Heeh, nyt päästