyttää jotain et mun tunneportit vaan yksinkertasesti aukes. Mulla on siis aika tulehtuneet välit mun koko perheeseen ja ehkä eniten harmittaa ettei olla mun veljen kans puheväleissä. Tänää äiti sit tuli sanoo mulle, et veli oli sanonu sille et se on yrittäny puhuu mulle enkä oo vastannu mitään. Oikeen syyllistävästi. Aluksi, mitä vittua? Ei oo vittu kertaakaan tullu mulle mitään sanoon, ehkä sillon aikoi sitte kerran kommentoi jotain ohjelmaa mitä katoin, mut siinä tilanteessa en ois ees osannu sanoo mitään hymähystä kummempaa ja se muutenki tuli puun takaa edellä mainitusta syystä. Ei siin mitään, mutku äiti rupes syyttää mua siitä miten huonot välit meille on tullu, niinku syytetään uhria meiningillä. Ja tää on muutenki mulle arka paikka niin....nyt sit ollaan täs tilanteessa.
Mä oon sellanen ihmine, et vaikka miten läheinen olis, niin jos mut hylkää tai pettää luottamuksen tms. meno menee epämukavaks enkä pysty rentoutuu enää sen ihmisen seurassa, niin se ei tuu siitä enää paranee. Mun menneet suhteet ei vaan parane, ne on kerrasta poikki. Musta tulee tavallistaki sulkeutuneempi niiden lähel, keihin on menny se side poikki. Ja tää menee myös veljen suhteen. Me oltiin ihan helvetin läheisii penskoina, mut sitte teini-ikään päästyä se vaan rupes hengaa porukoissaan eikä enää huomioinu mun olemassa oloo, neki vikat vuodet mitä ees jotain sanottiin toiselle niin oli riitasia murahuksia. Eli mun veli suoraan sanottuna hylkäs mut. Asiaa viel pahentaa se, et se oli just siihen aikaan millon siskoki oli muuttanu pohjoseen ja koulussaki mua ruettiin kiusaan ja hyljeksiin. Mä oon vitun herkkä ja ujo ihminen, niin miten vitus voi ajatella et sellanen ihminen ei saa syvii arpia siitä et kaikki samaan aikaan hylkää ja jos huomioi, niin se on tosi negatiivista. En saanu tukee keltään missään siihen aikaan, musta tuli ihan järjettömän yksinäinen ja se pysyy vielä tänäki päivänä. Oon eläny niinku jossain kuplassa, en osaa enää olla sosiaalinen, sulkeuduin ja kasvatin kunnon kuoren. Niin miten helvetissä nyt sit kaikki olettaa et hei sun pitää vaan asennoituu positiivisemmin ja tehä asioille jotain. Miten mä pystyn, ku en oo kriittisimpänä aikana saanu minkäänlaista tukee vaan ollu täysin yksin. Ja olen vieläki. Se tunne, kun menee nukkumaan, niin on ku ois ainoo ihminen maan päällä. Ja mua syyllistetään siitä, miten kaikki mua on hylkiny. Mun pitäs jaksaa olla sosiaalinen ja pirtee ja mitä muuta paskaa ku kaikki talloo mut jalkoihinsa. Ja vaikka mä haluaisinki olla läheinen mun perheen kans, mä en vaan pysty antaa kellekkään sitä anteeks miten ne on mut jättäny, vaikka sit alitajuntaisesti. Mun veliki oli oikeestaan samanlainen asenteeltaa ku mitä mua kiusanneet koulussa, niin tottakai mä vieraannuin siitä. Äiti vaan jankkaa ja jankkaa siitä miten tärkeetä hyvät suhteet sisaruksiin on. Vittu kyllä mä sen tiedän. Mut ei rikottuu sydäntä niin vaan paranneta, varsinkaan mun kohdalla. No eihän se tiedä tästä mitään, mut silti. Itsevarmoilla ihmisillä onnellisuus tulee sisältä, mut mulla se tulee ulkoa. Ympäristö tulee aina niin henkisesti ku fyysisesti vaikuttaa muhun ihan helvetisti. Kaikki tää toi taas pinnalle sen, kuinka helvetin yksin mä oon. Mulla ei oo ketään tukena, olen ajatuksieni kanssa yksin kokoajan. Ja se ahistaa. Tai siis onhan kyl mulla Biffe joka on mun ainoo tuki ja turva, mut se aina riitä et se on pitkälle vaan netin välityksellä tapahtuvaa kommunikointia. Mä tarviin sitä, et on joku ihan oikeesti siinä lähellä. en mä kaipaa mitään sääliä tai lohdutusta, vaan sitä et joku oikeesti haluaa olla mun seurassa. Koskaan kukaan ei oo ihan oikeesti tahtonu olla mun kans, joten arvostan vieläki enemmän sitä miten viimeinki joku oikeesti välittää vähintää yhtä paljo ku minäki. Mutta tähän hätään se mesekin tekee ihmeitä, oikeestaan en osaiskaan olla jos ei ois tätä mesepuoltaki. En mä oikeesti osais elää ilman tota äpärää. Ja mä pystyn elämään itteni ja yksinäisyyteni kanssa sen takia, koska tiiän et on joku joka merkitsee mulle enemmän ku kukaan.
Muutenki on viimeaikoina tunneskaala heitelly tosi dramaattisesti, oon ollu vittuuntuneempi mitä tavallisesti mut se on helposti aina muuttunu hilpeydeks, kuin yhtä helposti takas tähän paskaan. Mut kyl mä tästä tappelen eteenpäin ja puran tän paskan nyt sit kunnolla. Tartun näihin vähäsiin luksus asioihin ja elän päivän kerrallaan. Hnnnnn ehkä nyt pystyis vähäsen keskittyy johonki ku sai purkaa ees osan mun päänsisäsistä möröistä.
Viel tähän loppuun, on tiedossa et mä en osaa avautuu, mut mä nyt tahon kuitenki näin tilaisuuden tullen tehä niin ku kerta sinäki teit (lol julkisesti mut vittuako minä siitä, en oo niin pitkällä et pystyn vieläkään sanoo mitään kunnolla päin naamaa). Sä merkitset mulle aivan jumalattomasti, oot tärkein ihminen mun elämässä ja se ettei mulla oo ketään muuta saa mut arvostaa sua vielä enemmän. Sä oot se paras kaveri mistä oon koko pienen elämäni haaveillu ja mä en usko et mä oisin läheskään näin elämänilonen, jos en ois sua tavannu. Kiitos kun olet olemassa <3.
Nyt mä meen tukehuttaa itteni ku kirjotin tän. Löllö kehittyy......
Mä oon sellanen ihmine, et vaikka miten läheinen olis, niin jos mut hylkää tai pettää luottamuksen tms. meno menee epämukavaks enkä pysty rentoutuu enää sen ihmisen seurassa, niin se ei tuu siitä enää paranee. Mun menneet suhteet ei vaan parane, ne on kerrasta poikki. Musta tulee tavallistaki sulkeutuneempi niiden lähel, keihin on menny se side poikki. Ja tää menee myös veljen suhteen. Me oltiin ihan helvetin läheisii penskoina, mut sitte teini-ikään päästyä se vaan rupes hengaa porukoissaan eikä enää huomioinu mun olemassa oloo, neki vikat vuodet mitä ees jotain sanottiin toiselle niin oli riitasia murahuksia. Eli mun veli suoraan sanottuna hylkäs mut. Asiaa viel pahentaa se, et se oli just siihen aikaan millon siskoki oli muuttanu pohjoseen ja koulussaki mua ruettiin kiusaan ja hyljeksiin. Mä oon vitun herkkä ja ujo ihminen, niin miten vitus voi ajatella et sellanen ihminen ei saa syvii arpia siitä et kaikki samaan aikaan hylkää ja jos huomioi, niin se on tosi negatiivista. En saanu tukee keltään missään siihen aikaan, musta tuli ihan järjettömän yksinäinen ja se pysyy vielä tänäki päivänä. Oon eläny niinku jossain kuplassa, en osaa enää olla sosiaalinen, sulkeuduin ja kasvatin kunnon kuoren. Niin miten helvetissä nyt sit kaikki olettaa et hei sun pitää vaan asennoituu positiivisemmin ja tehä asioille jotain. Miten mä pystyn, ku en oo kriittisimpänä aikana saanu minkäänlaista tukee vaan ollu täysin yksin. Ja olen vieläki. Se tunne, kun menee nukkumaan, niin on ku ois ainoo ihminen maan päällä. Ja mua syyllistetään siitä, miten kaikki mua on hylkiny. Mun pitäs jaksaa olla sosiaalinen ja pirtee ja mitä muuta paskaa ku kaikki talloo mut jalkoihinsa. Ja vaikka mä haluaisinki olla läheinen mun perheen kans, mä en vaan pysty antaa kellekkään sitä anteeks miten ne on mut jättäny, vaikka sit alitajuntaisesti. Mun veliki oli oikeestaan samanlainen asenteeltaa ku mitä mua kiusanneet koulussa, niin tottakai mä vieraannuin siitä. Äiti vaan jankkaa ja jankkaa siitä miten tärkeetä hyvät suhteet sisaruksiin on. Vittu kyllä mä sen tiedän. Mut ei rikottuu sydäntä niin vaan paranneta, varsinkaan mun kohdalla. No eihän se tiedä tästä mitään, mut silti. Itsevarmoilla ihmisillä onnellisuus tulee sisältä, mut mulla se tulee ulkoa. Ympäristö tulee aina niin henkisesti ku fyysisesti vaikuttaa muhun ihan helvetisti. Kaikki tää toi taas pinnalle sen, kuinka helvetin yksin mä oon. Mulla ei oo ketään tukena, olen ajatuksieni kanssa yksin kokoajan. Ja se ahistaa. Tai siis onhan kyl mulla Biffe joka on mun ainoo tuki ja turva, mut se aina riitä et se on pitkälle vaan netin välityksellä tapahtuvaa kommunikointia. Mä tarviin sitä, et on joku ihan oikeesti siinä lähellä. en mä kaipaa mitään sääliä tai lohdutusta, vaan sitä et joku oikeesti haluaa olla mun seurassa. Koskaan kukaan ei oo ihan oikeesti tahtonu olla mun kans, joten arvostan vieläki enemmän sitä miten viimeinki joku oikeesti välittää vähintää yhtä paljo ku minäki. Mutta tähän hätään se mesekin tekee ihmeitä, oikeestaan en osaiskaan olla jos ei ois tätä mesepuoltaki. En mä oikeesti osais elää ilman tota äpärää. Ja mä pystyn elämään itteni ja yksinäisyyteni kanssa sen takia, koska tiiän et on joku joka merkitsee mulle enemmän ku kukaan.
Muutenki on viimeaikoina tunneskaala heitelly tosi dramaattisesti, oon ollu vittuuntuneempi mitä tavallisesti mut se on helposti aina muuttunu hilpeydeks, kuin yhtä helposti takas tähän paskaan. Mut kyl mä tästä tappelen eteenpäin ja puran tän paskan nyt sit kunnolla. Tartun näihin vähäsiin luksus asioihin ja elän päivän kerrallaan. Hnnnnn ehkä nyt pystyis vähäsen keskittyy johonki ku sai purkaa ees osan mun päänsisäsistä möröistä.
Viel tähän loppuun, on tiedossa et mä en osaa avautuu, mut mä nyt tahon kuitenki näin tilaisuuden tullen tehä niin ku kerta sinäki teit (lol julkisesti mut vittuako minä siitä, en oo niin pitkällä et pystyn vieläkään sanoo mitään kunnolla päin naamaa). Sä merkitset mulle aivan jumalattomasti, oot tärkein ihminen mun elämässä ja se ettei mulla oo ketään muuta saa mut arvostaa sua vielä enemmän. Sä oot se paras kaveri mistä oon koko pienen elämäni haaveillu ja mä en usko et mä oisin läheskään näin elämänilonen, jos en ois sua tavannu. Kiitos kun olet olemassa <3.
Nyt mä meen tukehuttaa itteni ku kirjotin tän. Löllö kehittyy......
torstai 3. marraskuuta 2011
Päivä 19 - Vanhempien epäkunnioitus.
Pitää vetää kunnon pakkopullameiningillä nää pari seuraavaa koska suorastaan syyhyän päästä kirjottamaan 21 päivän aiheesta hehehee..jos mä osaan. Hohoo mentiin jo marraskuun puolelle, synttärit oli kuitenki loppujenlopuks oikee mukavat ku mun se aivan saakelin ihana figuni tuli just sille päivälle aah rakastan sitää <3 (se mitä hehkutin jossai aikasemmassa postauksessa). Huomenna sit leffaan uhuhu. Hhuu en jaksa ajatella taaskaan mitään niin plyeergh asiaan.
Mitähän tollaki sit loppujenlopuks haetaan takaa, en tiiä. No mä oon yleisesti muutenki aika epäkunnioittava olento ja sellanen, et multa heruu kunnioitusta vaan ku se on ansaittu. Joo, oonhan mä vähän epäkunnioittava mun vanhempia kohtaan, mut en silleen miten nykyteinit lol. Kyl mä esmes mun äitiä kunnioitan, mut mä en oikeestaan koskaan tottele sitä ellen mä ite hyödy siit jotain. Laiskottelen sen piikkiin, ku kuitenki tiiän sen heikkoudet ja et se murtuu ennen mua tekee asiota. Tjoo. Isääni mä en kunnioita enää paskan vertaa, en ainakaan viimeseen 6 vuoteen. Vihaan sitä niin paljon ja oli ehkä yks mun onnellisimpia hetkiä ku vanhemmat eros ja pääsin siitä melkein eroo. No ei ainakaa tarvi kestää sitä sillai mitä ennen. Se on niin itsekäs ja sikamainen ihminen mitä maa päällään kantaa ja mä en siedä senlaisia ihmisiä yhtään. Hyi kuvottaa ajatellakkaan koko ihmistä niin en nyt siitäkää sit enempää kirjota hyrh.
Mitähän tollaki sit loppujenlopuks haetaan takaa, en tiiä. No mä oon yleisesti muutenki aika epäkunnioittava olento ja sellanen, et multa heruu kunnioitusta vaan ku se on ansaittu. Joo, oonhan mä vähän epäkunnioittava mun vanhempia kohtaan, mut en silleen miten nykyteinit lol. Kyl mä esmes mun äitiä kunnioitan, mut mä en oikeestaan koskaan tottele sitä ellen mä ite hyödy siit jotain. Laiskottelen sen piikkiin, ku kuitenki tiiän sen heikkoudet ja et se murtuu ennen mua tekee asiota. Tjoo. Isääni mä en kunnioita enää paskan vertaa, en ainakaan viimeseen 6 vuoteen. Vihaan sitä niin paljon ja oli ehkä yks mun onnellisimpia hetkiä ku vanhemmat eros ja pääsin siitä melkein eroo. No ei ainakaa tarvi kestää sitä sillai mitä ennen. Se on niin itsekäs ja sikamainen ihminen mitä maa päällään kantaa ja mä en siedä senlaisia ihmisiä yhtään. Hyi kuvottaa ajatellakkaan koko ihmistä niin en nyt siitäkää sit enempää kirjota hyrh.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Päivä 18 - Sinun uskomuksesi /vakaumuksesi.
Onko pakko? XD Eräs ehti jo vähän kyllästyä tähän listaaan koska se vaatii liikaa ajattelua ja noh...aiheet on toisiaan tosi plergh. Niinku nyt. Eikä mua nyt näin muutenkaan oikeen inspais kirjottaa, tahon kriiseillä mun viimeset 18 vuotiaan tuntini Basaraa mättämällä ja piirtämällä. Joo, huomenna aamu 4 olen 19 vee jippii ihanaata. En kyl odota mitään huomiselta, siinä missä muultakaan päivältä mitään erityistä. Päivä siinä missä muutki. En ees jaksa ajatella mitään erityistä ku en muutenkaa mitää lahoja saa (paitsi äpärältä sain tuitui) tai mitään juhlia muutenkaa pidetä niin. Olihan se tietysti mielessä et ois hyväks käyttäny tätä Halloweenia ja menny kattoo esmes kauhuleffoja, muttaku mua ei kiehdo ajatus matkasta Hesaan eikä minnee muuallekkaan, just tällänen pahin erakoitumiskausi menossa et ei huvita lähtee kotiovee pidemmälle viettää aikaa. Liikaa vaivaa. Plergh. Muttamutta, oishan sitä vaikka mitä mistä taas höpöttää, mut mä en jaksa ajatellaaa. On tääki blogi ku inisen vaan siitä miten en jaksa tehä mitää höhöhö........
No mä nyt en oo kyllä edes varma mitä toi tän päivän aihe suoranaisesti meinaa. En mä tiiä. Uskon harmoniaan ja tasapainoon. Oikeestaan mun uskomukseni vähän kaikkeen kulkee just sillä tasapainomeiningillä. Maailmassa on paljon kaikkea paskaa mutta on sitä hyvääkin. Harmonia tulee siitä kun kumpikaan ei jyllää toista, vaikka ääripäitä aina löytyy kaikesta. Oon aina yleensä siinä vähemmistöjen puolella vähän kaikessa. Vakaumus..öö... mun mielestä ihminen saa olla ja tehä mitä tahansa kuhan ei aiheuta harmia kanssaeläjilleen. Siis sellasta oikeeta, ei mitään satunnaista ajatuskuraa mikä ei oikeesti satuta ketään. Joo. Mitähän hittoo mä selitän. Emmä tiedä, joten ehkä mä vaan oon hiljaa.
Mitähän mä ajattelin ku päätin leikkauttaa hiukset tähän aikaa vuodesta. Pituutta niil on vaan muutama hassuu senttii ja tuntuu et mun päänahka herkkeni siin samalla. Kylmääähhh. Ihanku ois kokoaika kylmiiväreit päässä, sellanen tosi argh olotila, hyi jotenki alaston olo ilman hiuksia XD Oon kalju angst. No en ihan, mut yr. Mä en vaan jaksanu mun ylipitkiä vaalennettuja takkupesäkkeitä mitkä näytti tosi vajaalta pitkällä juurikasvulla. Kasvaahan nää tästä, onneks on pipokausi ahahah.
No mä nyt en oo kyllä edes varma mitä toi tän päivän aihe suoranaisesti meinaa. En mä tiiä. Uskon harmoniaan ja tasapainoon. Oikeestaan mun uskomukseni vähän kaikkeen kulkee just sillä tasapainomeiningillä. Maailmassa on paljon kaikkea paskaa mutta on sitä hyvääkin. Harmonia tulee siitä kun kumpikaan ei jyllää toista, vaikka ääripäitä aina löytyy kaikesta. Oon aina yleensä siinä vähemmistöjen puolella vähän kaikessa. Vakaumus..öö... mun mielestä ihminen saa olla ja tehä mitä tahansa kuhan ei aiheuta harmia kanssaeläjilleen. Siis sellasta oikeeta, ei mitään satunnaista ajatuskuraa mikä ei oikeesti satuta ketään. Joo. Mitähän hittoo mä selitän. Emmä tiedä, joten ehkä mä vaan oon hiljaa.
Mitähän mä ajattelin ku päätin leikkauttaa hiukset tähän aikaa vuodesta. Pituutta niil on vaan muutama hassuu senttii ja tuntuu et mun päänahka herkkeni siin samalla. Kylmääähhh. Ihanku ois kokoaika kylmiiväreit päässä, sellanen tosi argh olotila, hyi jotenki alaston olo ilman hiuksia XD Oon kalju angst. No en ihan, mut yr. Mä en vaan jaksanu mun ylipitkiä vaalennettuja takkupesäkkeitä mitkä näytti tosi vajaalta pitkällä juurikasvulla. Kasvaahan nää tästä, onneks on pipokausi ahahah.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Päivä 17 - Kuluneen vuoden plussat ja miinukset.
Alan jo hyytyä, ähähä. Mmm, samapa tuo. Kirjotan nyttenki ihan muusta syystä kuin halusta jatkaa tota listaa. Njuu siis sunnuntai oli oikein ihana päivä sit loppujenlopuks <3 Oli se aika rääkkii istuu tuntikausia paikallaan penkillä, varsinki ku harjottaa väkivaltaa samalla mut en ois jääny kyl mistää hinnast pois. Ohjelma oli inspiroivaa ja hauskaa.. perkele itekki osallistu vähän liikaa ja sain jonkiasteisen mikrofonitrauman koska en muista yhtään mitään siitä hetkestä ku sain sen kapistuksen käteen XDDD. Joo. Huomasin muuten tässä jotain tosi outoo ja koomista. Löysin sivun missä voi laskee painoindeksinsä ja sen mukaan jos mä laihtusin tästä jotain vähän päälle 5 kiloo mä oisin jo alipainonen.....mitä? Oikeesti, en uskois XD minä laiska paska kenen elämäntavat on kaukana terveellisestä ja aktiivisesta. Taino...osaanhan mä joskus laiskuuttani näännyttää itteeni mut öröö. En mä kyl ees haluu laihtuu mitenkää erityisesti. Mut onhan toi aika....jännää et niinki lähel muka ollaa rajaa. Emmä nii laiha ole.
Aiheeseen siispä, taas tälläne ihan ihmeellinen mihin en oikeen osaa kunnolla vastata, koska paska muisti. Mut lyhyestä virsi kauniiis:
+ Pääsin vapauteen, ei enää pakollista koulua woo
+ Kivat kokemukset
+ Conit
+ Kaverit
+ Lähdin lopullisesti roolipelien maailmasta (aka colorista)
+ Hylkäsin koirien piirtämisen absoluuttiseen minimiin
+ Sain maistaa kunnolla itsenäistä elämää
+ Vanhempien ero
+ Oon viimeinki tyytyväinen mun piirtotyyliin
- Työpaskat
- Lahnauduin totaalisesti
- Erakoidun
- Satunnaiset rahaongelmat
- Vastuu ahdistukset
-- Terveydelliset ongelmat
.... En nyt ton enempää jaksa keksii mitää. Nyt pääsee lysähtää lakanoide välii lukee Koisuruu ~
Aiheeseen siispä, taas tälläne ihan ihmeellinen mihin en oikeen osaa kunnolla vastata, koska paska muisti. Mut lyhyestä virsi kauniiis:
+ Pääsin vapauteen, ei enää pakollista koulua woo
+ Kivat kokemukset
+ Conit
+ Kaverit
+ Lähdin lopullisesti roolipelien maailmasta (aka colorista)
+ Hylkäsin koirien piirtämisen absoluuttiseen minimiin
+ Sain maistaa kunnolla itsenäistä elämää
+ Vanhempien ero
+ Oon viimeinki tyytyväinen mun piirtotyyliin
- Työpaskat
- Lahnauduin totaalisesti
- Erakoidun
- Satunnaiset rahaongelmat
- Vastuu ahdistukset
-- Terveydelliset ongelmat
.... En nyt ton enempää jaksa keksii mitää. Nyt pääsee lysähtää lakanoide välii lukee Koisuruu ~
lauantai 22. lokakuuta 2011
Päivä 16 - Näkökulmasi massa musiikkiin.
Joo oon VÄHÄN jääny listassa jälkeen, mikä ei oikeestaan mua haittaa koska ihan sama ja ööö ehkä mä vaan jotenkin semikunnialla yritän saada ne vuoden loppuun mennes kaikki kirjotettuu.
Ensin vähän hehkutan että ah, paskasta viikosta meinas tulla paskempi koska en ollu päästä huomiseen Cosplaygaalaan mut jee meen sinne sittenki. Näin niiku päivää ennen varmistu, josh. Ei oo loppuja ja kidun ajatuksesta et jos ne menee loppuu nenän eestä, mut let's hope not. Murhaan sit erään jos näin käy <3
Ja vähän päälle viikon päästä kilahtaa vuos lisää mun ikämittariini ja ah, halloween <3. Oon ikionnellinen et oon syntyny Halloweenina. Kauhuleffoja saa hamstrata ja ihan kunnol leffaanki ois tarkotus mennä. Sain myös hankittua sen sairaan ihanan figun lahjaksi itelleni (ähähä) ja varmaan kuolen ku se tulee. Oi mikä otaku olen >w<. Hurrr, kaikkee jännää siis, mistä nyt en sen enempää tässä pölise. On kyl tosi pahaenteinen fiilis et mua huomen kyrsii oikee urakalla.......
Mut joo. Massamusiikki, sillä varmaan tarkotetaan sitä mitä on kaikkien nykymenossa perillä pysyvien tiedossa ja sitä valtaimiston (nuorison) supersuosittua paskaa. Joo en tykkää. Ahaha, ei vaan iske. Just nää super tylsät amerikkalais poppihoilaajat sais mun puolesta olla vähemmän esillä, koska blaaah. Oon monipuolinen mun musamakuni suhteen, mut jos johonki mä heti kyllästyn on just nää supersuositut poppipaskat. Hyvä biisi on toki aina hyvä biisi mut.....en tiiä yhtäkään "massabiisiä" mistä pitäisin pidemmällä tähtäimellä aka yhden kuuntelukerran jälkeen. On toki näit jotain harvoja mitä kehtaa kuunnella useemmin tai paranee joka kuuntelukerralla...mut joo ei. Tykkään kovasti ei niin tunnettujen tekijöiden musiikista kumma kyllä (lue: niistä mistä ei kuule teinien/myöhäisteinien "kirkuvan"). Pop harvemmin iskee muhun (ellei oo tyyliin japaniks koska kieli on kaunis aina). Ja oon kovin kyllästyny amerikkalaisten pinnalla olevien ihmisten lauluääniin koska niis ei oikeesti oo niin paljo persoonallisuutta et jaksaisin innostuu pitemmän päälle. Mitä nyt joskus sillontällön jotain esmes idolsia sivukorvalla seuraa niin eihän niitä erota toisistaan, aina kuullostaa tosi samalta vaikka hyviä oliski.
Energisyys on mulle se avain musiikissa ja biiseis pitää olla joku tvisti melodiassa tai sanoissa, jossain et se jaksaa kiinnostaa. Sellanen erityinen kohta. Massamusassa niit tosi, TOSI harvoin on. Sanon tämän siis vähäisen radion kuuntelun ja nettimaailma tietämykseni pohjalta. Joo. Mut joo, en tuomitse mitään etukäteen koskaan, ainaki tähän pyrin hehehee.
Ensin vähän hehkutan että ah, paskasta viikosta meinas tulla paskempi koska en ollu päästä huomiseen Cosplaygaalaan mut jee meen sinne sittenki. Näin niiku päivää ennen varmistu, josh. Ei oo loppuja ja kidun ajatuksesta et jos ne menee loppuu nenän eestä, mut let's hope not. Murhaan sit erään jos näin käy <3
Ja vähän päälle viikon päästä kilahtaa vuos lisää mun ikämittariini ja ah, halloween <3. Oon ikionnellinen et oon syntyny Halloweenina. Kauhuleffoja saa hamstrata ja ihan kunnol leffaanki ois tarkotus mennä. Sain myös hankittua sen sairaan ihanan figun lahjaksi itelleni (ähähä) ja varmaan kuolen ku se tulee. Oi mikä otaku olen >w<. Hurrr, kaikkee jännää siis, mistä nyt en sen enempää tässä pölise. On kyl tosi pahaenteinen fiilis et mua huomen kyrsii oikee urakalla.......
Mut joo. Massamusiikki, sillä varmaan tarkotetaan sitä mitä on kaikkien nykymenossa perillä pysyvien tiedossa ja sitä valtaimiston (nuorison) supersuosittua paskaa. Joo en tykkää. Ahaha, ei vaan iske. Just nää super tylsät amerikkalais poppihoilaajat sais mun puolesta olla vähemmän esillä, koska blaaah. Oon monipuolinen mun musamakuni suhteen, mut jos johonki mä heti kyllästyn on just nää supersuositut poppipaskat. Hyvä biisi on toki aina hyvä biisi mut.....en tiiä yhtäkään "massabiisiä" mistä pitäisin pidemmällä tähtäimellä aka yhden kuuntelukerran jälkeen. On toki näit jotain harvoja mitä kehtaa kuunnella useemmin tai paranee joka kuuntelukerralla...mut joo ei. Tykkään kovasti ei niin tunnettujen tekijöiden musiikista kumma kyllä (lue: niistä mistä ei kuule teinien/myöhäisteinien "kirkuvan"). Pop harvemmin iskee muhun (ellei oo tyyliin japaniks koska kieli on kaunis aina). Ja oon kovin kyllästyny amerikkalaisten pinnalla olevien ihmisten lauluääniin koska niis ei oikeesti oo niin paljo persoonallisuutta et jaksaisin innostuu pitemmän päälle. Mitä nyt joskus sillontällön jotain esmes idolsia sivukorvalla seuraa niin eihän niitä erota toisistaan, aina kuullostaa tosi samalta vaikka hyviä oliski.
Energisyys on mulle se avain musiikissa ja biiseis pitää olla joku tvisti melodiassa tai sanoissa, jossain et se jaksaa kiinnostaa. Sellanen erityinen kohta. Massamusassa niit tosi, TOSI harvoin on. Sanon tämän siis vähäisen radion kuuntelun ja nettimaailma tietämykseni pohjalta. Joo. Mut joo, en tuomitse mitään etukäteen koskaan, ainaki tähän pyrin hehehee.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Päivä 15 - Lempi tumblr blogisi.
Helppo aihe niin jaksaa tehä jo nytten (sanoo tumblr narkkari). Joo mä en siis yhtään ottanu tätä päivää huomioon kun halusin tätä listahommaa ylipäätään rueta tekeen *köhköhköh*
http://ask-izaya.tumblr.com/ - koska ask blogit on kivoja
http://animangaconfessions.tumblr.com/ - ihmisten animanga tunnustuksia
http://nura-mago.tumblr.com/ - koska Nurari on paras sarja ikinä <3
http://tawakemono.tumblr.com/ - ihana tyyppi kuka rakastaa Karnevalia yhtä paljon kun minä / bloggaa kivaa tavaraa
http://askoddjobsgin.tumblr.com/ - sama kuin ekassa
http://fyeahpokemongijinka.tumblr.com/ - pokemon gijinkat o kivoja huhuhu
http://fuckyeahaonoexorcist.tumblr.com/ - kaikki mitä AnE fani kaipaa
http://yuukimura.tumblr.com/ - uuuh paljon sengoku basaraa <3
http://lirlys.tumblr.com/ - koska jumala ahaha
http://oranges-lemons.tumblr.com/ - taidetta omnom <3
http://aii-luv.tumblr.com/ - gpoy
http://fuckyeahairgear.tumblr.com/ - tarviiko edes sanoa <3
http://morderca-kun.tumblr.com/ - sama kuvamaku
http://ewwi.tumblr.com/ - kuin myöh hällä
http://yourxpersonalxhirox.tumblr.com - reblog sielunveljeni
http://nero-sama.tumblr.com/ - uuhh
http://bihve.tumblr.com/ - koska Biffe
No noitahan tuli kiva lista hehehee vittu melkeen kaikki keitä seuraan 8D (71 seuraan nii ei ehkä ihan). Mut hyvin pitkälti noilta rebloggaan ja tykkään tavaraa aika kivashtii. Oon ihan kamala hamsteri niin määrä varmaan kohoo kohta taivaisiin. Mut ah tumblr on mun joku vitun narnia <3.
http://ask-izaya.tumblr.com/ - koska ask blogit on kivoja
http://animangaconfessions.tumblr.com/ - ihmisten animanga tunnustuksia
http://nura-mago.tumblr.com/ - koska Nurari on paras sarja ikinä <3
http://tawakemono.tumblr.com/ - ihana tyyppi kuka rakastaa Karnevalia yhtä paljon kun minä / bloggaa kivaa tavaraa
http://askoddjobsgin.tumblr.com/ - sama kuin ekassa
http://fyeahpokemongijinka.tumblr.com/ - pokemon gijinkat o kivoja huhuhu
http://fuckyeahaonoexorcist.tumblr.com/ - kaikki mitä AnE fani kaipaa
http://yuukimura.tumblr.com/ - uuuh paljon sengoku basaraa <3
http://lirlys.tumblr.com/ - koska jumala ahaha
http://oranges-lemons.tumblr.com/ - taidetta omnom <3
http://aii-luv.tumblr.com/ - gpoy
http://fuckyeahairgear.tumblr.com/ - tarviiko edes sanoa <3
http://morderca-kun.tumblr.com/ - sama kuvamaku
http://ewwi.tumblr.com/ - kuin myöh hällä
http://yourxpersonalxhirox.tumblr.com - reblog sielunveljeni
http://nero-sama.tumblr.com/ - uuhh
http://bihve.tumblr.com/ - koska Biffe
No noitahan tuli kiva lista hehehee vittu melkeen kaikki keitä seuraan 8D (71 seuraan nii ei ehkä ihan). Mut hyvin pitkälti noilta rebloggaan ja tykkään tavaraa aika kivashtii. Oon ihan kamala hamsteri niin määrä varmaan kohoo kohta taivaisiin. Mut ah tumblr on mun joku vitun narnia <3.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Päivä 14 - Aikaisin muistosi.
Hehe, unohin eilen kirjottaa...tainosiis en, mut en vaan lahnaamiseltani jaksanu. Tjoo en saanu sitä työpaikkaa, mut voinpahan nyt sit taas karata omiin maailmoihin ja hetkeks unohtaa todellisuuden <3.
Mutta joo, vähän vaikee sanoo mikä ois mun aikasin muisto, koska mä en osaa ees uudempiakaan muistoja jaotella aikajanalle. En oikeesti taho muistaa millon mitäki on tapahtunu (jo pelkät koulusta valmistumiset tuottaa joskus vaikeuksia.......)
Mä luulen et mun aikasimpia muistoja on sellanen, kun et itkin äidin perään ku se lähti hakee postii mikä on ihan muutaman hassun metrin päässä meijän pihalta, mut se oli aidan takana etten nähny ku se haki sitä. Olin kai niin pieni etten mä voinu lähtee perään, emmätiiä, sellasta mä kuitenki porasin. On mulla joskus ollu vähän epämääräsempiäki muistikuvia, mut en mä niit ainakaan just nyt osaa muistaa.
No eipä tästä tuon enempää osaa tekstiä kiskoo. Koska vaan yks piti, hähä.
Mutta joo, vähän vaikee sanoo mikä ois mun aikasin muisto, koska mä en osaa ees uudempiakaan muistoja jaotella aikajanalle. En oikeesti taho muistaa millon mitäki on tapahtunu (jo pelkät koulusta valmistumiset tuottaa joskus vaikeuksia.......)
Mä luulen et mun aikasimpia muistoja on sellanen, kun et itkin äidin perään ku se lähti hakee postii mikä on ihan muutaman hassun metrin päässä meijän pihalta, mut se oli aidan takana etten nähny ku se haki sitä. Olin kai niin pieni etten mä voinu lähtee perään, emmätiiä, sellasta mä kuitenki porasin. On mulla joskus ollu vähän epämääräsempiäki muistikuvia, mut en mä niit ainakaan just nyt osaa muistaa.
No eipä tästä tuon enempää osaa tekstiä kiskoo. Koska vaan yks piti, hähä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Päivä 13 - Paikka minne haluaisit muuttaa tai käydä.
Mä aina löydän syyn miks mun on vaikee kirjottaa, siis mielialan puolesta. Vieläki on ihan hirvee inspakato mut ah on saanu fanityttöillä tänään niin mikäs tässä. Nurarihyon no Magosta on tullu ehdottomasti mun Top 3 animesarja, ei mitään epäilystäkään.
Njoooo.. muuttaa en taho ainakaan vielä tässä vaiheessa minnekkään Suomen ulkopuolelle. Taino tuskin koskaan muullonkaan. En sit tiiä tarkalleen minne haluaisin täälläkään muuttaa, Hesa tai sen ympäristö ois tosi jees muttaku jumalauta on kallista paskaa joku asunnon saaminen. Yksiöitä on lähes mahoton saada ja jos tulee vastaan niin hinta on päätähuimaava..... pääsenköhän mä koskaan muuttamaan. Noh, missä haluisin käydä onki sit vähän isompi lista. Mul on pienoinen lentokammo ja tosi paha laivakammo, niin ei täs oo pahemmin matkustellu missään ulkomailla, mut jos mä saan tapettua ton ekan niin jes. Haluis kovasti käydä Englannissa, tyyliin Lontoossa. Sit jotku lämpimät maat esim Espanja ois kiva kokee vaik mä en usko et pärjäisin elossa pitkään missään kuumassa maassa, löllöt ei kestä kuumaa. Joo ja Sveitsi ois aika hc (suklaata <3).
Jos lähetään pidemmälle niin tottakai joku Kiina, Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, Pohjos-Amerikka.... pitkä lista. Osa ihan luonnon ja tällästen takia, osa sit ihan tästä ihanasta nörttikulttuurista katottuna ois tosi nomnommm. Plus tahon nimenomaan eniten sellassiin maihin mis puhutaan pääsääntösesti englantia koska mua ahistais lähtee minnekkään mis en osaa kieltä. Tosin luulen et just noi Kiina ja Japani jää eniten pelkäks tyhjäks haaveeks koska mitä oon vähän silmäilly sitä niin se ois mulle liian iso kulttuurishokki. En pärjäis varmaan ku pari päivää haha (hyi rupes oksettaa ku ajattelenkaan niiden ruokailutottumuksia, plergh). Ja musta ei mitään maailmanmatkaajaa saa, tyydyn ihan Suomessa kiertelemiseen, niin ehkä maksimissään nää lähi Euroopan maat ois jotain minne ois mahkuja mennä (oi ku pääsis johonki ulkomaalaseen coniin *A*).
Ja hei tottakai, Kuopioon on pakko päästä, jonne todennäkösesti enskesänä sit pääsee. Phehe.
Njoooo.. muuttaa en taho ainakaan vielä tässä vaiheessa minnekkään Suomen ulkopuolelle. Taino tuskin koskaan muullonkaan. En sit tiiä tarkalleen minne haluaisin täälläkään muuttaa, Hesa tai sen ympäristö ois tosi jees muttaku jumalauta on kallista paskaa joku asunnon saaminen. Yksiöitä on lähes mahoton saada ja jos tulee vastaan niin hinta on päätähuimaava..... pääsenköhän mä koskaan muuttamaan. Noh, missä haluisin käydä onki sit vähän isompi lista. Mul on pienoinen lentokammo ja tosi paha laivakammo, niin ei täs oo pahemmin matkustellu missään ulkomailla, mut jos mä saan tapettua ton ekan niin jes. Haluis kovasti käydä Englannissa, tyyliin Lontoossa. Sit jotku lämpimät maat esim Espanja ois kiva kokee vaik mä en usko et pärjäisin elossa pitkään missään kuumassa maassa, löllöt ei kestä kuumaa. Joo ja Sveitsi ois aika hc (suklaata <3).
Jos lähetään pidemmälle niin tottakai joku Kiina, Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, Pohjos-Amerikka.... pitkä lista. Osa ihan luonnon ja tällästen takia, osa sit ihan tästä ihanasta nörttikulttuurista katottuna ois tosi nomnommm. Plus tahon nimenomaan eniten sellassiin maihin mis puhutaan pääsääntösesti englantia koska mua ahistais lähtee minnekkään mis en osaa kieltä. Tosin luulen et just noi Kiina ja Japani jää eniten pelkäks tyhjäks haaveeks koska mitä oon vähän silmäilly sitä niin se ois mulle liian iso kulttuurishokki. En pärjäis varmaan ku pari päivää haha (hyi rupes oksettaa ku ajattelenkaan niiden ruokailutottumuksia, plergh). Ja musta ei mitään maailmanmatkaajaa saa, tyydyn ihan Suomessa kiertelemiseen, niin ehkä maksimissään nää lähi Euroopan maat ois jotain minne ois mahkuja mennä (oi ku pääsis johonki ulkomaalaseen coniin *A*).
Ja hei tottakai, Kuopioon on pakko päästä, jonne todennäkösesti enskesänä sit pääsee. Phehe.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Päivä 12 - Luetteloi koko päiväsi.
10.00 - Heräsin, menin alakertaan olohuoneeseen lagaamaan ja syömään.
11.30 - Menin koneelle, kävin läpi kaikki oleelliset sivut, kettuilin hetken ja kavoin cossi tavaroita esille
13.00 Rupesin vääntää ja suunnittelee cossia, en edenny paljoakaan ja ravasin koneen ja keittiön välillä ku yritin miettiä mitä teen.
14.45 Jäin koneelle koska en edenny, katoin pari jaksoo MariaHolicia ja rupesin piirtää
17.00 Söin ja painuin takasin koneelle.
18.45 Alakertaan kattoon telkkaria.
20.00 Saunaan ja koneelle vittuilee tylsyyttä ja kattoo lisää MariaHolicia.
22.20 Kirjotan tätä
.....Näin komeesti tiivistettynä mun super mälsä lauantai. En mä ees muista mitä mä tarkalleen tein ja mihin aikaan, mä ajattele sellasta ku teen jotain phah. On ollu ihan tappotylsää tässä viimepäivät enkä oikeen pysty keskittyy mihinkään. Piirtäminen ei suju, cossien vääntö ei inspaa, koneella ei oo mitään tekemistä, pleeerghh. Tiedä mitä täs sit tekis. Noh, maratoonaan animea ja tapan todellisuudentajuni. Oon muuten huomannu et ku mul on tylsää mä syön enemmän....huvinsa kullakin? Örö. Huomenna saan tietää sen haastattelun tuloksen (ynyyyyy) ja tuota eipä tässä muuta. Elämä on tällä hetkellä aika pyllystä ku ei innostu oikeen mistään (minne se alkuviikon ihkutus kuoli?).
11.30 - Menin koneelle, kävin läpi kaikki oleelliset sivut, kettuilin hetken ja kavoin cossi tavaroita esille
13.00 Rupesin vääntää ja suunnittelee cossia, en edenny paljoakaan ja ravasin koneen ja keittiön välillä ku yritin miettiä mitä teen.
14.45 Jäin koneelle koska en edenny, katoin pari jaksoo MariaHolicia ja rupesin piirtää
17.00 Söin ja painuin takasin koneelle.
18.45 Alakertaan kattoon telkkaria.
20.00 Saunaan ja koneelle vittuilee tylsyyttä ja kattoo lisää MariaHolicia.
22.20 Kirjotan tätä
.....Näin komeesti tiivistettynä mun super mälsä lauantai. En mä ees muista mitä mä tarkalleen tein ja mihin aikaan, mä ajattele sellasta ku teen jotain phah. On ollu ihan tappotylsää tässä viimepäivät enkä oikeen pysty keskittyy mihinkään. Piirtäminen ei suju, cossien vääntö ei inspaa, koneella ei oo mitään tekemistä, pleeerghh. Tiedä mitä täs sit tekis. Noh, maratoonaan animea ja tapan todellisuudentajuni. Oon muuten huomannu et ku mul on tylsää mä syön enemmän....huvinsa kullakin? Örö. Huomenna saan tietää sen haastattelun tuloksen (ynyyyyy) ja tuota eipä tässä muuta. Elämä on tällä hetkellä aika pyllystä ku ei innostu oikeen mistään (minne se alkuviikon ihkutus kuoli?).
perjantai 14. lokakuuta 2011
Päivä 10 & Päivä 11 - Pistä soittimesti sekotukselle ja kirjota 10 biisiä mitä tulee vastaan.
Vielä kummempi otsikko. Niin siis mun mielentilani ei oo parantunu yhtään, oikeestaan heti ku rupes vähä kevenee, niin se happani taas ihan helvetisti ku katoin mikäs tän päivän aihe on. Haha, eli siis Päivä 10 - Kerro ekasta rakkaudestasi ja suudelmastasi. Sillon ku tätä listaa käänsin, niin ajattelin ettei tosta puhuminen oo oikeestaan sen kummempi ja tiiän mitä kirjotan, mut nyt ku on oikeesti vittumainen olotila, niin en helvetissä rupee aukomaan mun menneisyyden henkilökohtasia haavoja, ne on asioita mitä en edes blogiini haluu pistää niin näytän siis keskaria koko listalle ja jätän ton nyt välistä. Eihän tässä ollu sääntöjä niin in ur face. Haistatan pitkät ja siirryn suoraan seuraavaan.
1. Breathe Carolina - Dressed up to undress.
2. Miyano Mamoru - Guilty Beauty Love
3. Linkin Park - Forgotten
4. [EastNewSound] nayuta - 1st Anniversary Remix
5. Carinho - Caipirinha
6. -
7. Thousand Foor Krutch - Bring me to life
8. Sakurai Takahiro - Shiro to Kuro
9. System of a Down - B.Y.O.B
10. Aiden - Believe
1. Breathe Carolina - Dressed up to undress.
2. Miyano Mamoru - Guilty Beauty Love
3. Linkin Park - Forgotten
4. [EastNewSound] nayuta - 1st Anniversary Remix
5. Carinho - Caipirinha
6. -
7. Thousand Foor Krutch - Bring me to life
8. Sakurai Takahiro - Shiro to Kuro
9. System of a Down - B.Y.O.B
10. Aiden - Believe
torstai 13. lokakuuta 2011
Päivä 09 - Millaisen toivot tulevaisuutesi olevan
Aion olla nyt super tylsä ja ignoorata tän päivän aiheen ja kuitata sen vaan yhdellä lauseella; En tiedä. Täähän on oikeesti melkeen sama ku se toka niin siitä sitten voi kiskoa osia tähänki, mut ton enempää ei irtoo.
Jaa mutta mitäs, vituttaa. Taino vituttaa koska stressaan taas itteni hengiltä ja tapahtui mitä tahansa, niin se tuskin tulee lieventymään ihan heti. Olin siis tänään siellä työhaastattelussa, hain Filmtowniin osa-aikaseksi. Näin jälkikäteen, musta tuntuu et munasin koko homman. Melkein kaikki mitä sanoin ois voinu sanoo paremmin ja totuudenmukasemmin. Eli vähän joo stressaan etten saa paikkaa, koska mä en oikeesti jaksa tätä saamarin työnhakua. MUTTA. Ehkä vielä enemmän mua stressaa se, et mä saan sen paikan. Jos mä oikeesti pääsen sinne niin....apua. Ku se on ilta/viikonlopputyötä, huononpuoleisella palkalla. Ja ku vittu siellä ollaan yksin, enkä tiiä kuin hyvin sinne perehdytetään. Mulle on aika painajainen pistää enstyöks heti omilleen, huolehtimaan jostain videovuokraamosta. Jo ajatus et oon asiakaspalvelussa vähän arkailuttaa, mut se et pitää olla vastuussa koko liikkeestä ainoana paikalla niiin..... saatana mä kuolen tähän stressiin. Mut mun on pakko oppia ja alottaa jostaki. Tiedän sen. Mut ei se tieto helpota. Mä en yhtään ainakaan aluks koe pärjääväni tarpeeks hyvin. ARGH. Ajatus siitä vastuusta on vaan niin tappava. Mut samaan aikaan mä niin haluan sitä, koska jos sen sit oppii tarpeeks hyvin nii siitä saa ihan tajuttoman hyvän kokemuksen jatkoa varten. Pelottaa vaan siis se valtava alkushokki, jos sinne edes pääsee. Suorastaan ihmettelen jos pääsen koska...örp...moni asia mitä suolsin kaduttaa ihan saamaristi, kun mä en osaa ajatella ku vasta jälkikäteen. Shhhttt. Ihan sama, sunnuntaina saan tietää ja mikä tahansa vastaus on niin se tulee olee samaan aikaan helpotus ja paniikkipommi. Ei hyvää elämää. Voin vaan pistää kaikkeni siihen hetkeen mikä aina suorittaessa tulee, siihen ettei ees ehi ajattelee stressiä (tai ajattelee muutenkaan mikä pahentaa "kadun tätä myöhemmin" mahollisuutta). PLERGHHH koskaan oo tyytyväinen mihinkään saatana hyppään järveen, niin kuraa on olo et on vaikee ees nauttii mistään just nyt. Shhh......
Ainoa valopilkku on, et rupesin kattoon Maria†Holicia. Ei muuta kun et....yks häröimpiä sarjoja mitä oon kattonu vähään aikaan ja se on aika kivaa piristystä (alkutunnariki on sangen koukuttava). Jostain syystä mä en oo osannu piirtää mun hahmoja (aka miehiä) ton sarjan takia ........ I wonder why pfft. Anime pelastaa mut arjen harmaudelta, en osaa elää ilman vähintään joka toinen päiväistä annosta <3. Kuhkuhkuh nyt jatkan sen kattomistaaaa.
Jaa mutta mitäs, vituttaa. Taino vituttaa koska stressaan taas itteni hengiltä ja tapahtui mitä tahansa, niin se tuskin tulee lieventymään ihan heti. Olin siis tänään siellä työhaastattelussa, hain Filmtowniin osa-aikaseksi. Näin jälkikäteen, musta tuntuu et munasin koko homman. Melkein kaikki mitä sanoin ois voinu sanoo paremmin ja totuudenmukasemmin. Eli vähän joo stressaan etten saa paikkaa, koska mä en oikeesti jaksa tätä saamarin työnhakua. MUTTA. Ehkä vielä enemmän mua stressaa se, et mä saan sen paikan. Jos mä oikeesti pääsen sinne niin....apua. Ku se on ilta/viikonlopputyötä, huononpuoleisella palkalla. Ja ku vittu siellä ollaan yksin, enkä tiiä kuin hyvin sinne perehdytetään. Mulle on aika painajainen pistää enstyöks heti omilleen, huolehtimaan jostain videovuokraamosta. Jo ajatus et oon asiakaspalvelussa vähän arkailuttaa, mut se et pitää olla vastuussa koko liikkeestä ainoana paikalla niiin..... saatana mä kuolen tähän stressiin. Mut mun on pakko oppia ja alottaa jostaki. Tiedän sen. Mut ei se tieto helpota. Mä en yhtään ainakaan aluks koe pärjääväni tarpeeks hyvin. ARGH. Ajatus siitä vastuusta on vaan niin tappava. Mut samaan aikaan mä niin haluan sitä, koska jos sen sit oppii tarpeeks hyvin nii siitä saa ihan tajuttoman hyvän kokemuksen jatkoa varten. Pelottaa vaan siis se valtava alkushokki, jos sinne edes pääsee. Suorastaan ihmettelen jos pääsen koska...örp...moni asia mitä suolsin kaduttaa ihan saamaristi, kun mä en osaa ajatella ku vasta jälkikäteen. Shhhttt. Ihan sama, sunnuntaina saan tietää ja mikä tahansa vastaus on niin se tulee olee samaan aikaan helpotus ja paniikkipommi. Ei hyvää elämää. Voin vaan pistää kaikkeni siihen hetkeen mikä aina suorittaessa tulee, siihen ettei ees ehi ajattelee stressiä (tai ajattelee muutenkaan mikä pahentaa "kadun tätä myöhemmin" mahollisuutta). PLERGHHH koskaan oo tyytyväinen mihinkään saatana hyppään järveen, niin kuraa on olo et on vaikee ees nauttii mistään just nyt. Shhh......
Ainoa valopilkku on, et rupesin kattoon Maria†Holicia. Ei muuta kun et....yks häröimpiä sarjoja mitä oon kattonu vähään aikaan ja se on aika kivaa piristystä (alkutunnariki on sangen koukuttava). Jostain syystä mä en oo osannu piirtää mun hahmoja (aka miehiä) ton sarjan takia ........ I wonder why pfft. Anime pelastaa mut arjen harmaudelta, en osaa elää ilman vähintään joka toinen päiväistä annosta <3. Kuhkuhkuh nyt jatkan sen kattomistaaaa.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Päivä 08 - Hetki jolloin olet tuntenut olevasi tyytyväisimmillään elämässäsi.
Tänään tulee väääähän tekstiä koska en mä mitenkään osaa rauhottua niinkään et osaisin oikeesti kirjottaa jotain syvällistä shaibaa. Joo mut ah, tänään näin mun ylä-aste aikasta kaveria, viime kerrasta onki sellanen pikkasen päälle 2 vuotta. Vähän jännitti, et hitto tuunkohan mä enää sen kans toimeen niin hyvin mitä sillon. Mutta turhaan jännitin, ei tuntunu yhtään siltä et ois niin pitkä aika, oikeestaan ihanku ei ois ollu minkäänlaista aikaväliä. Yhtä hyvin pelas ku ennenki ja oli ihan tajuttoman hauskaa, harmi vaan et mokoma karkas leffaan niin ei voitu pidempään pyöriä. Jokseenkin ihanan...nostalgista oli puhuu kaikesta mitä on tapahtunu 2 vuoden aikana ja muutakin. Sama ihana ihminen se on, muuttunu ollenkaa. Oikeestaan se miks kesti näinki kauan taas tavata johtuni siitä, et se oli häippässy vaihto-oppilaaks tossa välillä. Mut en kerralla ei tasan mennä minneen tuomiokirkon portaille(olihan se tuomiokirkko..vittuako muistan) istumaan ku siellä pyöri turisteja kameroidensa kanssa. Ja kylmä, brrr. Ois kiva jos nyt ei taas kestäis ikuisuutta et näkis taas. Purr. (Mistä tietää et on vielä samalla aaltopituudella; se läppäs mua ku näki keltasen auton). Niinja jooo, levottomuus pahenee ku huomenna on se työhaastattelu, taas meen läpi tän himmeen tunneskaalan stressaantuneesta paniikkiseen ja itsevarmaan. WAAAH. Tahon sen duunin.
Mut joo, asiaan. En kirjota tästä ny pahemmin ihan siksi, koska vittuako tiiän millon oon ollu tyytyväisimmilläni. Tyytyväinen on eri asia, mut et kaikista selviten. Öö? No ehkä joskus sillon naperona, ku koulu ei ollu viel alkanu. Mul on ollu hyvä lapsuus ja sillon ei huonoja päiviä ollu nimeksikää. Toki nykyäänki sit on näit satunnaisia hetkiä ja päiviä, millon tuntee olonsa verrattaen kevyeks ja tyytyväiseks (hehe niinku tänää, hehkutan mutku <3).
Mut joo, asiaan. En kirjota tästä ny pahemmin ihan siksi, koska vittuako tiiän millon oon ollu tyytyväisimmilläni. Tyytyväinen on eri asia, mut et kaikista selviten. Öö? No ehkä joskus sillon naperona, ku koulu ei ollu viel alkanu. Mul on ollu hyvä lapsuus ja sillon ei huonoja päiviä ollu nimeksikää. Toki nykyäänki sit on näit satunnaisia hetkiä ja päiviä, millon tuntee olonsa verrattaen kevyeks ja tyytyväiseks (hehe niinku tänää, hehkutan mutku <3).
tiistai 11. lokakuuta 2011
Päivä 07 - Horoskooppimerkkisi ja miten se sopii luonteeseesi.
Hhlömmm, ei yhtään jaksais kirjottaa XD ihan kamala väsy kun tuhlasin kaikki energiat himmeeseen hypeen aikasemmi tänään. Meinaan sain kutsun työhaastatteluun yay.
Koska aihe on niinkin kiva et sen voi pitkälle baittaroida, niin pistämpä tästä oman merkkini luonteenkuvauksen ihan ensalkuun, kyseessähän on siis Skorpioni (1.11 syntyny, woo kohta synttärit).
Että sillai. TL;DR.. pähkinänkuoressa kaikki mitä tossa ylempänä lukee vois suoraan pistää omaan luonteenkuvaukseen. Olen siis niin stereotyyppinen skorpioni kuin voi vaan olla. Jo se että skorpioni on järjestykseltään 8 merkki puhuu puolestaan, se on meinaa mun onnenumero (sain tietää tosta vasta hiljattain). Ihan naurattaa miten yksiin toi menee, suorastaan pelottaa. Horoskoopit on aina kiehtonu mua ja se on jännä miten ne oikeesti parhaimmillaan on niin osuvia. Ite ennustuspuoli on plergh, mut just tää analyysi homma.
Nöm en jaksa ajatella enempää ~
Koska aihe on niinkin kiva et sen voi pitkälle baittaroida, niin pistämpä tästä oman merkkini luonteenkuvauksen ihan ensalkuun, kyseessähän on siis Skorpioni (1.11 syntyny, woo kohta synttärit).
Hiljainen ja syvällinen, suurten tunteiden Skorpioni on monelle ikuinen arvoitus, jonka ratkaisun selvittäminen vie sekä järjen että sydämen. Tämä äärimmäisen herkkä ja intuitiivinen tähtitaivaan yksinäinen susi päästää lähelleen vain harvat ja valitut - eivätkä hekään pääse perille kuin siitä, mitä Skorpioni itse päättää paljastaa.
Mystinen Skorpioni tutustuu kuolemaan jo elämänsä varhaisessa vaiheessa ja on koko elämänsä ajan kiinnostunut elämän suurista ja pienistä salaisuuksista. Hän pitää tyynen pinnan alla tulisen ja kiihkeän luonteensa - eikä ehkä siksi itse ole valmis uskomaan toisista ihmisistä tai asioista pelkkää pintaa. Hän haluaa päästä syvemmälle - ja pääsee myös. Luonteeltaan hän on ehdottomasti lähempänä kyynikkoa kuin idealistia.
Skorpioni on äärimmäisen lojaali ystävä, joka on läheistensä puolesta valmis menemään äärimmäisyyksiin. Hänen pinnansa on pitkä, mutta kun se katkeaa, ei kenenkään ole turvallista olla lähietäisyydellä. Hän on ehdoton mielipiteissään ja vihaa epäoikeudenmukaisuutta sydämensä pohjasta.
Vaikka tunteiden ilmaiseminen on Skorpionille hyvinkin vaikeaa, hän on erittäin voimakastahtoinen, ylpeä ja rohkea rämäpää joka tekee juuri niin kuin itse haluaa - ja saa yleensä myös muut ihmiset ympärillään noudattamaan tahtoaan.
Intohimoinen skorpioni ei oikein koskaan tunne saavansa niin paljon rakkautta kuin haluaisi. Lapsuudesta asti, kun äiti oli aina kiireinen tai omissa ajatuksissaan, skorpioni on halunnut enemmän kuin mitä hänelle on annettu. Erityisesti miespuolinen skorpioni etsii äitiään myös naisystävistään. Skorpioni haluaa kaiken tai ei mitään, hänen rakkautensa on syvää, tulista ja usein myös takertuvaa. Hän on eroottisesti erittäin voimakkaasti latautunut ja on suurenmoinen rakastaja/tar, joka valloittaa "uhrinsa" niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin. Hän on ihminen, jota ei voi vastustaa - ja jota ei voi unohtaa.
Mutta jos satut loukkaamaan Skorpionia, älä oleta hänen kääntävän sinulle toista poskeaan. Vihaisena hän on myrkyllinen ja pistävä. Suhteen kariutuminen - ja epäonnistuminen yleisemmälläkin tasolla - on Skorpionille todella kova pala, josta toipuminen voi viedä hyvin, hyvin kauan. Kärsimäänsä vääryyttä Skorpioni ei unohda koskaan.
Parhaiten tulisieluisen Skorpionin rinnalle soveltuvat toiset veden merkit, Kalat ja Ravut, jotka herkkinä tunneihmisinä pystyvät ymmärtämään hänen kätkettyjen tunteittensa syvyyden. Myös Kauriin kanssa Skorpioni pystyy rakentamaan kestävän ja vakaan suhteen, ja toisetkin maan merkit, Neitsyt ja Härkä tulevat hyvin hänen kanssaan toimeen, mutta tulen merkkien kanssa Skorpioni kokee yleensä vain hetken huumaa. Ilman merkit eivät ymmärrä hänen intohimonsa voimaa ja ahdistuvat hänen omistushalustaan.
Että sillai. TL;DR.. pähkinänkuoressa kaikki mitä tossa ylempänä lukee vois suoraan pistää omaan luonteenkuvaukseen. Olen siis niin stereotyyppinen skorpioni kuin voi vaan olla. Jo se että skorpioni on järjestykseltään 8 merkki puhuu puolestaan, se on meinaa mun onnenumero (sain tietää tosta vasta hiljattain). Ihan naurattaa miten yksiin toi menee, suorastaan pelottaa. Horoskoopit on aina kiehtonu mua ja se on jännä miten ne oikeesti parhaimmillaan on niin osuvia. Ite ennustuspuoli on plergh, mut just tää analyysi homma.
Nöm en jaksa ajatella enempää ~
maanantai 10. lokakuuta 2011
Päivä 06 - Kirjoita 30 kiinnostavaa faktaa itsestäsi.
Vai että kiinnostavaa faktaa. Mitähän ne on? Kyl mul monesti tosi turhaan aikaan tulee huomattuu jotain ihmeellisiä piirteitä itestä, mut en mä sit koskaan muista niitä ku pitäs kirjottaa johonki esmes tällässeen...hmm.
1. Kiinnostuin kunnolla piirtämisestä vasta ylä-asteen alussa ja rupesin piirtään puhtaasti alemmuuskompleksien takia.
2. Saan tosi herkästi huimauskohtauksia ja päänsärkyä, joskus pelkkä huvipuistolaitteen kattominen telkkarista voi laukasta pahan huimaavan olon.
3. Pidän liikunnasta, mutten harrasta sitä koska ei ole ketään kuka motivois harrastamaan.
4. Rakastan väkivaltaviihdettä, mitä verisempää ja sadistisempaa sen parempi.
5. Olen vuosia haaveillu suurkaupungin kaduilla elämisestä, esim jengielämästä.
6. Mulla on hyvä tuuri rahapeleissä, lapsenaki kerran sain sen isoimman summan yhestä hedelmäpelikoneesta.
7. Joskus tykkään pistää itteni fyysisesti äärirajoille, esim juoksen niin kauan ku voin pahoin tai muuten vaan rääkkään itteeni.
8. Rakastan vettä ja uimista, mutten ole uinut viimeseen 5-6 vuoteen.
9. Oon tasan kerran pyörtyny, ku ala-asteella kaveri juoksi täysiä päin ja sen ylähampaat osu mun otsaan (ja sillä ne murtu, mä selvisin pelkällä olemattomalla arvella).
10. Mulla on 2 isomman puoleista arpea jotka sain lapsena, leuassa n. 3cm arpi ku löin sen liukumäkeen ja oikeessa jalassa palovamma ku äiti tiputti mun jalalle tulikuumaa puuroo.
11. Mulla on ihan kauhee huivifetissi (pipot sun muut kuuluu tähä kans).
12. Oon aina ollu hyvä enkussa ja se melkeen vois olla mun toinen äidinkieli, ku jopa usein ajattelen enkuksi enkä osaa kaikkii sanoja suomeks mitä enkuks.
13. Mulla on ollu ihan tajuttomasti kavereita, mut vaan yks on säilyny tosi hyvänä ystävänä.
14. Pidän oman kodin rauhasta ja lähen ulos yleensä vaan tarpeen vaatiessa.
15. Oon tosi nirso syömään mitään ja se vaikeuttaa elämää aika helvetisti. Ei niinkään maku, vaan monien ruokien tekstuuri oksettaa.
16. Pienenä olin herkkä oksentelemaan ja sairastelemaan, mut nykyään oon tosi harvoin ees flunssassa.
17. Mun silmiä ja hiuksia on aina luultu mustiks ja monet on aina toitottanu kuinka kateellisia ne niistä on.
18. Mua on luultu pojaks jo pienestä asti, varsinki ku pukeuduin suurimmaks osaks veljen vanhoihin vaatteisiin. Oikeestaan vasta ala-asteen lopuilla rupesin saamaan ihan vaan itelle hankittuja.
19. ...Tosin olen vieläki ja monesti vittuilen seikalle, et miks oon syntyny tytöks. Tosin on tässä puolensa...
20. Rakastan kaikkea luovaa ja visuaalista ja se on yksi iso syy miksi pidän esim animesta.
21. Olen kunnon otaku ja se on pahentunu tässä viimevuosina. En osais elää ilman ja se kuluttaa hyvin pitkälle suurimman osan mun ajasta.
22. Rakastan kieliä ja enkun lisäks haluaisin oppia espanjaa, latinaa ja japania.
23. Rakastan ihan tajuttomasti maalien (varsinki ulkomaalit ah) tuoksua ja voisin impata niitä loputtomasti.
24. Mä myös haistelen mangoja aina ku hankin uusia.
25. Mun koko tän hetkinen elämä on netissä <3
26. Vihaan merielukoita, varsinki meduusoita ja kaikkia nilviäisiä.
27. Olen kunnon lihansyöjä ja varmasti tulisin hulluks jos en sais melkein jokapäivä lihaa.
28. Rakastan elukoita, varsinki tiikerit on hyvin lähellä sydäntä <3
29. Mulla on tosi huono tasapaino, huonot nivelet ja oon jäykkä ku puupökkelö.
30. Oon saanu traumat koulun telinevoimistelusta, julkisesta liikenteestä ja möröstä.
1. Kiinnostuin kunnolla piirtämisestä vasta ylä-asteen alussa ja rupesin piirtään puhtaasti alemmuuskompleksien takia.
2. Saan tosi herkästi huimauskohtauksia ja päänsärkyä, joskus pelkkä huvipuistolaitteen kattominen telkkarista voi laukasta pahan huimaavan olon.
3. Pidän liikunnasta, mutten harrasta sitä koska ei ole ketään kuka motivois harrastamaan.
4. Rakastan väkivaltaviihdettä, mitä verisempää ja sadistisempaa sen parempi.
5. Olen vuosia haaveillu suurkaupungin kaduilla elämisestä, esim jengielämästä.
6. Mulla on hyvä tuuri rahapeleissä, lapsenaki kerran sain sen isoimman summan yhestä hedelmäpelikoneesta.
7. Joskus tykkään pistää itteni fyysisesti äärirajoille, esim juoksen niin kauan ku voin pahoin tai muuten vaan rääkkään itteeni.
8. Rakastan vettä ja uimista, mutten ole uinut viimeseen 5-6 vuoteen.
9. Oon tasan kerran pyörtyny, ku ala-asteella kaveri juoksi täysiä päin ja sen ylähampaat osu mun otsaan (ja sillä ne murtu, mä selvisin pelkällä olemattomalla arvella).
10. Mulla on 2 isomman puoleista arpea jotka sain lapsena, leuassa n. 3cm arpi ku löin sen liukumäkeen ja oikeessa jalassa palovamma ku äiti tiputti mun jalalle tulikuumaa puuroo.
11. Mulla on ihan kauhee huivifetissi (pipot sun muut kuuluu tähä kans).
12. Oon aina ollu hyvä enkussa ja se melkeen vois olla mun toinen äidinkieli, ku jopa usein ajattelen enkuksi enkä osaa kaikkii sanoja suomeks mitä enkuks.
13. Mulla on ollu ihan tajuttomasti kavereita, mut vaan yks on säilyny tosi hyvänä ystävänä.
14. Pidän oman kodin rauhasta ja lähen ulos yleensä vaan tarpeen vaatiessa.
15. Oon tosi nirso syömään mitään ja se vaikeuttaa elämää aika helvetisti. Ei niinkään maku, vaan monien ruokien tekstuuri oksettaa.
16. Pienenä olin herkkä oksentelemaan ja sairastelemaan, mut nykyään oon tosi harvoin ees flunssassa.
17. Mun silmiä ja hiuksia on aina luultu mustiks ja monet on aina toitottanu kuinka kateellisia ne niistä on.
18. Mua on luultu pojaks jo pienestä asti, varsinki ku pukeuduin suurimmaks osaks veljen vanhoihin vaatteisiin. Oikeestaan vasta ala-asteen lopuilla rupesin saamaan ihan vaan itelle hankittuja.
19. ...Tosin olen vieläki ja monesti vittuilen seikalle, et miks oon syntyny tytöks. Tosin on tässä puolensa...
20. Rakastan kaikkea luovaa ja visuaalista ja se on yksi iso syy miksi pidän esim animesta.
21. Olen kunnon otaku ja se on pahentunu tässä viimevuosina. En osais elää ilman ja se kuluttaa hyvin pitkälle suurimman osan mun ajasta.
22. Rakastan kieliä ja enkun lisäks haluaisin oppia espanjaa, latinaa ja japania.
23. Rakastan ihan tajuttomasti maalien (varsinki ulkomaalit ah) tuoksua ja voisin impata niitä loputtomasti.
24. Mä myös haistelen mangoja aina ku hankin uusia.
25. Mun koko tän hetkinen elämä on netissä <3
26. Vihaan merielukoita, varsinki meduusoita ja kaikkia nilviäisiä.
27. Olen kunnon lihansyöjä ja varmasti tulisin hulluks jos en sais melkein jokapäivä lihaa.
28. Rakastan elukoita, varsinki tiikerit on hyvin lähellä sydäntä <3
29. Mulla on tosi huono tasapaino, huonot nivelet ja oon jäykkä ku puupökkelö.
30. Oon saanu traumat koulun telinevoimistelusta, julkisesta liikenteestä ja möröstä.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Päivä 05 - Aika milloin olet miettinyt itsemurhaa.
Hmmm, päästiin tähän kunnon angstiosioon (paljon tosi vakavaa putkeen, jippiii XDD) No kelpaa kun vituttaa jo valmiiksi ja on sellanen fiilis, että päästetään synkät syvyyteni valloilleen.
Tohon otsikkoon voin vastata, et mietin sitä aina ku tarpeeks paskaks pääsee olo. Jo...about 6 vuotta se on ollu pinnalla. Mä masennuin joskus 7 luokan lopuilla, ku mua alettiin koulukiusata edellisen muuttaessa pois. Multa vietiin se vähänenkin itsevarmuus ja musta tuli vieläkin sisäänpäinkääntyneempi ja herkempi muiden mielipiteille ja asenteille. Joka vuos vaihtu kiusaajat, joista moni oli viel kunaki vuonna meijän luokalle tulleita uusia oppilaita, ketkä aluks oli kavereita mut sit rupes kohtelee mua ku roskaa vaan pönkittääkseen mitälie egojaan. Se, et mut totaalisesti hylättiin yksinäiseks erakoks söi mun sosiaalisuuden ja varmuuden tosi pahasti. Siihen aikaan mä itkin vähintään kerran kuussa kunnolla, monesti piti oikeesti hammasta purren pidätellä ihan koulussa, ettei vaan rupeis poraa ihmisten eessä. Elämä oli perseestä ja ainoo huomio mitä sain oli negatiivista. Ne kaverit mitä mulla oli vaihtu ja jätti mut, meni isompiin porukoihin ja näin. Se ainoo pysyvämpi kaveri mitä mulla oli ei todellakaan ollu tukena, vaan oikeesti pahens mun oloa, ihan pelkällä oksettavalla olemassaolollaan. Jo pelkkä sen ajatteleminen, sen näkösen ihmisen näkeminen jossain kuvottaa. Kaikki nää negatiiviset tietysti sit vei kunnon masennukseen ja luonnollisesti sitä rupes ajattelee itsemurhaa ja ittesä satuttamista. Mut mä olin, olen ja tuun aina olemaan pelkuri joka pelkää kuollakseen vähääkään kovempaa kipua. En oo koskaan silleen.. hei nyt teen itsarin tavalla ajatellu, vaan oon miettiny millasta se on, miten sen tekis...pelkästään vähän niinku haavepohjalta. No on tää kyllä kovasti helpottunu, heti ku pääsin ylä-asteelta ja senki lopussa ku tutustuin aivan jumalattoman rakkaaseen ihmiseen joka teki mun 9 luokasta toisinaan parasta aikaa mun tähänastisesta elämästä.
Tjoo, tää loputtoman syvä ahdistus siitä, että oon yksin on se juuri miks ees millään tapaa harkitsisin itsaria. Kaikilla on huonoja päiviä, mut mun huonot päivät menee niin pahaks etten oikeesti osaa nähä sitä ns. valoa tunnelin päässä. Rakastan elämää, pidän siitä kiinni kynsin hampain, mut vihaan OMAA elämääni. Se ajatus, et hei mä en tuu koskaan saamaan uutta mahollisuutta, mä en pysty elämään nuoruuttani uusiks...se on jotain helvetin ahistavaa. Meil on vaan tää yks elämä ja mä oon menny sen jo sössimään. Mä en nää tässä elämässä mitään, mikä veis mun syvällä kytevän, yksinäisen ahdistuneen ja pelokkaan ihmisen minnekkään, joten se fakta et itsari on ees pieni mahollisuus pysyy vielä tänäki päivänä mussa. Jos mä en koskaan, millään tasolla parane tästä, on jotain mitä mä en kestä. Se, et mä vaan rupsahan pois...eih. En pidä ajatuksesta et oon vielä samas jamassa keski-ikäsenä akkana. Jos mun elämässä ei tuu tapahtuu muutosta ees vähäsen parempaan ja toiveekkaampaan, mä toivon et se sit romahtais kunnolla. Mua pelottaa kuolema, vihaan kuolemaa koska se on kaiken loppu. Vihaan loppuja. En tahtois kohdata sitä. Enkä mä nyt oikeesti usko haluavani tehä itsaria, mä oikeesti niin rakastan elämää. Se ois se viimenen oljenkorsi. Tosin unissa kuoleminen on kivaa.
Mitä tulee yleisesti itsareihin niin..... onhan se itsekästä, onhan se tavallaan pelkuruutta, luovuttamista. Mut mitä väliä? Miksei ihminen saa olla itsekäs, pelkuri.. Miks vaaditaan täydellisyyttä, et negatiiviset piirteet johtaa kyseisen ihmisen vihaamiseen. Miksei saa olla ja tehdä niin kuin tahtoo. Mä ymmärrän, siis tosissaan ymmärrän ihan omien ajatusten pohjalta, miksi jotku näkee itsemurhassa ratkaisun. Joillekin se vaan on, vaikka varmasti moni sitä katuiskin jos vois sen perua. Itsekin olen tosi itsekäs, enkä mä siinä vaiheessa välittäis mitä elämään jäävät ihmiset jäis kokemaan, koska on kuollu eikä siinä vaiheessa enää tunne mitään. Onhan se julmaa niitä ihmisiä kohtaan mut... se että oikeesti ihminen kärsii ja ihan oikeesti tahtoo kuolla...ja jatkaa kitumistaan sen takia ettei läheiset kärsi on...noh. Nii. Musta itsari on tosi surullinen asia ja on turhauttavaa et joillaki asiat menee niin huonosti et päätyy siihen. Mut en mä niitä vihais, koska ei me kaikki olla vahvoja. Itse kuitenkin tappelen loppuun asti, vaikka mitä kuraa tulee jatkan elämistä tasan niin kauan kun nään siinä vähääkään järkeä tai iloa. Mitä väliä, vaikka se ois elämää ilman merkitystä. Ihmiskunta on muutenki tosi törkee elämisen standardiensa kanssa, määrittää mikä elämä on elämisen arvosta ja mikä ei. Mitä väliä, jos asioilla ei ole mitään merkitystä. Miksi kaikella täytyy olla suuri merkitys ja hyöty. Eihän elukatkaan tee muuta, ku ylläpitävät elämää. Kuhan oikeesti kykenee elämään ittensä kanssa, haluaa elää niin mitä muuta sitä tarvii. Ymmärrän silti hyvin, jos kellään ei oo tarpeeks vahvaa mieltä tekemään asioille mitään, kun ei itelläkään ole. Itsari on äärimmäinen avunhuuto. Se, ettei ole yksin, on omalla kohdalla se suurin edellytys jaksamiselle. Vihaan ja pelkään yksinäisyyttä, sitäkin mikä kytee pään sisällä, sitä ettei ketään ole fyysisesti vieressä, ole kanssa kokemassa ja tekemässä asioita, viettämässä aikaa. Mut tasan niin kauan ku mulla on jotain mistä pitää kiinni, en ees harkitse itteni vahingoittamista ja jos harkitsen, niin täs vaihees luulis sen syyn olevan selvä.
Saatoin vähän...sivuta aihetta mutta menkööt.
Tohon otsikkoon voin vastata, et mietin sitä aina ku tarpeeks paskaks pääsee olo. Jo...about 6 vuotta se on ollu pinnalla. Mä masennuin joskus 7 luokan lopuilla, ku mua alettiin koulukiusata edellisen muuttaessa pois. Multa vietiin se vähänenkin itsevarmuus ja musta tuli vieläkin sisäänpäinkääntyneempi ja herkempi muiden mielipiteille ja asenteille. Joka vuos vaihtu kiusaajat, joista moni oli viel kunaki vuonna meijän luokalle tulleita uusia oppilaita, ketkä aluks oli kavereita mut sit rupes kohtelee mua ku roskaa vaan pönkittääkseen mitälie egojaan. Se, et mut totaalisesti hylättiin yksinäiseks erakoks söi mun sosiaalisuuden ja varmuuden tosi pahasti. Siihen aikaan mä itkin vähintään kerran kuussa kunnolla, monesti piti oikeesti hammasta purren pidätellä ihan koulussa, ettei vaan rupeis poraa ihmisten eessä. Elämä oli perseestä ja ainoo huomio mitä sain oli negatiivista. Ne kaverit mitä mulla oli vaihtu ja jätti mut, meni isompiin porukoihin ja näin. Se ainoo pysyvämpi kaveri mitä mulla oli ei todellakaan ollu tukena, vaan oikeesti pahens mun oloa, ihan pelkällä oksettavalla olemassaolollaan. Jo pelkkä sen ajatteleminen, sen näkösen ihmisen näkeminen jossain kuvottaa. Kaikki nää negatiiviset tietysti sit vei kunnon masennukseen ja luonnollisesti sitä rupes ajattelee itsemurhaa ja ittesä satuttamista. Mut mä olin, olen ja tuun aina olemaan pelkuri joka pelkää kuollakseen vähääkään kovempaa kipua. En oo koskaan silleen.. hei nyt teen itsarin tavalla ajatellu, vaan oon miettiny millasta se on, miten sen tekis...pelkästään vähän niinku haavepohjalta. No on tää kyllä kovasti helpottunu, heti ku pääsin ylä-asteelta ja senki lopussa ku tutustuin aivan jumalattoman rakkaaseen ihmiseen joka teki mun 9 luokasta toisinaan parasta aikaa mun tähänastisesta elämästä.
Tjoo, tää loputtoman syvä ahdistus siitä, että oon yksin on se juuri miks ees millään tapaa harkitsisin itsaria. Kaikilla on huonoja päiviä, mut mun huonot päivät menee niin pahaks etten oikeesti osaa nähä sitä ns. valoa tunnelin päässä. Rakastan elämää, pidän siitä kiinni kynsin hampain, mut vihaan OMAA elämääni. Se ajatus, et hei mä en tuu koskaan saamaan uutta mahollisuutta, mä en pysty elämään nuoruuttani uusiks...se on jotain helvetin ahistavaa. Meil on vaan tää yks elämä ja mä oon menny sen jo sössimään. Mä en nää tässä elämässä mitään, mikä veis mun syvällä kytevän, yksinäisen ahdistuneen ja pelokkaan ihmisen minnekkään, joten se fakta et itsari on ees pieni mahollisuus pysyy vielä tänäki päivänä mussa. Jos mä en koskaan, millään tasolla parane tästä, on jotain mitä mä en kestä. Se, et mä vaan rupsahan pois...eih. En pidä ajatuksesta et oon vielä samas jamassa keski-ikäsenä akkana. Jos mun elämässä ei tuu tapahtuu muutosta ees vähäsen parempaan ja toiveekkaampaan, mä toivon et se sit romahtais kunnolla. Mua pelottaa kuolema, vihaan kuolemaa koska se on kaiken loppu. Vihaan loppuja. En tahtois kohdata sitä. Enkä mä nyt oikeesti usko haluavani tehä itsaria, mä oikeesti niin rakastan elämää. Se ois se viimenen oljenkorsi. Tosin unissa kuoleminen on kivaa.
Mitä tulee yleisesti itsareihin niin..... onhan se itsekästä, onhan se tavallaan pelkuruutta, luovuttamista. Mut mitä väliä? Miksei ihminen saa olla itsekäs, pelkuri.. Miks vaaditaan täydellisyyttä, et negatiiviset piirteet johtaa kyseisen ihmisen vihaamiseen. Miksei saa olla ja tehdä niin kuin tahtoo. Mä ymmärrän, siis tosissaan ymmärrän ihan omien ajatusten pohjalta, miksi jotku näkee itsemurhassa ratkaisun. Joillekin se vaan on, vaikka varmasti moni sitä katuiskin jos vois sen perua. Itsekin olen tosi itsekäs, enkä mä siinä vaiheessa välittäis mitä elämään jäävät ihmiset jäis kokemaan, koska on kuollu eikä siinä vaiheessa enää tunne mitään. Onhan se julmaa niitä ihmisiä kohtaan mut... se että oikeesti ihminen kärsii ja ihan oikeesti tahtoo kuolla...ja jatkaa kitumistaan sen takia ettei läheiset kärsi on...noh. Nii. Musta itsari on tosi surullinen asia ja on turhauttavaa et joillaki asiat menee niin huonosti et päätyy siihen. Mut en mä niitä vihais, koska ei me kaikki olla vahvoja. Itse kuitenkin tappelen loppuun asti, vaikka mitä kuraa tulee jatkan elämistä tasan niin kauan kun nään siinä vähääkään järkeä tai iloa. Mitä väliä, vaikka se ois elämää ilman merkitystä. Ihmiskunta on muutenki tosi törkee elämisen standardiensa kanssa, määrittää mikä elämä on elämisen arvosta ja mikä ei. Mitä väliä, jos asioilla ei ole mitään merkitystä. Miksi kaikella täytyy olla suuri merkitys ja hyöty. Eihän elukatkaan tee muuta, ku ylläpitävät elämää. Kuhan oikeesti kykenee elämään ittensä kanssa, haluaa elää niin mitä muuta sitä tarvii. Ymmärrän silti hyvin, jos kellään ei oo tarpeeks vahvaa mieltä tekemään asioille mitään, kun ei itelläkään ole. Itsari on äärimmäinen avunhuuto. Se, ettei ole yksin, on omalla kohdalla se suurin edellytys jaksamiselle. Vihaan ja pelkään yksinäisyyttä, sitäkin mikä kytee pään sisällä, sitä ettei ketään ole fyysisesti vieressä, ole kanssa kokemassa ja tekemässä asioita, viettämässä aikaa. Mut tasan niin kauan ku mulla on jotain mistä pitää kiinni, en ees harkitse itteni vahingoittamista ja jos harkitsen, niin täs vaihees luulis sen syyn olevan selvä.
Saatoin vähän...sivuta aihetta mutta menkööt.
Päivä 04 - Sinun näkökulmasi uskontoon.
Heeh, nyt päästään tähän kunnon ranttaus osioon.
Uskonto on aina ollu...sillee suht vahva osa mun elämää ja ajatusmaailmaa, vaikkei nykyään ihan sillai mitä luulis. Mul on vahva mielipide asiasta ja ku uskonto tulee jossain vastaan, niin se on mulle jotenki tosi epämukava asia. Mä uskoin jumalaan jonnekki....13 vuotiaaks asti millon kasvoin skeptiseks koko touhuun. Nykyään oon ateisti ja suorastaan vihaan koko uskontopaskaa. Uskonnolla on oikeesti liian vahva vaikutus nykymaailmaan, ottaen huomioon kuinka...typerää se on. Mä en voi sietää kunnon hc uskojia, jotka viel tuputtaa tätä paskaansa muille. Jos joku saa mut raivon partaalle niin voi kyllä, se on uskonto, varsinki tää kristinusko. Siit on vaan haittaa. Jos multa kysytään, niin Jumalaa ei oo sellassena olemassa mitä uskovat luulee. Periaatteessa mä en kiistä sen olemassa oloo, koska se on vähä niiku sama asia kun tunteet, asia millä ei oo varsinaista materiallista olemassa oloo vaan jotain mikä on ihmisellä pään sisässä. Se on niinku....noh, julmasti sanottuna sairaus, vähä niiku skitsofrenia. Ihmisen luonteenpiirre. Se tarve, et on jotain itteesä suurempaa...Vaikee selittää.Semmonen asia mikä on täysin vaan kunkin pään sisällä. Ja jos johonki uskoo tarpeeks pitkään niin siit tulee sille ihmiselle todellisuutta. Pään sisällä luotua todellisuutta, mitä ei oo muuten olemassa. Mä uskon puhtaasti tieteeseen, siis että kaikki on oikeestaan...kemiaa. Kaikki tunteet, toiminta..ajattelu, ne on kaikki vaan sähkökäyriä sun muuta. Mä en usko sieluun. Ku kuollaan, niin me vaan kuollaan, kun menis nukkuu unetonta unta eikä koskaan herää. Tää henkisyys on vähä niiku älykkyys, toinen ihmiselle ominainen piirre mikä on vaan muilla vahvempi ku toisilla. Se ei oo mitään ulkopuolista faktaa. Vähä niiku mielikuvitusta, jos mä ajattelen et tossa on jotain, niin mulle siinä on jotain vaikka sitä ei oikeesti ole. Mä en luota oikeesti yhtään mihinkään ihmisten luomiin juttuihin. Koska kaikki mitä me kuvitellaan muuttuu heti sillä hetkellä olemassa olevaks, vaikka pelkkänä ajatuksena. En siis usko Jumalaan olemassa olevana olentona vaan ...symbolina ihmisen tietylle piirteelle. Tai jotain.
Jälleen, kuhan ei tätä tungeta naamalle niin en vois välittää vittujakaan jos joku kuitenki uskoo. En tajuu miksei se sit oikeesti vois olla sellanen täysin henkilökohtanen asia, vaan sitä oikeesti pitää tolleen tuputtaa. Ihmiset tekee ja toimii vittumaisesti uskonnon nimissä ja se on varmasti yks suurimmista syistä, miks monet asiat on päin persettä täs maailmassa. Uskonnosta on vaan enemmän haittaa ky hyötyy tälleen yleisesti. Mua itseeni oksettaa olla mukana missään uskonnollisuudessa ja olen kurkkuuni täynnä sitä. Yritän kaikkeni olla ainaki ulkoisesti mahollisimman avoin ja ymmärtävä ja suvaitseva, mikä onki mun mielestä tosi tärkee ominaisuus ihmisessä. Jos on jotain mitä ei voi sietää, sen voi hyvin pitää omana tietonaan. Vihaan sitä miten jotku ei tätä osaa. Olen pääni sisällä hirveän tuomitseva, mutten silti oo haukkumassa ihmisiä kuinka typeriä tai väärässä ovat. Enkä kohtele näitä huonommin kun ketään muuta. En tuomitse ketään pelkän uskonnollisuuden takia, vaan pelkästään sitä osaa..... Joo. Oon joskus kovin tekopyhä, mut en mä ajatuksilleni mitään maha. Se on se miten niitä käsittelee.
Lyhyesti, uskonto on hullujen ihmisten päänsisäistä kuvitelmaa, millä ne yrittää selittää, uskotella ja oikeuttaa asioita tai vaikka pitää omaa henkisyyttään kasassa. Jos on tarve uskoa johonkin, niin siitä vaan, mutta mä en tarvi mitään saamarin tuhat vuotta vanhaa kirjaa et saisin elämään jotain sisältöä tai merkitystä.
Uskonto on aina ollu...sillee suht vahva osa mun elämää ja ajatusmaailmaa, vaikkei nykyään ihan sillai mitä luulis. Mul on vahva mielipide asiasta ja ku uskonto tulee jossain vastaan, niin se on mulle jotenki tosi epämukava asia. Mä uskoin jumalaan jonnekki....13 vuotiaaks asti millon kasvoin skeptiseks koko touhuun. Nykyään oon ateisti ja suorastaan vihaan koko uskontopaskaa. Uskonnolla on oikeesti liian vahva vaikutus nykymaailmaan, ottaen huomioon kuinka...typerää se on. Mä en voi sietää kunnon hc uskojia, jotka viel tuputtaa tätä paskaansa muille. Jos joku saa mut raivon partaalle niin voi kyllä, se on uskonto, varsinki tää kristinusko. Siit on vaan haittaa. Jos multa kysytään, niin Jumalaa ei oo sellassena olemassa mitä uskovat luulee. Periaatteessa mä en kiistä sen olemassa oloo, koska se on vähä niiku sama asia kun tunteet, asia millä ei oo varsinaista materiallista olemassa oloo vaan jotain mikä on ihmisellä pään sisässä. Se on niinku....noh, julmasti sanottuna sairaus, vähä niiku skitsofrenia. Ihmisen luonteenpiirre. Se tarve, et on jotain itteesä suurempaa...Vaikee selittää.Semmonen asia mikä on täysin vaan kunkin pään sisällä. Ja jos johonki uskoo tarpeeks pitkään niin siit tulee sille ihmiselle todellisuutta. Pään sisällä luotua todellisuutta, mitä ei oo muuten olemassa. Mä uskon puhtaasti tieteeseen, siis että kaikki on oikeestaan...kemiaa. Kaikki tunteet, toiminta..ajattelu, ne on kaikki vaan sähkökäyriä sun muuta. Mä en usko sieluun. Ku kuollaan, niin me vaan kuollaan, kun menis nukkuu unetonta unta eikä koskaan herää. Tää henkisyys on vähä niiku älykkyys, toinen ihmiselle ominainen piirre mikä on vaan muilla vahvempi ku toisilla. Se ei oo mitään ulkopuolista faktaa. Vähä niiku mielikuvitusta, jos mä ajattelen et tossa on jotain, niin mulle siinä on jotain vaikka sitä ei oikeesti ole. Mä en luota oikeesti yhtään mihinkään ihmisten luomiin juttuihin. Koska kaikki mitä me kuvitellaan muuttuu heti sillä hetkellä olemassa olevaks, vaikka pelkkänä ajatuksena. En siis usko Jumalaan olemassa olevana olentona vaan ...symbolina ihmisen tietylle piirteelle. Tai jotain.
Jälleen, kuhan ei tätä tungeta naamalle niin en vois välittää vittujakaan jos joku kuitenki uskoo. En tajuu miksei se sit oikeesti vois olla sellanen täysin henkilökohtanen asia, vaan sitä oikeesti pitää tolleen tuputtaa. Ihmiset tekee ja toimii vittumaisesti uskonnon nimissä ja se on varmasti yks suurimmista syistä, miks monet asiat on päin persettä täs maailmassa. Uskonnosta on vaan enemmän haittaa ky hyötyy tälleen yleisesti. Mua itseeni oksettaa olla mukana missään uskonnollisuudessa ja olen kurkkuuni täynnä sitä. Yritän kaikkeni olla ainaki ulkoisesti mahollisimman avoin ja ymmärtävä ja suvaitseva, mikä onki mun mielestä tosi tärkee ominaisuus ihmisessä. Jos on jotain mitä ei voi sietää, sen voi hyvin pitää omana tietonaan. Vihaan sitä miten jotku ei tätä osaa. Olen pääni sisällä hirveän tuomitseva, mutten silti oo haukkumassa ihmisiä kuinka typeriä tai väärässä ovat. Enkä kohtele näitä huonommin kun ketään muuta. En tuomitse ketään pelkän uskonnollisuuden takia, vaan pelkästään sitä osaa..... Joo. Oon joskus kovin tekopyhä, mut en mä ajatuksilleni mitään maha. Se on se miten niitä käsittelee.
Lyhyesti, uskonto on hullujen ihmisten päänsisäistä kuvitelmaa, millä ne yrittää selittää, uskotella ja oikeuttaa asioita tai vaikka pitää omaa henkisyyttään kasassa. Jos on tarve uskoa johonkin, niin siitä vaan, mutta mä en tarvi mitään saamarin tuhat vuotta vanhaa kirjaa et saisin elämään jotain sisältöä tai merkitystä.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Päivä 03 - Sinun näkökulmasi huumeisiin ja alkoholiin.
Njuuu. Jos mä tältä mun hysterialta ja levottomuudelta osaan kirjottaa mitään, haha...
Päihteisiin...mulla ei oikeestaan koskaan oo ollu mitenkään vahvaa mielipidettä. Eikä tietty kokemusta, alkoholia en oo yhtä siideriä enempää vetäny ja huumeita ollenkaan. En oikeesti nää niissä mitään järkeä, kun on paljo parempiaki tapoja rentoutua tai saada hyvä mieliala. Oikeesti mikä järki pistää aivan saatanasti rahaa johonki sellasseen, mikä tekee vaan tuhoo aikaseks. Esim just huumeet. Ei niitä menetettyjä hetkiä ja ..noh...nuoruusaikoja saa sit enää mitenkään takasin. Ja itku pitkästä ilosta, ehkä ne sillä käyttöhetkellä saattaa jotain auttaa jos on ongelmia ittesä kanssa, niinku parantaa mielialaa jne, mut sit sitä paskaa sataa niskaan jälkikäteen. Varsinki jos oikeesti harrastaa sitä touhuu aktiivisesti. Turha sit vikistä jos ne pilaa elämän ku ite on sen aiheuttanu.
Mut kyllä mua itteeni kiinnostais kovasti juoda itteni hiprakkaan. Puhtaasti uteliaisuudesta. Ois kiva tietää millanen ihminen sitä on alkoholin vaikutuksen alasena, vaikka samaan aikaan se vähä pelottaaki. Jos joku pepsiki parhaimmillaan vaikuttaa ihan saatanasti ja sokerihumala on aika..vaikuttava niin se et ois kännissä niin....mitälie sitä tekis. Hyrh. Joo ja mä rakastan juomista, siis ihan mitä vaan. Voisin elää pelkällä nesteellä. Joten senki takia mielellään pidättäydyn alkoholin suhteen mahollisimman minimissä, koska kuka tietää jos mustaki tulee sellanen säälittävä juoppo kuka vetää sitä paskaa naamaan joka viikko. Mä en vaan siedä juoppoja, ne on ahistavia ja se et kännissä ihmiset on ennalta-arvaamattomia on ..jotain niin vittumaista. Kännissä ku se vielä korostuu. Ugh.
....tjjjooo, en tiiä. Mulla ei oo mitään isompii kokemuksia näist jutuista, ku oon onnistunu välttyy niiltä, jos ei kaupungilla juoppoihin törmäämistä lasketa. Sanotaan näin, että vittuako välitän kuhan ei mun elämään vaikuta (vähä niiku kaikes muussaki).
Päihteisiin...mulla ei oikeestaan koskaan oo ollu mitenkään vahvaa mielipidettä. Eikä tietty kokemusta, alkoholia en oo yhtä siideriä enempää vetäny ja huumeita ollenkaan. En oikeesti nää niissä mitään järkeä, kun on paljo parempiaki tapoja rentoutua tai saada hyvä mieliala. Oikeesti mikä järki pistää aivan saatanasti rahaa johonki sellasseen, mikä tekee vaan tuhoo aikaseks. Esim just huumeet. Ei niitä menetettyjä hetkiä ja ..noh...nuoruusaikoja saa sit enää mitenkään takasin. Ja itku pitkästä ilosta, ehkä ne sillä käyttöhetkellä saattaa jotain auttaa jos on ongelmia ittesä kanssa, niinku parantaa mielialaa jne, mut sit sitä paskaa sataa niskaan jälkikäteen. Varsinki jos oikeesti harrastaa sitä touhuu aktiivisesti. Turha sit vikistä jos ne pilaa elämän ku ite on sen aiheuttanu.
Mut kyllä mua itteeni kiinnostais kovasti juoda itteni hiprakkaan. Puhtaasti uteliaisuudesta. Ois kiva tietää millanen ihminen sitä on alkoholin vaikutuksen alasena, vaikka samaan aikaan se vähä pelottaaki. Jos joku pepsiki parhaimmillaan vaikuttaa ihan saatanasti ja sokerihumala on aika..vaikuttava niin se et ois kännissä niin....mitälie sitä tekis. Hyrh. Joo ja mä rakastan juomista, siis ihan mitä vaan. Voisin elää pelkällä nesteellä. Joten senki takia mielellään pidättäydyn alkoholin suhteen mahollisimman minimissä, koska kuka tietää jos mustaki tulee sellanen säälittävä juoppo kuka vetää sitä paskaa naamaan joka viikko. Mä en vaan siedä juoppoja, ne on ahistavia ja se et kännissä ihmiset on ennalta-arvaamattomia on ..jotain niin vittumaista. Kännissä ku se vielä korostuu. Ugh.
....tjjjooo, en tiiä. Mulla ei oo mitään isompii kokemuksia näist jutuista, ku oon onnistunu välttyy niiltä, jos ei kaupungilla juoppoihin törmäämistä lasketa. Sanotaan näin, että vittuako välitän kuhan ei mun elämään vaikuta (vähä niiku kaikes muussaki).
torstai 6. lokakuuta 2011
02. Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa
Toi käännös on niin kaunis XDDD Joo, ei välitetä siitä.
Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa
Njuu, toi on hiton paha kysymys koska mä en osaa ajatella ajassa noin pitkälle. 10 vuotta on ihan törkeen pitkä aika ja siinä välissä voi tapahtuu miljardi asiaa millä on paljon vaikutusta. Mut nyt ei tarviikkaan ennustaa vaan miettiä mitä ois kiva et tapahtuis. Joo siis ehdottomasti haluun näiden vuosien aikana oikeesti löytää sellassen elämäntavan, ettei se ois ainaista vittuilua ja perseilyä siitä miten kaikki aina menee päin persettä. Eli et vois olla jotenkuten tyytyväinen siihen mitä tekee ja miten on, se ettei stressaa joka ikistä pikkuseikkaa mitä tulee vastaan. Haluun kokemuksia ja nähä paljon asioita, niin et on jotain oikeesti muistamisen arvosta. Tooki tällässenä huomiohuorana tahon saada jotain vähän näkyvämpiäki saavutuksia, esmes näissä mun harrastuksissani saada aikaan jotain. Ja tietty se et ne vielä on elossa 10 vuoden päästä. Haluun olla motivoituneempi tekee asioita ja ehkä eniten saada oikeesti sitä itsenäisyyttä. Oon aika uusevo ja en ees kunnol pärjää itekseni missään, senki takia että olet saamarin laiska, joten tyyliin yksin asumaan muuttamine pelottaa ihan perkeleesti. Se et ryhdistäytyisin ois tosi hyvä juttu, se et alkasin välittää ja innostua asioista paremmin. Ja haluun olla henkisellä tasolla ehkä vähän parempi ihminen mun läheisiä kohtaan, avoimempi ja seurallisempi.
Ehkä viel enemmän mä kaipaan sitä vapautta. Siis tuskin tuun koskaan sitä saamaan, meinaan et pääsisin kaikista velvotteista ja vastuista eroon, mut et ne ei olis niin helvetinmoinen tuska. Toisaalta mua vähän pelottaa et tuun menettää tän mun lapsellisuuden ja rupeen tykkää ja olee sellanen tosi kuiva aikunen, et tyyliin otakuus musta vaik häviäis, mut silti ehkä voisin olla vähän kypsempi. Emmä tyhmä evo haluu koko ikääni olla, mut se tietty retardius on tietty kiva olla mukana. Oikeesti tosi vaikee sanoo mitää silleen kunnolla, koska mä en yksinkertasesti tiedä kunnolla mitä mä haluun tehä tai olla. Mä en tiiä mitä elämälläni teen ja meen aikalailla vaan virranvietävänä ja katon mitä vastaan tulee, sen kummemmin yrittämättä vaikuttaa asioihin. Jos jotain oon oppinu, niin liian odotuksen tulevalta on se pahin mitä itelle voi tehä. Mut itsekkäänä pelkuripaskana sanon, et jos mä en oikeesti tuu paranee tästä millään tavalla, niin sit mä haluun et ees luovuttaisin kunnolla. Et pistäsin pelin poikki, jos ei enää oo nousemista. Kaikist pahin mitä voi tapahtua, et mä jumitan tässä turhassa olotilassa ettei mikään tunnu hyvältä, muttei tarpeeks pahalta et se tappais mun elämänhalua. Jooo. Että tällästä paskaa tällä kertaa 8D.
--
Ihan näin muuten, viimeyö oli oikeesti ihan hirveetä kuraa. Joku ajattelemattomuus taas iski ja kelasin siinä illalla, et ei tää kuitenkaa mitenkää vaikuta jos vedän loput edit. Jooniivarmaa. Istuin 3 asti koneella, keskiyöstä eteepäi piirtäen. Siis voi fuu ei väsyttäny siinäkää vaihees ollenkaa ja menin taas nukkuu sen takii ku en haluu nukkuu sit taas koko päivää. Tosi paha virhe, tavallaan. Mul oli ihan tajuttomasti mielikuvia ja ajatuksia mitä oli mahoton hiljentää + se hervoton levottomuus. Mä en nukahtanu sitte millään, vittuilin vaan sitä ku ei rauhotu pää. Tuskin nukuin tuntiakaan putkeen ja heräilin kokoajan jos vähänki pääs sille horrostamistasolle. Siinä 8 aikaa aamulla tuli niin vittumainen kooma et luulin kellon olevan oikeesti jotain 5. Kyl mä varmaan jossain vaihees vähä paremmi nukahin jos ehin vähä untaki näkee mut perkele sano jörkäle ei näitä öitä enäää. Oon tottunu hyviin yöuniin nii tällänen satunnaine levottomuus on sit vieläki tuskallisempaa. Örrr.....
Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa
Njuu, toi on hiton paha kysymys koska mä en osaa ajatella ajassa noin pitkälle. 10 vuotta on ihan törkeen pitkä aika ja siinä välissä voi tapahtuu miljardi asiaa millä on paljon vaikutusta. Mut nyt ei tarviikkaan ennustaa vaan miettiä mitä ois kiva et tapahtuis. Joo siis ehdottomasti haluun näiden vuosien aikana oikeesti löytää sellassen elämäntavan, ettei se ois ainaista vittuilua ja perseilyä siitä miten kaikki aina menee päin persettä. Eli et vois olla jotenkuten tyytyväinen siihen mitä tekee ja miten on, se ettei stressaa joka ikistä pikkuseikkaa mitä tulee vastaan. Haluun kokemuksia ja nähä paljon asioita, niin et on jotain oikeesti muistamisen arvosta. Tooki tällässenä huomiohuorana tahon saada jotain vähän näkyvämpiäki saavutuksia, esmes näissä mun harrastuksissani saada aikaan jotain. Ja tietty se et ne vielä on elossa 10 vuoden päästä. Haluun olla motivoituneempi tekee asioita ja ehkä eniten saada oikeesti sitä itsenäisyyttä. Oon aika uusevo ja en ees kunnol pärjää itekseni missään, senki takia että olet saamarin laiska, joten tyyliin yksin asumaan muuttamine pelottaa ihan perkeleesti. Se et ryhdistäytyisin ois tosi hyvä juttu, se et alkasin välittää ja innostua asioista paremmin. Ja haluun olla henkisellä tasolla ehkä vähän parempi ihminen mun läheisiä kohtaan, avoimempi ja seurallisempi.
Ehkä viel enemmän mä kaipaan sitä vapautta. Siis tuskin tuun koskaan sitä saamaan, meinaan et pääsisin kaikista velvotteista ja vastuista eroon, mut et ne ei olis niin helvetinmoinen tuska. Toisaalta mua vähän pelottaa et tuun menettää tän mun lapsellisuuden ja rupeen tykkää ja olee sellanen tosi kuiva aikunen, et tyyliin otakuus musta vaik häviäis, mut silti ehkä voisin olla vähän kypsempi. Emmä tyhmä evo haluu koko ikääni olla, mut se tietty retardius on tietty kiva olla mukana. Oikeesti tosi vaikee sanoo mitää silleen kunnolla, koska mä en yksinkertasesti tiedä kunnolla mitä mä haluun tehä tai olla. Mä en tiiä mitä elämälläni teen ja meen aikalailla vaan virranvietävänä ja katon mitä vastaan tulee, sen kummemmin yrittämättä vaikuttaa asioihin. Jos jotain oon oppinu, niin liian odotuksen tulevalta on se pahin mitä itelle voi tehä. Mut itsekkäänä pelkuripaskana sanon, et jos mä en oikeesti tuu paranee tästä millään tavalla, niin sit mä haluun et ees luovuttaisin kunnolla. Et pistäsin pelin poikki, jos ei enää oo nousemista. Kaikist pahin mitä voi tapahtua, et mä jumitan tässä turhassa olotilassa ettei mikään tunnu hyvältä, muttei tarpeeks pahalta et se tappais mun elämänhalua. Jooo. Että tällästä paskaa tällä kertaa 8D.
--
Ihan näin muuten, viimeyö oli oikeesti ihan hirveetä kuraa. Joku ajattelemattomuus taas iski ja kelasin siinä illalla, et ei tää kuitenkaa mitenkää vaikuta jos vedän loput edit. Jooniivarmaa. Istuin 3 asti koneella, keskiyöstä eteepäi piirtäen. Siis voi fuu ei väsyttäny siinäkää vaihees ollenkaa ja menin taas nukkuu sen takii ku en haluu nukkuu sit taas koko päivää. Tosi paha virhe, tavallaan. Mul oli ihan tajuttomasti mielikuvia ja ajatuksia mitä oli mahoton hiljentää + se hervoton levottomuus. Mä en nukahtanu sitte millään, vittuilin vaan sitä ku ei rauhotu pää. Tuskin nukuin tuntiakaan putkeen ja heräilin kokoajan jos vähänki pääs sille horrostamistasolle. Siinä 8 aikaa aamulla tuli niin vittumainen kooma et luulin kellon olevan oikeesti jotain 5. Kyl mä varmaan jossain vaihees vähä paremmi nukahin jos ehin vähä untaki näkee mut perkele sano jörkäle ei näitä öitä enäää. Oon tottunu hyviin yöuniin nii tällänen satunnaine levottomuus on sit vieläki tuskallisempaa. Örrr.....
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Listaa
Joo kun olen niin hirveä ja kamala baittari ja tykkään höpöttää jonkun tietyn aihepiirin juttuja niin päätimpä nyysiä ihanaiselta Puralta listan, mitä se parhaillaan kirjottelee, suomeksi tosin. Eli joka päivä listan jutuissa edeten kirjottelen kaikkee kivaa paskaa, selpiö?
Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.
Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa.
Päivä 03 - Sinun näkökulmasi huumeisiin ja alkoholiin.
Päivä 04 - Sinun näkökulmasi uskontoon.
Päivä 05 - Aika milloin olet miettinyt itsemurhaa.
Päivä 06 - Kirjoita 30 kiinnostavaa faktaa itsestäsi.
Päivä 07 - Horoskooppimerkkisi ja miten se sopii luonteeseesi.
Päivä 08 - Hetki jolloin olet tuntenut olevasi tyytyväisimmillään elämässäsi.
Päivä 09 - Millaisen toivot tulevaisuutesi olevan
Päivä 10 - Kerro ekasta rakkaudestasi ja suudelmastasi.
Päivä 11 - Pistä soittimesti sekotukselle ja kirjota 10 biisiä mitä tulee vastaan.
Päivä 12 - Luetteloi koko päiväsi.
Päivä 13 - Paikka minne haluaisit muuttaa tai käydä.
Päivä 14 - Aikaisin muistosi.
Päivä 15 - Lempi tumblr blogisi.
Päivä 16 - Näkökulmasi massa musiikkiin.
Päivä 17 - Kuluneen vuoden plussat ja miinukset.
Päivä 18 - Sinun uskomuksesi /vakaumuksesi.
Päivä 19 - Vanhempien epäkunnioitus.
Päivä 20 - Kuinka tärkeää sinusta opiskelu on.
Päivä 21 - Yksi lempi sarjoistasi.
Päivä 22 - Kuinka olet muuttunut 2 vuodessa?
Päivä 23 - Anna kuvia 5 kuuluisasta jätkästä ketkä näät viehättävänä/houkuttelevana/jne
Päivä 24 - Lempi leffasi ja mistä se kertoo.
Päivä 25 - Joku kuka kiehtoo sinua ja miksi.
Päivä 26 - Minkälaiset persoonat viehättää sinua.
Päivä 27 - Ongelma mikä sinulla on ollut.
Päivä 28 - Jotain mitä kaipaat.
Päivä 29 - Saavutuksia seuraavalle 30 päivälle.
Päivä 30 - Kuukauden plussat ja miinukset.
Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.
Joo ihan sinkku mä olen, aina oikeestaan ollukki. Ihan jo sen takia, ettei kukaan ole musta ollu kiinnostunu ja jos on, nii sitä on dissattu sen takia. Olen siis koulussa melkein aina ollu se paljon inhottu hylkiö, keneen ei pistetty huomiota muuten kuin kiusatessa. Sillon ylä-asteen alussa sitä oikeesti halus seukata, mut nykyään en niin sitä kaipaa, mikäs tässä sinkkuudessa. Pidän yksinolosta ja oikeestaan melkein ahistaa jos ei saa päättää ja tehdä asioita yksin, niin ettei tarvi miettiä muiden osallisuutta ja vaikutusta niihin. En mä oikeestaan ees usko, et tuun pärjäämään kenenkää kanssa yhtään pidempiä ajanjaksoja. Musta on tullu niin erakkoluonne, ettei musta vaan saa irti pitemmällä aikavälillä yhtään mitään. Sellanen satunnainen hengailu menee, mut jos pitäs kunnolla viettää jonku kans aikaa niin mä ahistuisin varmasti ihan helvetisti. Muutenki olen ihan hirveen itsekäs ja omaan paljon piirteitä ettei mun kanssa oleminen ois mitään kovin mukavaa touhuu. Vaaditaan paljon et mun kans tulee siis oikeesti toimeen ja et oikeesti haluis olla mun seurassa. Haha. Mutta kylhän sitä nykyäänki kovasti haaveilee seurustelusta, varsinki sen takia etten oo koskaan kokenu mitään sellasta. Tulee vähä sellanen forever alone fiilis. Tää puskee varsinki sillon, ku muut puhuu tyttöystävistään sun muista ja tulee sellanen olo et ehkä mä missaan jotain. Nimenomaan mä tyttöystävän haluan, musta ei heteroo saa enää tekemälläkään (tosin en mä homokaa ole, oon kivasti siinä välimaastossa lol). Mut jos kaverienki saaminen on perkeleen vaikeeta niin se et menis siit pidemmälle on jokin itse mahdottomuus. Ei siinä mitään, osaan sopeutua kaikkeen ja jos näin käy nii sitten käy. Toki seki et mä oon niin epä oma-aloitteine ihmine ettei mitää rajaa kusee vähä omiin muroihin mut XD. Liikaa kaikkee esteitä niin en sit jaksa ees ajatella koko asiaa. Hyvä se näinki on, kuhan on joka tapauksessa rakkaita ihmisiä olemassa.
Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.
Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa.
Päivä 03 - Sinun näkökulmasi huumeisiin ja alkoholiin.
Päivä 04 - Sinun näkökulmasi uskontoon.
Päivä 05 - Aika milloin olet miettinyt itsemurhaa.
Päivä 06 - Kirjoita 30 kiinnostavaa faktaa itsestäsi.
Päivä 07 - Horoskooppimerkkisi ja miten se sopii luonteeseesi.
Päivä 08 - Hetki jolloin olet tuntenut olevasi tyytyväisimmillään elämässäsi.
Päivä 09 - Millaisen toivot tulevaisuutesi olevan
Päivä 10 - Kerro ekasta rakkaudestasi ja suudelmastasi.
Päivä 11 - Pistä soittimesti sekotukselle ja kirjota 10 biisiä mitä tulee vastaan.
Päivä 12 - Luetteloi koko päiväsi.
Päivä 13 - Paikka minne haluaisit muuttaa tai käydä.
Päivä 14 - Aikaisin muistosi.
Päivä 15 - Lempi tumblr blogisi.
Päivä 16 - Näkökulmasi massa musiikkiin.
Päivä 17 - Kuluneen vuoden plussat ja miinukset.
Päivä 18 - Sinun uskomuksesi /vakaumuksesi.
Päivä 19 - Vanhempien epäkunnioitus.
Päivä 20 - Kuinka tärkeää sinusta opiskelu on.
Päivä 21 - Yksi lempi sarjoistasi.
Päivä 22 - Kuinka olet muuttunut 2 vuodessa?
Päivä 23 - Anna kuvia 5 kuuluisasta jätkästä ketkä näät viehättävänä/houkuttelevana/jne
Päivä 24 - Lempi leffasi ja mistä se kertoo.
Päivä 25 - Joku kuka kiehtoo sinua ja miksi.
Päivä 26 - Minkälaiset persoonat viehättää sinua.
Päivä 27 - Ongelma mikä sinulla on ollut.
Päivä 28 - Jotain mitä kaipaat.
Päivä 29 - Saavutuksia seuraavalle 30 päivälle.
Päivä 30 - Kuukauden plussat ja miinukset.
Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.
Joo ihan sinkku mä olen, aina oikeestaan ollukki. Ihan jo sen takia, ettei kukaan ole musta ollu kiinnostunu ja jos on, nii sitä on dissattu sen takia. Olen siis koulussa melkein aina ollu se paljon inhottu hylkiö, keneen ei pistetty huomiota muuten kuin kiusatessa. Sillon ylä-asteen alussa sitä oikeesti halus seukata, mut nykyään en niin sitä kaipaa, mikäs tässä sinkkuudessa. Pidän yksinolosta ja oikeestaan melkein ahistaa jos ei saa päättää ja tehdä asioita yksin, niin ettei tarvi miettiä muiden osallisuutta ja vaikutusta niihin. En mä oikeestaan ees usko, et tuun pärjäämään kenenkää kanssa yhtään pidempiä ajanjaksoja. Musta on tullu niin erakkoluonne, ettei musta vaan saa irti pitemmällä aikavälillä yhtään mitään. Sellanen satunnainen hengailu menee, mut jos pitäs kunnolla viettää jonku kans aikaa niin mä ahistuisin varmasti ihan helvetisti. Muutenki olen ihan hirveen itsekäs ja omaan paljon piirteitä ettei mun kanssa oleminen ois mitään kovin mukavaa touhuu. Vaaditaan paljon et mun kans tulee siis oikeesti toimeen ja et oikeesti haluis olla mun seurassa. Haha. Mutta kylhän sitä nykyäänki kovasti haaveilee seurustelusta, varsinki sen takia etten oo koskaan kokenu mitään sellasta. Tulee vähä sellanen forever alone fiilis. Tää puskee varsinki sillon, ku muut puhuu tyttöystävistään sun muista ja tulee sellanen olo et ehkä mä missaan jotain. Nimenomaan mä tyttöystävän haluan, musta ei heteroo saa enää tekemälläkään (tosin en mä homokaa ole, oon kivasti siinä välimaastossa lol). Mut jos kaverienki saaminen on perkeleen vaikeeta niin se et menis siit pidemmälle on jokin itse mahdottomuus. Ei siinä mitään, osaan sopeutua kaikkeen ja jos näin käy nii sitten käy. Toki seki et mä oon niin epä oma-aloitteine ihmine ettei mitää rajaa kusee vähä omiin muroihin mut XD. Liikaa kaikkee esteitä niin en sit jaksa ees ajatella koko asiaa. Hyvä se näinki on, kuhan on joka tapauksessa rakkaita ihmisiä olemassa.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Not a single fuck was given
For this title.. Uhmmmöö, joo taas näitä myöhäisillan/yön höpiöitä. JÄLLEEN kyseenailaistan haluani kirjottaa blogipostausta ku emmää tiiä mitä vois siis niinku oikeesti kirjottaa. Mut vedämpä jotain oikeen oiiiikeen jännää tähän ja vittu kirjotan tän pätkän enkuksi. Kyllä, juuri niin. Oon tässä jo jonku aikaa vattuillu itekseni että voispa kirjottaa ja puhua jonku kanssa enkkua, kun oman pienen haaremin kaveripiirin ihmiset ei oikeesti sitä enkkua tunnu osaavan ja mulla ei noit ulkomaalaisia nettikavereitakaan nyt oikeen oo mistä kaivaa, niin jonnekki tää tarve pitää nyt purkaa, miksi ei sit blogiin. Tää on ainoo paikka mis oon varsinaisesti avautunu yhtään mistään ees vähää, niin tuntuu typerält rueta ranttaa enkuks jonnekki muualle mis sitä en enne oo tehny. Joten, nyt pistetään mourun enkkuhirviö valloilleen.....
So. It's always quite hard for me to think something to say about my life from the last time I posted. I tend to forget like everything that has happend to me, things that I think about even more easier. And that really sucks. I hate my bad memory and it actually makes my life so much harder....like I would need it to be more difficult.
My week has been quite the same, though I went to some jobfair-thing last tuesday. I had to go by bike, +20km in total and there wasn't much info for me in there. Fuck yeah I was pissed afterwards, naturally. I signed up for a company that rents people for jobs...(like hell I'd know how you say 'em in english) and they called me the next morning. Didn't answer it since I noticed it about 30mins after....WHY THEY CAN'T CALL TWICE. They didn't call me back. At all. Well I didn't call them either since I hate that, but still. What ever. I signed up for other one anyway so I really don't give a fuck.
But oh, I got my ever so lovely long-ass whitegray wig that same day <3 Omg I so love it to death, though it's to big of a pain to actually take care of it. It gets tangeled every fricking second and drives me mad. But I can't be mad for long since it's soh pretty <3. Gonna take hell of a lot of photos once I get my gray contacts ordered, homnom. It feels so nice to be able to spend money more freely now, when I get 300€ per month from Kela. From doing nothing, hehehehe. Though I have so give my mom 60€ from it, but still it's lot more than I've ever gotten so far. I wouldn't even want to get a job now, but I still got to. Damn you society, I just wanna sit in my "cave" doing nothing but watching anime and taking all your tax money or where ever those money really come from. Plergh.
Yeah, my days pass by watching shitload of anime. I finished Tegami bachi and almost started crying at the end, I got so hooked up on it. Though about day after finishing it I started new series called Nurarihyon no Mago. Pure love, honestly <3. I dunno what makes it feel kinda...new, exiting and special, but after 12 episode Im so hooked into it, it's almost scary. It's style ain't that awsome, what usually makes the biggest efect on me liking some series, but it ain't bad either. Well Nuraihyon really resembles Samurai Deeper Kyo a lot, which I still love greatly, so that's what probably is the thing what makes me get so into it. I dunno, whatever it is, Im so fangirling over this series a lot already <3.
Mmmm, I can't remember was there something else I wanted to talk about, this hour is the time I feel most uneasy and pained so it's kinda hard to concentrate on writing and thinking at the same time. Maybe I should just go to sleep. Nowadays it's somehow just so god damn hard, maybe because this pain thing what I've talked about a lot earlier hasn't gone anywhere and... yeah Im literally in pain most of the day... I should call the doctor already, though Im a bit terrified and nervous and so horribly embarassed to do that. It makes it even worse since I can't open up about this to anyone anywhere since....yeah....it's too embarassing. Yeah, I'll just shut up now and bang my head on the table for all the things I talked about on this post XDDD Kinda feels stupid to write in english something like this, since I still rather have conversations than monologs like these. Yep......
So. It's always quite hard for me to think something to say about my life from the last time I posted. I tend to forget like everything that has happend to me, things that I think about even more easier. And that really sucks. I hate my bad memory and it actually makes my life so much harder....like I would need it to be more difficult.
My week has been quite the same, though I went to some jobfair-thing last tuesday. I had to go by bike, +20km in total and there wasn't much info for me in there. Fuck yeah I was pissed afterwards, naturally. I signed up for a company that rents people for jobs...(like hell I'd know how you say 'em in english) and they called me the next morning. Didn't answer it since I noticed it about 30mins after....WHY THEY CAN'T CALL TWICE. They didn't call me back. At all. Well I didn't call them either since I hate that, but still. What ever. I signed up for other one anyway so I really don't give a fuck.
But oh, I got my ever so lovely long-ass whitegray wig that same day <3 Omg I so love it to death, though it's to big of a pain to actually take care of it. It gets tangeled every fricking second and drives me mad. But I can't be mad for long since it's soh pretty <3. Gonna take hell of a lot of photos once I get my gray contacts ordered, homnom. It feels so nice to be able to spend money more freely now, when I get 300€ per month from Kela. From doing nothing, hehehehe. Though I have so give my mom 60€ from it, but still it's lot more than I've ever gotten so far. I wouldn't even want to get a job now, but I still got to. Damn you society, I just wanna sit in my "cave" doing nothing but watching anime and taking all your tax money or where ever those money really come from. Plergh.
Yeah, my days pass by watching shitload of anime. I finished Tegami bachi and almost started crying at the end, I got so hooked up on it. Though about day after finishing it I started new series called Nurarihyon no Mago. Pure love, honestly <3. I dunno what makes it feel kinda...new, exiting and special, but after 12 episode Im so hooked into it, it's almost scary. It's style ain't that awsome, what usually makes the biggest efect on me liking some series, but it ain't bad either. Well Nuraihyon really resembles Samurai Deeper Kyo a lot, which I still love greatly, so that's what probably is the thing what makes me get so into it. I dunno, whatever it is, Im so fangirling over this series a lot already <3.
Mmmm, I can't remember was there something else I wanted to talk about, this hour is the time I feel most uneasy and pained so it's kinda hard to concentrate on writing and thinking at the same time. Maybe I should just go to sleep. Nowadays it's somehow just so god damn hard, maybe because this pain thing what I've talked about a lot earlier hasn't gone anywhere and... yeah Im literally in pain most of the day... I should call the doctor already, though Im a bit terrified and nervous and so horribly embarassed to do that. It makes it even worse since I can't open up about this to anyone anywhere since....yeah....it's too embarassing. Yeah, I'll just shut up now and bang my head on the table for all the things I talked about on this post XDDD Kinda feels stupid to write in english something like this, since I still rather have conversations than monologs like these. Yep......
torstai 15. syyskuuta 2011
Lasta vaivaa jokin
Mitäs mitäs. Mä en ymmärrä, miks mä ees vaivaudun lupaamaan tai yrittämään enää yhtään mitään, kun oon niin tajuttoman parantumaton mun luonteen suhteen. Mä luovutan aina, AINA, jätän leikin kesken ja menetän motivaationi tehdä yhtään mitään muuta ku dataa täällä luolassa. Se menee aina siihen, jo vuosikausien ajan menny siihen, joten ihmettelen syvästi miks yritän tapella tätä vastaan. Ihan ku kieltäsin sen, vaikka varsin hyvin tiedän millanen olen. Jösses.
En oo kirjottanu tänne pahemmin siitä syystä, ettei mulla oikeesti ole yhtään mitään puhuttavaa. Ei oo tapahtunu hirveesti muutosta viimeaikoina, ei tällässiä randomeita mielentilojen heittelyitä oo mitään järkee/tarvetta kirjottaa ylös. Olen vieläkin se motivoitumaton työtön otakuluuseri, kuka viettää aikansa 22/7 täällä luolassa nimeltä oma huone, loput alakerrassa syömässä töllön edessä. Siis mua ei todellakaan haittaa tää tilanne yhtään, tää on se mitä mä olen, mut kyl se sit kuitenki ihan sen takia koska tiiän et mun pitää tehdä asioille jotain ja muuttua. Mä en taho, mutta tää ihana asia kuin aikuistuminen ja yhteiskunta vähä niiku pakottaa. Öröööö. Vähän kyl ikävöin aikoja kun ei vaatinu sen suurempaa jaksamusta mennä ovesta ulos. Jo pieni tärkeiden asioiden ajattelu tappaa mun kärsivällisyyden ja saan himmeet päänsäryt ja luovutan siihen paikkaan, unohan sit kaiken sen paskan olemassaolon. Ja mitä, nyt on jo syyskuun puoliväli. Hyvin pyyhkii Mouru.
Siis mun ei ollu tarkotus nyt rueta ranttaa kuinka paskaa mun elämä on, mut se nyt vaan ...tapahtu. Joo. Elämäni kuluu hyvin pitkälle animella ja oonki sitä taas hamstrannu maratoonattavaks ihan kivasti näiden jatkuvien sarjojen lisäks. Oon kattonu nyt sellast sarjaa kun Tegami Bachi, ja voin vakuuttaa et se paska aivopesee mua niin totaalisesti. Siinä itketään tyyliin joka jaksossa..kyllä, mä silti seuraan sitä mielenkiinnolla. Mut se nyt on nähtävästi vaikuttanu mun alitajuntaan niin, et tuntuu ettei oo kaukana et mäki vedän jotku itkupotkuraivarit ihan huvin vuoks, ilman mitään syytä. Öö? Nosiis ihan oikeesti oisin varmaan jo lopettanu sen kattomisen, muttaku oon tällänen tyylinarkkari ja rakastan Tegamin tyyliä kympillä (oah hiukset & silmät, mun heikkouteni, miksi olette piirretty niin jumalaisesti <3) ...toooki oon jääny koukkuun siihen kummaan juoneenki mut anygays. Rupesin tässä viimeaikoina taas pelaamaan tota Final Fantasy 7kaa jostain syystä ja sain viimein edettyä. Ehkä vittumaisin peli ikinä ku kokoaika pitää käydä netissä chiittaamassa, et mites vitus täs nyt edetään. Sekavaa paskaa missä ei hirveesti selitetä asioita. Ynhhh. No sain ekan levyn tänä iltana vedettyä loppuun, jos äiti ei ois tullu istumaan siihen viereen viimesen 5 minuutin aikana oisin varmaan itkeny koska HERKKIS (voi vitun Tegami). Joooo tää sit jatku vielä ku katto tänään No 6. vikan jakson. Tosin en itkeny vaan olin tippalinssis ja nauroin hysteerisesti siin lopussa. Taisin sit seota viimein.....
Ja jos en tossa vaiheessa seonnu, nii sit tässä vaiheessa viimestään: OI PERSE TAHDONN!! Voihan ihmisperse mä niiiin tahon ton. Joo pidän pirusti hahmosta ja oon muutenki otakoitunu vielä pahemmin viimeaikoin niin et oon ruennu kuolaa figuja PLUS toi on hahmo mitä joskus aion cossaa niin voi vittu mitä täs vielä venataan! ÄÄÄÄ lyökää mua interaktiivisesti. Siellä lukee et se on loppunu. FFUUUUUUUUUU! Ja noh...onhan se kalliskin muttakun oon työtön ja saan silti perkeleesti rahaa verrattuna aikaisempaan elämääni niin kylhän tohon liikenis ne muutamat kympit... >A< Jos toi tulee takas myyntiin niin oh hell yes Im gonna get ya! ...Sit ei ookkaan paluuta takaisin vaan musta tulee tosi vakavasti turmeltunu otakunörtti. Oh shit..
Nynynyyyy, täst blogist uhkaa tulla joku mun animemangawhatnotihkutus blogi, vaikkei se mua haittaa ollenkaan. Mut ei mus oo just nyt mitään muuta, miks mitään julkista vois muuta pistää. Taino, en oo koskaan ajatellu tätä sillain, mut what ever. No siis kaikkiahan mun elämä siis ihan aikuisten oikeesti kiinnostaa, tietysti. Oon nyt hiljaa ja yritän selvittää tuleeks tota figuu enää koskaan CHACHAO.
En oo kirjottanu tänne pahemmin siitä syystä, ettei mulla oikeesti ole yhtään mitään puhuttavaa. Ei oo tapahtunu hirveesti muutosta viimeaikoina, ei tällässiä randomeita mielentilojen heittelyitä oo mitään järkee/tarvetta kirjottaa ylös. Olen vieläkin se motivoitumaton työtön otakuluuseri, kuka viettää aikansa 22/7 täällä luolassa nimeltä oma huone, loput alakerrassa syömässä töllön edessä. Siis mua ei todellakaan haittaa tää tilanne yhtään, tää on se mitä mä olen, mut kyl se sit kuitenki ihan sen takia koska tiiän et mun pitää tehdä asioille jotain ja muuttua. Mä en taho, mutta tää ihana asia kuin aikuistuminen ja yhteiskunta vähä niiku pakottaa. Öröööö. Vähän kyl ikävöin aikoja kun ei vaatinu sen suurempaa jaksamusta mennä ovesta ulos. Jo pieni tärkeiden asioiden ajattelu tappaa mun kärsivällisyyden ja saan himmeet päänsäryt ja luovutan siihen paikkaan, unohan sit kaiken sen paskan olemassaolon. Ja mitä, nyt on jo syyskuun puoliväli. Hyvin pyyhkii Mouru.
Siis mun ei ollu tarkotus nyt rueta ranttaa kuinka paskaa mun elämä on, mut se nyt vaan ...tapahtu. Joo. Elämäni kuluu hyvin pitkälle animella ja oonki sitä taas hamstrannu maratoonattavaks ihan kivasti näiden jatkuvien sarjojen lisäks. Oon kattonu nyt sellast sarjaa kun Tegami Bachi, ja voin vakuuttaa et se paska aivopesee mua niin totaalisesti. Siinä itketään tyyliin joka jaksossa..kyllä, mä silti seuraan sitä mielenkiinnolla. Mut se nyt on nähtävästi vaikuttanu mun alitajuntaan niin, et tuntuu ettei oo kaukana et mäki vedän jotku itkupotkuraivarit ihan huvin vuoks, ilman mitään syytä. Öö? Nosiis ihan oikeesti oisin varmaan jo lopettanu sen kattomisen, muttaku oon tällänen tyylinarkkari ja rakastan Tegamin tyyliä kympillä (oah hiukset & silmät, mun heikkouteni, miksi olette piirretty niin jumalaisesti <3) ...toooki oon jääny koukkuun siihen kummaan juoneenki mut anygays. Rupesin tässä viimeaikoina taas pelaamaan tota Final Fantasy 7kaa jostain syystä ja sain viimein edettyä. Ehkä vittumaisin peli ikinä ku kokoaika pitää käydä netissä chiittaamassa, et mites vitus täs nyt edetään. Sekavaa paskaa missä ei hirveesti selitetä asioita. Ynhhh. No sain ekan levyn tänä iltana vedettyä loppuun, jos äiti ei ois tullu istumaan siihen viereen viimesen 5 minuutin aikana oisin varmaan itkeny koska HERKKIS (voi vitun Tegami). Joooo tää sit jatku vielä ku katto tänään No 6. vikan jakson. Tosin en itkeny vaan olin tippalinssis ja nauroin hysteerisesti siin lopussa. Taisin sit seota viimein.....
Ja jos en tossa vaiheessa seonnu, nii sit tässä vaiheessa viimestään: OI PERSE TAHDONN!! Voihan ihmisperse mä niiiin tahon ton. Joo pidän pirusti hahmosta ja oon muutenki otakoitunu vielä pahemmin viimeaikoin niin et oon ruennu kuolaa figuja PLUS toi on hahmo mitä joskus aion cossaa niin voi vittu mitä täs vielä venataan! ÄÄÄÄ lyökää mua interaktiivisesti. Siellä lukee et se on loppunu. FFUUUUUUUUUU! Ja noh...onhan se kalliskin muttakun oon työtön ja saan silti perkeleesti rahaa verrattuna aikaisempaan elämääni niin kylhän tohon liikenis ne muutamat kympit... >A< Jos toi tulee takas myyntiin niin oh hell yes Im gonna get ya! ...Sit ei ookkaan paluuta takaisin vaan musta tulee tosi vakavasti turmeltunu otakunörtti. Oh shit..
Nynynyyyy, täst blogist uhkaa tulla joku mun animemangawhatnotihkutus blogi, vaikkei se mua haittaa ollenkaan. Mut ei mus oo just nyt mitään muuta, miks mitään julkista vois muuta pistää. Taino, en oo koskaan ajatellu tätä sillain, mut what ever. No siis kaikkiahan mun elämä siis ihan aikuisten oikeesti kiinnostaa, tietysti. Oon nyt hiljaa ja yritän selvittää tuleeks tota figuu enää koskaan CHACHAO.
torstai 25. elokuuta 2011
Blaah
.....Eeeh, pikkasen multa taas ote löysty tässä kirjottamis puolessa, I wonder why.. En sit oo yhtään jaksanu keskittyä sen vertaa, et mitenkään huvittais rueta kirjottaa mitään ylös, taas just silleen et kirjotettavaa toki löytys. No enhän mä enää tyyliin viimeviikon juttuja pahemmin muista. Et näin. Jippii.
Eise baarihomma menny ihan suunnitelmien mukaan, ensinnäki oltiin vaan me kolme, ja selkeesti ei kukaan oikeesti mee baariin maanantaina. Hah.
Keskiviikkona tosiaan mulla oli se lääkäri, jouduin jonnekki ihan hämyyn osaan menee, sellasseen mis en ennen oo ollu nii oli vähän silleen wuuut minne ne mua vie. Mut se lääkäri oli ihan mukava (mul on yleensä tosi huono tuuri näissä ja ne on joko tosi ärsyttäviä tai ahistavia). Se ei osannu sanoo mikä mussa on vikana ku verinäytteestäkää ei ilmenny mitää, mut se käski mut maitohappobakteeri kuurille jos vaikka se auttas, ei siit haittaakaan ole. Tässä jotain viikko on tullu niit vedettyy, mutta ei oo pahemmin ollu vaikutusta. Vitun pahoja ne on ainaki, hyi purutabletteja. Jos ei muutu miksikään muutaman viikon sisään nii pitää mennä takasi. Wääh. No olo on kyl paljo parempi, mut ei se oo minnee kadonnu. Tosin eilen tuntu et kuolen ku sain saunan jälkeen aivan jumalattoman vatsakrampin ettei voinu oikee olla mitenkään päin ilman et tuntuis ku oksentais suolensa ulos. Hyi, se kyl varmaa johtu siitä etten ollu syöny sinä päivänä paljo mitään, ruuaksi vaan jotain vitun nakkeja, ja mennä sit viel saunaan nälkäsenä (ja vittuuntuneena ku käytiin taas tarjoustalossa).
Sit mä en tiiä mistä vitusta tää johtuu, mut mulle on ilmaantunu jostain aivan vitun herkkä pinna. Mä siis kyrsiinnyn ja vittuunnun ja raivostun ihan tajuttoman herkästi näinä päivinä. Tuntuu et jokapäivä löytyy joku asia, mistä ragetan ja yleensä mä vaan tyydyn ärjyy mun koneelle tai pitää sen sisällä, mut nyt mä oon oikeesti purkautunu vähän kaikille ketkä tulee ees mun lähelle tai juttelee. Eilenki suutahin äitille niin, et reaktiomaisesti jo käsiki heilahti, enkä pystyny hillitsee yhtään sitä himmeet purkausta. Siis ainahan mä silleen läpälleen ja mitään pahaa tarkottamatta läpsin ja mätkin ihmisiä, mut nyt tais olla liikaa vitutusta siin mukana. Ihan hirvee tunne jäi jälkeenpäin, niinku muistaki ku meen ja vittuilen ja rageen ihmisille ilman hyvää syytä ihan turhaan, enkä osaa lopettaa ajoissa. Ja mikä parasta, mä en osaa sellasta taikasanaa ku anteeksi. Mä en yksinkertasesti osaa sanoo sitä kellekkään koskaan ikinä, vaikka kovasti haluaisinki. Niin ja viimeviikol ku käytiin niit nauhoi ostaa, nii hyvä etten yhes pikkuliikkees sille kaupanpitäjälle ruennu ragee ku se painosti siin vieressä, tyydyin sit vaa olee epäkohtelias ja lähin kävelee ulos sielt mitää sanomatta, siit kyl ei jääny katumus hehe. Mut mua siis jälkee päi rupee ahistaa ihan saatanasti ja tulee tosi orpo olo, et haluu vaan hävitä niiden lähettyviltä ku en taho aiheuttaa kellee harmia. Mut mä en oo ite huomannu, et oisin silleen tavallista stressaantuneempi, en mä tiiä johtuuks se sit siitä. Ainahan, varsinki täs tilanteessa, totta munas oon stressaantunu mut niihän mä melkee koko aika olen, enkä oo koskaan tälleen sitä purkanu. Emmä tiiä, joku mua enemmän tai vähemmän alitajuntaisesti nyt nyppii ja ahistaa ja puran sen väärin. Ja tää niinku sanoin viel pahentaa tätä mun erakoitusmishalua, vaikka se on just se viimenen asia mitä haluun. Mikään ei oo sen ahistavampaa ku tuntee ittesä yksinäiseks.
Onneks ensviikolla on Tracon. Pääsee taas hetkeks eroon täst...arjesta. No just tällähetkellä ei innosta, ei tietenkää ku ei mikään innosta tähän aikaan illasta/vuodesta. Pimeys ahistaa ja mul on ain tosi kökkö olo ku on pimeetä. Vihaan tätä aikaa. Yöks. Taas piti inistä, mut sitähän varten tää on. Minne muuallekkaan mitään purkais.
Eise baarihomma menny ihan suunnitelmien mukaan, ensinnäki oltiin vaan me kolme, ja selkeesti ei kukaan oikeesti mee baariin maanantaina. Hah.
Keskiviikkona tosiaan mulla oli se lääkäri, jouduin jonnekki ihan hämyyn osaan menee, sellasseen mis en ennen oo ollu nii oli vähän silleen wuuut minne ne mua vie. Mut se lääkäri oli ihan mukava (mul on yleensä tosi huono tuuri näissä ja ne on joko tosi ärsyttäviä tai ahistavia). Se ei osannu sanoo mikä mussa on vikana ku verinäytteestäkää ei ilmenny mitää, mut se käski mut maitohappobakteeri kuurille jos vaikka se auttas, ei siit haittaakaan ole. Tässä jotain viikko on tullu niit vedettyy, mutta ei oo pahemmin ollu vaikutusta. Vitun pahoja ne on ainaki, hyi purutabletteja. Jos ei muutu miksikään muutaman viikon sisään nii pitää mennä takasi. Wääh. No olo on kyl paljo parempi, mut ei se oo minnee kadonnu. Tosin eilen tuntu et kuolen ku sain saunan jälkeen aivan jumalattoman vatsakrampin ettei voinu oikee olla mitenkään päin ilman et tuntuis ku oksentais suolensa ulos. Hyi, se kyl varmaa johtu siitä etten ollu syöny sinä päivänä paljo mitään, ruuaksi vaan jotain vitun nakkeja, ja mennä sit viel saunaan nälkäsenä (ja vittuuntuneena ku käytiin taas tarjoustalossa).
Sit mä en tiiä mistä vitusta tää johtuu, mut mulle on ilmaantunu jostain aivan vitun herkkä pinna. Mä siis kyrsiinnyn ja vittuunnun ja raivostun ihan tajuttoman herkästi näinä päivinä. Tuntuu et jokapäivä löytyy joku asia, mistä ragetan ja yleensä mä vaan tyydyn ärjyy mun koneelle tai pitää sen sisällä, mut nyt mä oon oikeesti purkautunu vähän kaikille ketkä tulee ees mun lähelle tai juttelee. Eilenki suutahin äitille niin, et reaktiomaisesti jo käsiki heilahti, enkä pystyny hillitsee yhtään sitä himmeet purkausta. Siis ainahan mä silleen läpälleen ja mitään pahaa tarkottamatta läpsin ja mätkin ihmisiä, mut nyt tais olla liikaa vitutusta siin mukana. Ihan hirvee tunne jäi jälkeenpäin, niinku muistaki ku meen ja vittuilen ja rageen ihmisille ilman hyvää syytä ihan turhaan, enkä osaa lopettaa ajoissa. Ja mikä parasta, mä en osaa sellasta taikasanaa ku anteeksi. Mä en yksinkertasesti osaa sanoo sitä kellekkään koskaan ikinä, vaikka kovasti haluaisinki. Niin ja viimeviikol ku käytiin niit nauhoi ostaa, nii hyvä etten yhes pikkuliikkees sille kaupanpitäjälle ruennu ragee ku se painosti siin vieressä, tyydyin sit vaa olee epäkohtelias ja lähin kävelee ulos sielt mitää sanomatta, siit kyl ei jääny katumus hehe. Mut mua siis jälkee päi rupee ahistaa ihan saatanasti ja tulee tosi orpo olo, et haluu vaan hävitä niiden lähettyviltä ku en taho aiheuttaa kellee harmia. Mut mä en oo ite huomannu, et oisin silleen tavallista stressaantuneempi, en mä tiiä johtuuks se sit siitä. Ainahan, varsinki täs tilanteessa, totta munas oon stressaantunu mut niihän mä melkee koko aika olen, enkä oo koskaan tälleen sitä purkanu. Emmä tiiä, joku mua enemmän tai vähemmän alitajuntaisesti nyt nyppii ja ahistaa ja puran sen väärin. Ja tää niinku sanoin viel pahentaa tätä mun erakoitusmishalua, vaikka se on just se viimenen asia mitä haluun. Mikään ei oo sen ahistavampaa ku tuntee ittesä yksinäiseks.
Onneks ensviikolla on Tracon. Pääsee taas hetkeks eroon täst...arjesta. No just tällähetkellä ei innosta, ei tietenkää ku ei mikään innosta tähän aikaan illasta/vuodesta. Pimeys ahistaa ja mul on ain tosi kökkö olo ku on pimeetä. Vihaan tätä aikaa. Yöks. Taas piti inistä, mut sitähän varten tää on. Minne muuallekkaan mitään purkais.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
...niinsiismitä?
.... Kirjoittelen taas oikeesti niin järkevään aikaan. Mä en näköjään osaa suoltaa ulos mitään kuin yöaikaan, kello melkeen yks ja pitäs kömpii nukkumaan ku väsyttääki aivan saamaristi viimeyön vähäunisuuden ja levottomuuden takii. Mut aaarghh tuntuu et täst yöst tulee samanlainen, etten mä pysty rauhottuu ja hiljentää päätäni. Jännittää ihan saamaristi ja pyörin ympyrää ku hyrrä. Jösses mihin kaikkeen sitä meneeki mukaan XD
Maanantai, siit tulee aika jännä päivä, aivan varmasti. Monet muut varmasti jännittää koulun alkua mun mut jännitys on vähän eri asiaan kohdistunu. Nosiis maanantaina (aka aamulla) raahaan perseeni stadiin Biffen ja Sivin luokse kyläileen ja viivyn siellä sen yön. Ei tässä mitään, onhan se sairaan kiva päästä chekkaa niiden kämppä ja muutenki taas semipitkäst aikaa päästä hesaan ja näi mut voii perkele mitä ne on menny keksii. Oiskohan ollu viikko sitte ku Biffe käski mun tulee sinne yöks ja muuta. Siin samal sivus salakavalasti sana homobaari ja mulle jäi sellanen fiilis et joo mitä läppää se siel heittää. Toisaalta tuli tunne et vittu ei kai se oo tosissaa. Onhan siitä pitkä aika sitte ollu ainaki kerran puhetta et joskus tulevaisuudessa sinne päätyis (stalkkaa ihmisiä) mut .......... mitä? Eilen illalla se siis sano että ihan tosissaan me sinne homobaariin ollaa nyt menos maanantaina, seki ku Sivil on synttärit. Mitä? Voii perkele sitä hysteeristä naurua ja paskahalvaus paniikkia mikä mua on nyt siitä asti riivannu. Minä, baariin? You're kiddin' me, right? Kiskovat mut täältä mun nolife luolasta baariin, homobaariin vielä. Eiii sinä mitää kyl mä sinne oon ihan huvin vuoks aikonu joskus mennäkki (voin varmaan täs vaihees suoristaa etten mä oo heteroo nähnykkää) mut siis se oli että tyyliin piiiitkällä piiiitkällä tulevaisuudessa vasta tulis näin käymään, ei sillon ku mä perkele oon ollu täysikänen vasta vajaan vuoden. Whaaaaatttt. Joo, panikoin, paskon housuihin. Baariin. Minä.... apua voi vittu. Uusia tilanteita, ympäristöjä..MITÄ. Ja sitku niilt molemmilta tulee viel extra kaverit mukaan niin voihan perse minä siellä jonain ihme keskikapulana. AAAAHHHH ku kuolen jännitykseeen, mitä te teette mulle, olen epäsosiaalinen luolaotaku, emmä kuulu baareihin. Noh, saas nähä minkälainen kokemus se on. Tsiisus...
Tänään piti kävästä vaatekaupassa jo ihan tänki takia ku mun vaatekaapin sisältö on niin helvetin monipuolinen et kehtaan joo paljon mennä jonnekki vastaavaan paikkaan mun perus kleduissa, nevöö. Samal oli sit tekosyy mulle hankkia pitkään haikailemani musta kauluspaita aaah miksi musta sovit mulle niin hyvin.
Emmä tiedä, tuleehan sitä tietysti tehtyy paljon vitusti muutakin mut mä en osaa puhistaa päätäni nyt ollenkaan, mä en handlaa uusii asioita oikeen hyvin ja hermostun ihan tajuttoman herkästi jos en tiiä yhtään mitään miten asennoitua ja olla jajaja..tehdä...yees. Mmm. Kokemisen arvoinen, I hope. Eipä sitä sit muuten oo täs kovastikkaa tullu mitään tehtyä, maratoonannu animee mä oon päivät lähinnä. Muutenki nyt tästä viikost tulee salee hektinen ku on se lääkärikäynti ja työnhakuun liittyvii asioita ja muuta paskaa. Mitä nyt siihen lääkäri hommaan tulee niin vituttaa aivan saamaristi koko touhu, oon kahen vaiheil perunko koko ajan vai en. Kokoaika olo on parempi, mut sit kuitenki välil tulee sellassii kohtauksii et äyyh kuolen. Mut mä en nyt yhtään pidä ajatuksesta et meen sinne ronkittavaks ja taas se sama tutkimusrumba mitä viimesenä 2 vuotena, kaikki verikokeet ja muut paskat. Nouuuh. Mikä hei parasta, mun pitää raportoida enemmän tai vähemmän tärkeist asioista aina äidille, mielellään vähän etukäteen, mut vittuako koskaan pystyn. Se ei tiiä tästä baarihommasta eikä lääkärihommasta ja mä varmaan taas päädyn tokasee sillee nopeesti jälkikätee et näin tuli tehtyä. Parempi se ku et meen lörpöttää naamakirjaan ja sit se saa kuulla siitä sisaruksiltaan ketkä mä oon tyhmänä hyväksyny kavereiks siellä. Mikään ei pysy salassa, ngh.
Ahistusta kaikkeen lisää tää iänikuinen syksyn tulo masennus. Vihaan tätä aikaa ku kesän lämpö ja valoisuus loppuu, pimee tulee aikasemmin kokoaika ja on kylmää. En pidä, enn. Ihan perseestä koko aikakausi. No mikä nyt ei ois. Äööö jospa mä meen tosiaan nukkumaan ja vittuilen aamulla sitä etten tiiä mitä tässä pitäs osaa keskittyy tekee ku tämä työssäkäyvä äpärämme on niin väsy et se meni jo nukkumaan enneku pääsin koneelle.. shhaa. Hyi apua.
Maanantai, siit tulee aika jännä päivä, aivan varmasti. Monet muut varmasti jännittää koulun alkua mun mut jännitys on vähän eri asiaan kohdistunu. Nosiis maanantaina (aka aamulla) raahaan perseeni stadiin Biffen ja Sivin luokse kyläileen ja viivyn siellä sen yön. Ei tässä mitään, onhan se sairaan kiva päästä chekkaa niiden kämppä ja muutenki taas semipitkäst aikaa päästä hesaan ja näi mut voii perkele mitä ne on menny keksii. Oiskohan ollu viikko sitte ku Biffe käski mun tulee sinne yöks ja muuta. Siin samal sivus salakavalasti sana homobaari ja mulle jäi sellanen fiilis et joo mitä läppää se siel heittää. Toisaalta tuli tunne et vittu ei kai se oo tosissaa. Onhan siitä pitkä aika sitte ollu ainaki kerran puhetta et joskus tulevaisuudessa sinne päätyis (stalkkaa ihmisiä) mut .......... mitä? Eilen illalla se siis sano että ihan tosissaan me sinne homobaariin ollaa nyt menos maanantaina, seki ku Sivil on synttärit. Mitä? Voii perkele sitä hysteeristä naurua ja paskahalvaus paniikkia mikä mua on nyt siitä asti riivannu. Minä, baariin? You're kiddin' me, right? Kiskovat mut täältä mun nolife luolasta baariin, homobaariin vielä. Eiii sinä mitää kyl mä sinne oon ihan huvin vuoks aikonu joskus mennäkki (voin varmaan täs vaihees suoristaa etten mä oo heteroo nähnykkää) mut siis se oli että tyyliin piiiitkällä piiiitkällä tulevaisuudessa vasta tulis näin käymään, ei sillon ku mä perkele oon ollu täysikänen vasta vajaan vuoden. Whaaaaatttt. Joo, panikoin, paskon housuihin. Baariin. Minä.... apua voi vittu. Uusia tilanteita, ympäristöjä..MITÄ. Ja sitku niilt molemmilta tulee viel extra kaverit mukaan niin voihan perse minä siellä jonain ihme keskikapulana. AAAAHHHH ku kuolen jännitykseeen, mitä te teette mulle, olen epäsosiaalinen luolaotaku, emmä kuulu baareihin. Noh, saas nähä minkälainen kokemus se on. Tsiisus...
Tänään piti kävästä vaatekaupassa jo ihan tänki takia ku mun vaatekaapin sisältö on niin helvetin monipuolinen et kehtaan joo paljon mennä jonnekki vastaavaan paikkaan mun perus kleduissa, nevöö. Samal oli sit tekosyy mulle hankkia pitkään haikailemani musta kauluspaita aaah miksi musta sovit mulle niin hyvin.
Emmä tiedä, tuleehan sitä tietysti tehtyy paljon vitusti muutakin mut mä en osaa puhistaa päätäni nyt ollenkaan, mä en handlaa uusii asioita oikeen hyvin ja hermostun ihan tajuttoman herkästi jos en tiiä yhtään mitään miten asennoitua ja olla jajaja..tehdä...yees. Mmm. Kokemisen arvoinen, I hope. Eipä sitä sit muuten oo täs kovastikkaa tullu mitään tehtyä, maratoonannu animee mä oon päivät lähinnä. Muutenki nyt tästä viikost tulee salee hektinen ku on se lääkärikäynti ja työnhakuun liittyvii asioita ja muuta paskaa. Mitä nyt siihen lääkäri hommaan tulee niin vituttaa aivan saamaristi koko touhu, oon kahen vaiheil perunko koko ajan vai en. Kokoaika olo on parempi, mut sit kuitenki välil tulee sellassii kohtauksii et äyyh kuolen. Mut mä en nyt yhtään pidä ajatuksesta et meen sinne ronkittavaks ja taas se sama tutkimusrumba mitä viimesenä 2 vuotena, kaikki verikokeet ja muut paskat. Nouuuh. Mikä hei parasta, mun pitää raportoida enemmän tai vähemmän tärkeist asioista aina äidille, mielellään vähän etukäteen, mut vittuako koskaan pystyn. Se ei tiiä tästä baarihommasta eikä lääkärihommasta ja mä varmaan taas päädyn tokasee sillee nopeesti jälkikätee et näin tuli tehtyä. Parempi se ku et meen lörpöttää naamakirjaan ja sit se saa kuulla siitä sisaruksiltaan ketkä mä oon tyhmänä hyväksyny kavereiks siellä. Mikään ei pysy salassa, ngh.
Ahistusta kaikkeen lisää tää iänikuinen syksyn tulo masennus. Vihaan tätä aikaa ku kesän lämpö ja valoisuus loppuu, pimee tulee aikasemmin kokoaika ja on kylmää. En pidä, enn. Ihan perseestä koko aikakausi. No mikä nyt ei ois. Äööö jospa mä meen tosiaan nukkumaan ja vittuilen aamulla sitä etten tiiä mitä tässä pitäs osaa keskittyy tekee ku tämä työssäkäyvä äpärämme on niin väsy et se meni jo nukkumaan enneku pääsin koneelle.. shhaa. Hyi apua.
maanantai 8. elokuuta 2011
Nyt hei oikeesti
Nununuu, vieläkin pähkäilen miten vitussa pääsen tästä kesälahnauksesta eroon. Pitäs saada se..öö..koulumentaliteetti jostain kaivettua etten oikeesti vaan lusmuile päivät pitkät. Ununuu enköhän mä tästä kohta jossain vaiheessa saa jotakin tehtyä..
Tänä aamuna mulla tuli ihan tajuton hinku päästä ulkomaille. Ei silleen nyt heti, mut et joskus uskaltautuis lähtee jonnekki Suomen ulkopuolelle. Koskaan en oo niin tehny, laivaan tai lentokoneeseen en oo jalallanikaan astunu eikä ajatus siitä oikein kiehdo, mut ois silti tosi kiva nähä muuta maailmaa. Ekana tuli mieleen Englanti, sinne tahtoisin kyl mennä ihan senki takia et se on niin suhteellisen lähellä. Toki haaveilen kanssa Australiasta, Amerikasta, Espanjasta ja Japanista. Mielellään maat missä puhutaan enkkua, koska mua sit taas ahistaa ajatus etten ymmärrä maan kielestä paskaakaan ja muutenki tekis aivan pirusti mieli testata omaa kielitaitoa käytännössä, siis puheen kautta ja arkielämässä. Ei siinä ois ees hirveesti uutta, mä oikeesti kokoaika ajattelen monia ajatuksia enkuks ja ku puhun itekseen niin sekotan enkkua ja suomea jatkuvasti. Se on mulle ku toinen äidinkieli, ihan huomaamattaki. Monesti saatan kokopäivän elää henkisesti enkunkielisessä maailmassa ja havahdun ku pitäs puhuu perheelle/kavereille suomee XD. Mutta niin, ehkä joku päivä sitä uskaltautuu käymään jossakin, ainakin kovasti siitä haaveilen.
Mm, tänään sain sitte soitettuu sen lääkäriajan. Ensviikon keskiviikolle se on ja sanoivat et jos se pahenee niin pitäs soittaa heti 8 aikaa aamulla et sais sinä samana päivänä ajan. En usko et niin käy, tää on helpottunu jo nyt ihan kivasti, muttei kuitenkaa oo hävinny yhtää minnee. Paskin olo on lähinnä just näin yömyöhään (klo on nyt 0.12) ku iskee muutenki väsymys ja näin. Vähänkö kuolen taas vitutukseen jos tää on taas tätä vainoharhasuutta ettei mul ookkaan mitään varsinaista vaivaa. En taho sitä (vaikka sit päänsisästä) leimaa et ravaan lääkärillä joka pikkuvaivan takia. Sormet ristiin ja toivotaan et se on tulehus...ahaha.
Pitäs nyt viel niitä töitä hakee. Arghhh ku mun aivot pistää hätäjarrut päälle heti ku ees yritän. Oi miksi ettei suostu toimimaan, oi miksi. Oon taas vaan lähinnä pelannu Gaia Onlinessa zomgia ja piirtäny. Jostain mulle taas tupsahti se mystinen asia kuin inspa ja oon piirtäny ihan saatanasti tässä viime päivinä. Ainaki mun mittakaavassa. Toisaalta se on tosi vituttavaa ku sit iskee tää saatanan alemmuuskompleksi vitutus mikä ikinä onkaa, et oma tyyli näyttää taas niin hirveeltä. Ihan paska. Angst. Jos vaan pystyis olee tyytyväinen omiin duuneihin niin mikäs tässä.
Äyyyyh nyt iski black out. En muista enää mitään. Fuck. Kai sitä pitäs kömpii nukkumaan, seuraavista päivistä tulee varmasti viel tylsempiä ku yks karkas sveduilemaa Gacktin keikalle, nynyy.
Tänä aamuna mulla tuli ihan tajuton hinku päästä ulkomaille. Ei silleen nyt heti, mut et joskus uskaltautuis lähtee jonnekki Suomen ulkopuolelle. Koskaan en oo niin tehny, laivaan tai lentokoneeseen en oo jalallanikaan astunu eikä ajatus siitä oikein kiehdo, mut ois silti tosi kiva nähä muuta maailmaa. Ekana tuli mieleen Englanti, sinne tahtoisin kyl mennä ihan senki takia et se on niin suhteellisen lähellä. Toki haaveilen kanssa Australiasta, Amerikasta, Espanjasta ja Japanista. Mielellään maat missä puhutaan enkkua, koska mua sit taas ahistaa ajatus etten ymmärrä maan kielestä paskaakaan ja muutenki tekis aivan pirusti mieli testata omaa kielitaitoa käytännössä, siis puheen kautta ja arkielämässä. Ei siinä ois ees hirveesti uutta, mä oikeesti kokoaika ajattelen monia ajatuksia enkuks ja ku puhun itekseen niin sekotan enkkua ja suomea jatkuvasti. Se on mulle ku toinen äidinkieli, ihan huomaamattaki. Monesti saatan kokopäivän elää henkisesti enkunkielisessä maailmassa ja havahdun ku pitäs puhuu perheelle/kavereille suomee XD. Mutta niin, ehkä joku päivä sitä uskaltautuu käymään jossakin, ainakin kovasti siitä haaveilen.
Mm, tänään sain sitte soitettuu sen lääkäriajan. Ensviikon keskiviikolle se on ja sanoivat et jos se pahenee niin pitäs soittaa heti 8 aikaa aamulla et sais sinä samana päivänä ajan. En usko et niin käy, tää on helpottunu jo nyt ihan kivasti, muttei kuitenkaa oo hävinny yhtää minnee. Paskin olo on lähinnä just näin yömyöhään (klo on nyt 0.12) ku iskee muutenki väsymys ja näin. Vähänkö kuolen taas vitutukseen jos tää on taas tätä vainoharhasuutta ettei mul ookkaan mitään varsinaista vaivaa. En taho sitä (vaikka sit päänsisästä) leimaa et ravaan lääkärillä joka pikkuvaivan takia. Sormet ristiin ja toivotaan et se on tulehus...ahaha.
Pitäs nyt viel niitä töitä hakee. Arghhh ku mun aivot pistää hätäjarrut päälle heti ku ees yritän. Oi miksi ettei suostu toimimaan, oi miksi. Oon taas vaan lähinnä pelannu Gaia Onlinessa zomgia ja piirtäny. Jostain mulle taas tupsahti se mystinen asia kuin inspa ja oon piirtäny ihan saatanasti tässä viime päivinä. Ainaki mun mittakaavassa. Toisaalta se on tosi vituttavaa ku sit iskee tää saatanan alemmuuskompleksi vitutus mikä ikinä onkaa, et oma tyyli näyttää taas niin hirveeltä. Ihan paska. Angst. Jos vaan pystyis olee tyytyväinen omiin duuneihin niin mikäs tässä.
Äyyyyh nyt iski black out. En muista enää mitään. Fuck. Kai sitä pitäs kömpii nukkumaan, seuraavista päivistä tulee varmasti viel tylsempiä ku yks karkas sveduilemaa Gacktin keikalle, nynyy.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Gurr
Mikäs sen kivempaa ku hikka sillon ku on ihan herkkänä.... ynyy.
Kato sainpas itteni kirjottaa. Tämän järkevyyttä kuitenkin kyseenalaistaen. Eilen olin ihan törkeen väsyny, jostain syystä. Iltapäivällä voimat loppu et piti taas lösähtää, vaikka ei missään nimessä sais ku kello näytti 18.00 ja siihen aikaan nukkuminen on itsemurha. Ihme sain itteni ylös ennen seittemää, vaikka vähän kamppaillen. Viimepäivinä en oo pahemmin vedelly päiväunia, mikä sinällään on edistystä. Oon joku vitun kissa, voisin oikeesti nukkua päivät, välillä käydä syömässä ja kävästä koneella lagaamassa. No niinhän tää aika on taas pitkälle näin mennyki. Työhaun suunnitelmassa pysyminen ottaa koville, yritin tossa aikasemmin lukee sen työnhakuinfon mikä pitäs viikon sisää kuittaa luetuks...herranjestas ku aivot menee syväkuolioon ennenku pääsee ees alkuun. Sellasta tekstivuorta aiheesta mikä ei jaksa innostaa on keskittymiskykenemättömälle lahnapaskalle aikamoinen duuni jo itessään.
Mitähän mun unet taas yrittää viestiä mulle. Oon jo kahtena yönä peräkkäin nähny coni unta. Molemmat yllättävän samanlaisia vielä. Ekassa yritin epätoivosesti saada cossia niskaan samalla ku kävelin conialueella ja törmäsin pariin randomiin ihmiseen, keiden kans rupesin juttelee ja ystävystyyn ja sit raahasin ne meijän johonki asuntola tyyppiseen huoneeseen mis yritin vielä vääntää peruukkii päähän. Samanlaista viimeyönäki, tosin nyt oli cossi jo päällä ja meijän piti osallistuu johonki kisan tuomarointii, lähinnä joidenki konkarien kans jutellessa. Yleensä kaikki mun coniunet on sellassia superahistavia et jotain unohtuu tai yrittää tehä jotain muttei millään kykene, vähä niiku sellasset juoksu unet et vaikka miten juoksee niin ei etene ollenkaa. Tai sit ne on sellassii semirealistisii et oon Biffen kans ja joskus Siviki on mukana, eikä näihi muihi ihmisii reagoi. Nyt sit on ollu ihan päinvastasia. Hmm. Se sama sentää on, et paikka on aina jotenki semiautio koulualue, sellanen ennen conin alkamista olonen... mistähän mun aivot repii näitä. Ja nää jää aina tosi tarkasti mieleen. Ehkä mun pää haluu, et rupeisin tekee tota mun cossia. Kerranki suht ajoissa.
Eilen mulle saapu paketillinen laseja testattavaks, ilmeisesti saan siis viimein uudet. Eipä ne kovin näist nykysistä eroo, kokonaan mustat vaan ja vähän kapeempi tää kehysosa. Ihan läpällään tilautin (netistä näitä siis hankkimas niin voi tilaa 6kpl kehyksii testattavaks ilman ostopakkoo) myös sellasset turkoosihtavan siniset, jösses näytin harvinaisen retardilta ne päässä, varsinki ku mun hiukset on nyt tällässet epämääräsen kuparisen punertavat nii helvetti mikä väriyhistelmä. Loput oliki mustia, en varsinaisesti rakastunu yksiinkää mutta paremmat ne ois ku nää nykyset. Viikko sitte ku käytiin Jumbossa/Flamingossa kattoo uusin Potteri, niin kävästiin kokeilee huvikseen Nissenin alennuslaseja. Sielt otin sellasset mustat, suht isot "hipster lasit" ja kokeilin et miltähän näytän, äiti nauro siin vieres et eikai tollasset nyt sulle sovi. Sit ku pistin päähän nii se rupes skitsoo et miten vitun hyvin ne sit kuitenki sopi, pidin itekki, mut just sattumalta ne oli ne ainoot missä ei ollu sitä alennustarraa..ei sit otettu. Sääli. Pitäs nyt jaksaa raahaa perse optikolle hakee reseptii, joku niinki helppo asia taas tuntuu niin paljon vaativalta.
Mitä tulee tähän mun vatsavaivaan..taino ei ehkä niinkään suoranaisesti pelkkä vatsavaiva ku se on enemmän oikees kyljessä/alavatsassa.. nii on se helpottunu täs päivän parin aikana suht paljonki, nyt ku maltan olla tökkimättä siihen. Mut silti se aristaa aivan saatanasti välillä, varsinki ku on maaten, nii kai se pakko on varmuuen vuoks käytävä tutkituttaa. Hyi vittu ku kuvittelenki niitä mahollisii tutkimustoimepiteitä..hei en mä haluu taas läpikäydä sitä noloo paskaa pliis. Waah.
Elelen tässä vielä tän muutaman päivän enneku soitan sen ajan, ettei taas tuukki sitte tätä et hups paranin ennenku ehin ees sinne lääkärii. Muutenki varmaan pystyn keskittyy muihin asioihin, ku Biffe tulee tänne to-pe väliks. Siitäki melkein vuosi ku se kävi viimeks, mikä nyt pikaseen ajateltuna ei tunnu niin pitkältä ajalta.
Kato sainpas itteni kirjottaa. Tämän järkevyyttä kuitenkin kyseenalaistaen. Eilen olin ihan törkeen väsyny, jostain syystä. Iltapäivällä voimat loppu et piti taas lösähtää, vaikka ei missään nimessä sais ku kello näytti 18.00 ja siihen aikaan nukkuminen on itsemurha. Ihme sain itteni ylös ennen seittemää, vaikka vähän kamppaillen. Viimepäivinä en oo pahemmin vedelly päiväunia, mikä sinällään on edistystä. Oon joku vitun kissa, voisin oikeesti nukkua päivät, välillä käydä syömässä ja kävästä koneella lagaamassa. No niinhän tää aika on taas pitkälle näin mennyki. Työhaun suunnitelmassa pysyminen ottaa koville, yritin tossa aikasemmin lukee sen työnhakuinfon mikä pitäs viikon sisää kuittaa luetuks...herranjestas ku aivot menee syväkuolioon ennenku pääsee ees alkuun. Sellasta tekstivuorta aiheesta mikä ei jaksa innostaa on keskittymiskykenemättömälle lahnapaskalle aikamoinen duuni jo itessään.
Mitähän mun unet taas yrittää viestiä mulle. Oon jo kahtena yönä peräkkäin nähny coni unta. Molemmat yllättävän samanlaisia vielä. Ekassa yritin epätoivosesti saada cossia niskaan samalla ku kävelin conialueella ja törmäsin pariin randomiin ihmiseen, keiden kans rupesin juttelee ja ystävystyyn ja sit raahasin ne meijän johonki asuntola tyyppiseen huoneeseen mis yritin vielä vääntää peruukkii päähän. Samanlaista viimeyönäki, tosin nyt oli cossi jo päällä ja meijän piti osallistuu johonki kisan tuomarointii, lähinnä joidenki konkarien kans jutellessa. Yleensä kaikki mun coniunet on sellassia superahistavia et jotain unohtuu tai yrittää tehä jotain muttei millään kykene, vähä niiku sellasset juoksu unet et vaikka miten juoksee niin ei etene ollenkaa. Tai sit ne on sellassii semirealistisii et oon Biffen kans ja joskus Siviki on mukana, eikä näihi muihi ihmisii reagoi. Nyt sit on ollu ihan päinvastasia. Hmm. Se sama sentää on, et paikka on aina jotenki semiautio koulualue, sellanen ennen conin alkamista olonen... mistähän mun aivot repii näitä. Ja nää jää aina tosi tarkasti mieleen. Ehkä mun pää haluu, et rupeisin tekee tota mun cossia. Kerranki suht ajoissa.
Eilen mulle saapu paketillinen laseja testattavaks, ilmeisesti saan siis viimein uudet. Eipä ne kovin näist nykysistä eroo, kokonaan mustat vaan ja vähän kapeempi tää kehysosa. Ihan läpällään tilautin (netistä näitä siis hankkimas niin voi tilaa 6kpl kehyksii testattavaks ilman ostopakkoo) myös sellasset turkoosihtavan siniset, jösses näytin harvinaisen retardilta ne päässä, varsinki ku mun hiukset on nyt tällässet epämääräsen kuparisen punertavat nii helvetti mikä väriyhistelmä. Loput oliki mustia, en varsinaisesti rakastunu yksiinkää mutta paremmat ne ois ku nää nykyset. Viikko sitte ku käytiin Jumbossa/Flamingossa kattoo uusin Potteri, niin kävästiin kokeilee huvikseen Nissenin alennuslaseja. Sielt otin sellasset mustat, suht isot "hipster lasit" ja kokeilin et miltähän näytän, äiti nauro siin vieres et eikai tollasset nyt sulle sovi. Sit ku pistin päähän nii se rupes skitsoo et miten vitun hyvin ne sit kuitenki sopi, pidin itekki, mut just sattumalta ne oli ne ainoot missä ei ollu sitä alennustarraa..ei sit otettu. Sääli. Pitäs nyt jaksaa raahaa perse optikolle hakee reseptii, joku niinki helppo asia taas tuntuu niin paljon vaativalta.
Mitä tulee tähän mun vatsavaivaan..taino ei ehkä niinkään suoranaisesti pelkkä vatsavaiva ku se on enemmän oikees kyljessä/alavatsassa.. nii on se helpottunu täs päivän parin aikana suht paljonki, nyt ku maltan olla tökkimättä siihen. Mut silti se aristaa aivan saatanasti välillä, varsinki ku on maaten, nii kai se pakko on varmuuen vuoks käytävä tutkituttaa. Hyi vittu ku kuvittelenki niitä mahollisii tutkimustoimepiteitä..hei en mä haluu taas läpikäydä sitä noloo paskaa pliis. Waah.
Elelen tässä vielä tän muutaman päivän enneku soitan sen ajan, ettei taas tuukki sitte tätä et hups paranin ennenku ehin ees sinne lääkärii. Muutenki varmaan pystyn keskittyy muihin asioihin, ku Biffe tulee tänne to-pe väliks. Siitäki melkein vuosi ku se kävi viimeks, mikä nyt pikaseen ajateltuna ei tunnu niin pitkältä ajalta.
maanantai 1. elokuuta 2011
Siirappia
Joo tuota tää blogi, syystä tai toisesta, näköjään kärsi aika kivasti ku tein ton cosplay painotteisen möhkäleeni. Tai sit vaan mä en oo yksinkertasesti jaksanu ollenkaan kirjottaa mistään elämänmenosta, tai ennemmin ettei mulla oo ollu mitään mistä kirjottaa cosseihin liittyvän paskan lisäks. Se on tätä kesää kun ei oikeesti tee mitään. No nyt on tämä ihan mahottoman laiska aikakausi päättymässä ja kohta onki syksy. Mä taidan ottaa sen tavallista ahdistavammin vastaan, näin viimeyönä jopa unta missä katoin ikkunasta ulos ja näin puiden jo pudottavan lehtiään ja.. skitsahdin että eihän se nyt vielä voi tulla. Jännää.
Millonkohan mä saisin taas kirjottaa niin, ettei mikään mustaa mieltä. Päällimmäisenä on se ilmeisesti perinteinen, joka kesän loppuun kuuluva vittumainen "sairastelu" putkeni, mikä vetää taas sellasset ahistukset ja paniikit niskaan ei voi hyvä luoja. Mun kroppa on niin trolli, oikeesti. Yritä sitä sit miettiä et millon oikeesti on jotain vakavaa meneillää ku se kusettaa mua koko aika. Jos mulla jotain on niin vitunmoinen luulosairaus. Viimevuonna mulla oli tää ihme sydänpaska ja nyt häränpersettä vetelee mun vatsani. Jumalauta se kaikista hirvein paikka, mihin voi koskaan sattua. Ja en tiedä miks, mutta aina nää ongelmat alkaa sillon ku mut jätetään yksin kotiin (aka vanhukset lähtee pohjoseen..tai tässä tapauksessa vanhus). Mä en näköjään pysy terveenä omillani. Tosiaan se 2 ½ mitä nyt olin heinäkuussa itekseni, viime maanantaihin siis, on ollu aika vittumaista aikaa. Kai se mun aivan mahtava ruokatottumukseni otti vähän liianki valtaa ku sai päättää syömisistään ihan omatoimisesti. Sillon se oli vielä sellasta tavallista, harmitonta "tahon kaivaa mun suolet ulos" vittuilua, mut nyt perkele tässä viikon sisään se otti ja riehaantu oikee kunnolla. Joka päivä on ollu tosi epämäärästä, ahistavaa vatsakipua mikä ei oo sellasta mitä se yleensä on. Se on siis melkeen kokoaika päällä, sellanen semivoimakas ahistava paine ja välillä vähän mitäkin, vähän missäkin. Aivan uskomattoman ahistava ja epämiellyttävä, mä en osaa olla yhtään aloillaan ja paniikki iskee vähän väliä. Ja koska mä just oon niin mestari panikoitumaan luulosairaudessani, niin ehdin jo kaikenmaailman umpisuolentulehusta ja muuta rueta pelkäämään (vittu, pelkään vieläki). Mistä vetoo et menin ja pahensin koko vaivaa just sen takia. Ja mä oon tällänen aivan ihmeellinen hiton retardi idiootti, kuka on sellanen et jos johonki sattuu vähääkää enempää, niin sitä on pakko oikeesti räpeltää, tökkiä, hakata ja tulee sellanen olo et prkkkll nyt haen puukon käteen ja kaivan sisukset ulos. Joo, se varmasti helpottais oloa, jos jotain vikaa niin se kaikki on korvien välissä. Voisin melkein luvata ettei mulla olis tällä hetkellä läheskään niin huono olo, jos malttasin pitää tökkivät käteni pois niiltä aroilta alueilta (miks toi kuullosti sairaan häröltä).
Kyl mä kuitenki luulen, et pikkuhiljaa on pakko mennä sinne lääkäriin, vaikka sit taas toteemaan ettei täs oo mitään ongelmaa. Mun vatsasta on tullu niin tajuttoman herkkä, kipee ja turvonnu et vittu tässä pysty normisti elämään. Hyisaatana taas lääkäriin, eiiih vitun kroppa miksi vittuilet mulle.
Joo, sainpahan ton rantattua ulos. Jotain hyvääki hei (...voiko tätä sanoa hyväksi?) on tapahtunu, pääsin viimein tänään pelkuruuteni yli ja raahasin perseeni sinne työkkäriin. Kamala paikka ja nyt pitäs olla ahkera pieni evopallero ja hakea töitä laaditun suunnitelman mukaan.. ja hakee joku ihme työharjottelupaikka kuukauden sisään tai jotain. Ynyy, aikuisuus on perseestä, antakaa mun lahnata, mun motivaatio työnhakemiseen vähän kuoli. Mutta ku se on vaan pakko. Ei multa koskaan mitään tulla kysymymään mitä mä oikeesti tahon, joudun aina tyytymään siihen vähemmän kivaan vaihtoehtoon.
Hmmm-mm, pysyn pitkälle järjissäni vaan tän ihanan otakuilun kukkiessa. Oon tässä kuukauden aikana hamstrannu taas aivan saatanasti (lievä liioittelu) eri anime ja manga sarjoja. Ihan vitusti. En kahesti oo kyllä harkinnu, että mitä sitä rupee seuraa vaan vedän vaan ja sivistän itteäni. Mutta, pari fandomia on ottanu nyt kyllä musta niin pahan vallan et en ees muista millon olisin näin paljo skitsonnu mitään sarjaa. Ekana paljon aikasemminkin hypetetty Air Gear <3 Kuinkahan monta kertaa mä oikeesti osaan rakastua siihen sarjaan uudestaan ja uudestaan. Varmasti monta, koska sain viimein sen mangan kiinni ja jumaalauta mitä matskua *u* Ohgreat on mun jumala, ihan oikeesti. Voin vain ihmetellä sen tajutonta mielikuvitusta ja skilliä. Ahh <3 Ja se mokoma on oikeesti niin aivopessy mut, niinkin ettei varmaa mikään fanservice tuu koskaan mua hetkauttamaan enää hahaha. Vuh. Ja mä sitten vielä lisäkiksitän, ku manga pokkariversionaki rupes taas pyörimään ku vaihtovat kustantajaa. Tää on sellanen sarja et se saa vitusti syvyyttä varsinki hahmokemioissa, ku lukee uudestaan ja tietää asioita mitä ei ekalla kerralla tienny. Ehdoton feivini on Air Gearista syntyny, vituttaa vaan niin tajuttomasti et se ei oo niin suosittu mitä haluaisin, siitä on vaikee löytää mitään (ficcejä sentään löytyy uuhjea).
Ja sit Ao no Exorcist (miksen mä koskaan osaa kirjottaa sitä heti oikein). Hoomnomnom, tämä hieno uutukainen <3 Oikeesti varmaan ainoo sarja koskaan ikinä, missä diggaan niin animesta kuin mangastakin yhtäpaljon, ellen animesta jopa hitusen enemmän koska värit/äänet/animointi <3. Sunnuntait on tällä hetkellä siis se odotetuin päivä viikossa, ku uus jakso ain ilmestyy. Tosin nyt ei oo vielä uusinta ilmestyny tekstitettynä ja heti huomaa kuinka sitä odottaa, kuolen tänne varsinki ku siitä on ehitty jo juoruta, HMPH! Tumblr on paha paikka, siellä spoilataan aivan jumalattomasti kaikkee (paitti että paras mesta koska en ois koskaan muuten saanu tietää et Karnevalii saa pokkarimuodossa ja sitä julkastaan aktiivisesti). Mä en ymmärrä näitä ketkä skitsoo siitä jos jostain sarjasta tulee massaa.. mä oon ihan tajuttoman ilonen et Aosta on tullu tietyllä tavalla massaa koska sit sitä matskuu ja fanivääntöö löytyy saatanasti, sellanen kiva runsaudenpula melkeempä <3 voi fandomittaa paljo ankarammin ku sitä tunkee joka tuutista sillee wohoo \o/ Soundtrackeja olen soitattanu kovin kuumeisesti ainaki.
Äyhh, tulipas taas tekstiä. Emmä tiiä, jotenki tuli sellanen et hei jospa sitä kokeilis jotain niinki vamoa ja yrittäis päivittää joka päivä, sillon ei ainakaan oo unohtanu mitään ja tekstiki on paljo miellyttävämmän lyhyttä. Tai jotain, emmä tiiä onks mul tarpeeks elämää, ajatuksia tai aivotoimintaa tarpeeks sellasseen. We'll see. Eihän tätä blogia enää kukaan pahemmin ees seuraa hehehee mut lukasimpa tässä ite noita vanhoja postauksia, niin kyllä niistä itelle joku hyöty on, jos vaan kirjottais oikeesti vähän tarkemmin, en mä niit asioit enää muista tällee jälkikäteen niin selkeesti. Et ois ihan hyvä jos rupeis vähän tiivistää tahtia ja enemmän sisältöö tekstiin, niin et on joku konkreettinen muisto miten vitussa mä oikeen elämääni elän. Mullakun ei mahu nää jutut päähän ja muisti kusee muroihin joka aamu. ..... mut nyt oon taas toistaseks hiljaa, SHH.
AINIIN, koska oon ihan tajuton mulkku linkittäjä ja oikeesti kuvittelen et tääl käy viel jotain porukkaa ketkä ei oo jotain vakiostalkkaajia niin tässä linkki mun Narniaan: http://mourum.tumblr.com
Hyi ÄLLÖJÄ
Millonkohan mä saisin taas kirjottaa niin, ettei mikään mustaa mieltä. Päällimmäisenä on se ilmeisesti perinteinen, joka kesän loppuun kuuluva vittumainen "sairastelu" putkeni, mikä vetää taas sellasset ahistukset ja paniikit niskaan ei voi hyvä luoja. Mun kroppa on niin trolli, oikeesti. Yritä sitä sit miettiä et millon oikeesti on jotain vakavaa meneillää ku se kusettaa mua koko aika. Jos mulla jotain on niin vitunmoinen luulosairaus. Viimevuonna mulla oli tää ihme sydänpaska ja nyt häränpersettä vetelee mun vatsani. Jumalauta se kaikista hirvein paikka, mihin voi koskaan sattua. Ja en tiedä miks, mutta aina nää ongelmat alkaa sillon ku mut jätetään yksin kotiin (aka vanhukset lähtee pohjoseen..tai tässä tapauksessa vanhus). Mä en näköjään pysy terveenä omillani. Tosiaan se 2 ½ mitä nyt olin heinäkuussa itekseni, viime maanantaihin siis, on ollu aika vittumaista aikaa. Kai se mun aivan mahtava ruokatottumukseni otti vähän liianki valtaa ku sai päättää syömisistään ihan omatoimisesti. Sillon se oli vielä sellasta tavallista, harmitonta "tahon kaivaa mun suolet ulos" vittuilua, mut nyt perkele tässä viikon sisään se otti ja riehaantu oikee kunnolla. Joka päivä on ollu tosi epämäärästä, ahistavaa vatsakipua mikä ei oo sellasta mitä se yleensä on. Se on siis melkeen kokoaika päällä, sellanen semivoimakas ahistava paine ja välillä vähän mitäkin, vähän missäkin. Aivan uskomattoman ahistava ja epämiellyttävä, mä en osaa olla yhtään aloillaan ja paniikki iskee vähän väliä. Ja koska mä just oon niin mestari panikoitumaan luulosairaudessani, niin ehdin jo kaikenmaailman umpisuolentulehusta ja muuta rueta pelkäämään (vittu, pelkään vieläki). Mistä vetoo et menin ja pahensin koko vaivaa just sen takia. Ja mä oon tällänen aivan ihmeellinen hiton retardi idiootti, kuka on sellanen et jos johonki sattuu vähääkää enempää, niin sitä on pakko oikeesti räpeltää, tökkiä, hakata ja tulee sellanen olo et prkkkll nyt haen puukon käteen ja kaivan sisukset ulos. Joo, se varmasti helpottais oloa, jos jotain vikaa niin se kaikki on korvien välissä. Voisin melkein luvata ettei mulla olis tällä hetkellä läheskään niin huono olo, jos malttasin pitää tökkivät käteni pois niiltä aroilta alueilta (miks toi kuullosti sairaan häröltä).
Kyl mä kuitenki luulen, et pikkuhiljaa on pakko mennä sinne lääkäriin, vaikka sit taas toteemaan ettei täs oo mitään ongelmaa. Mun vatsasta on tullu niin tajuttoman herkkä, kipee ja turvonnu et vittu tässä pysty normisti elämään. Hyisaatana taas lääkäriin, eiiih vitun kroppa miksi vittuilet mulle.
Joo, sainpahan ton rantattua ulos. Jotain hyvääki hei (...voiko tätä sanoa hyväksi?) on tapahtunu, pääsin viimein tänään pelkuruuteni yli ja raahasin perseeni sinne työkkäriin. Kamala paikka ja nyt pitäs olla ahkera pieni evopallero ja hakea töitä laaditun suunnitelman mukaan.. ja hakee joku ihme työharjottelupaikka kuukauden sisään tai jotain. Ynyy, aikuisuus on perseestä, antakaa mun lahnata, mun motivaatio työnhakemiseen vähän kuoli. Mutta ku se on vaan pakko. Ei multa koskaan mitään tulla kysymymään mitä mä oikeesti tahon, joudun aina tyytymään siihen vähemmän kivaan vaihtoehtoon.
Hmmm-mm, pysyn pitkälle järjissäni vaan tän ihanan otakuilun kukkiessa. Oon tässä kuukauden aikana hamstrannu taas aivan saatanasti (lievä liioittelu) eri anime ja manga sarjoja. Ihan vitusti. En kahesti oo kyllä harkinnu, että mitä sitä rupee seuraa vaan vedän vaan ja sivistän itteäni. Mutta, pari fandomia on ottanu nyt kyllä musta niin pahan vallan et en ees muista millon olisin näin paljo skitsonnu mitään sarjaa. Ekana paljon aikasemminkin hypetetty Air Gear <3 Kuinkahan monta kertaa mä oikeesti osaan rakastua siihen sarjaan uudestaan ja uudestaan. Varmasti monta, koska sain viimein sen mangan kiinni ja jumaalauta mitä matskua *u* Ohgreat on mun jumala, ihan oikeesti. Voin vain ihmetellä sen tajutonta mielikuvitusta ja skilliä. Ahh <3 Ja se mokoma on oikeesti niin aivopessy mut, niinkin ettei varmaa mikään fanservice tuu koskaan mua hetkauttamaan enää hahaha. Vuh. Ja mä sitten vielä lisäkiksitän, ku manga pokkariversionaki rupes taas pyörimään ku vaihtovat kustantajaa. Tää on sellanen sarja et se saa vitusti syvyyttä varsinki hahmokemioissa, ku lukee uudestaan ja tietää asioita mitä ei ekalla kerralla tienny. Ehdoton feivini on Air Gearista syntyny, vituttaa vaan niin tajuttomasti et se ei oo niin suosittu mitä haluaisin, siitä on vaikee löytää mitään (ficcejä sentään löytyy uuhjea).
Oh Tumblr, kun tuot eteeni tällässiä <3
Ja sit Ao no Exorcist (miksen mä koskaan osaa kirjottaa sitä heti oikein). Hoomnomnom, tämä hieno uutukainen <3 Oikeesti varmaan ainoo sarja koskaan ikinä, missä diggaan niin animesta kuin mangastakin yhtäpaljon, ellen animesta jopa hitusen enemmän koska värit/äänet/animointi <3. Sunnuntait on tällä hetkellä siis se odotetuin päivä viikossa, ku uus jakso ain ilmestyy. Tosin nyt ei oo vielä uusinta ilmestyny tekstitettynä ja heti huomaa kuinka sitä odottaa, kuolen tänne varsinki ku siitä on ehitty jo juoruta, HMPH! Tumblr on paha paikka, siellä spoilataan aivan jumalattomasti kaikkee (paitti että paras mesta koska en ois koskaan muuten saanu tietää et Karnevalii saa pokkarimuodossa ja sitä julkastaan aktiivisesti). Mä en ymmärrä näitä ketkä skitsoo siitä jos jostain sarjasta tulee massaa.. mä oon ihan tajuttoman ilonen et Aosta on tullu tietyllä tavalla massaa koska sit sitä matskuu ja fanivääntöö löytyy saatanasti, sellanen kiva runsaudenpula melkeempä <3 voi fandomittaa paljo ankarammin ku sitä tunkee joka tuutista sillee wohoo \o/ Soundtrackeja olen soitattanu kovin kuumeisesti ainaki.
Äyhh, tulipas taas tekstiä. Emmä tiiä, jotenki tuli sellanen et hei jospa sitä kokeilis jotain niinki vamoa ja yrittäis päivittää joka päivä, sillon ei ainakaan oo unohtanu mitään ja tekstiki on paljo miellyttävämmän lyhyttä. Tai jotain, emmä tiiä onks mul tarpeeks elämää, ajatuksia tai aivotoimintaa tarpeeks sellasseen. We'll see. Eihän tätä blogia enää kukaan pahemmin ees seuraa hehehee mut lukasimpa tässä ite noita vanhoja postauksia, niin kyllä niistä itelle joku hyöty on, jos vaan kirjottais oikeesti vähän tarkemmin, en mä niit asioit enää muista tällee jälkikäteen niin selkeesti. Et ois ihan hyvä jos rupeis vähän tiivistää tahtia ja enemmän sisältöö tekstiin, niin et on joku konkreettinen muisto miten vitussa mä oikeen elämääni elän. Mullakun ei mahu nää jutut päähän ja muisti kusee muroihin joka aamu. ..... mut nyt oon taas toistaseks hiljaa, SHH.
AINIIN, koska oon ihan tajuton mulkku linkittäjä ja oikeesti kuvittelen et tääl käy viel jotain porukkaa ketkä ei oo jotain vakiostalkkaajia niin tässä linkki mun Narniaan: http://mourum.tumblr.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)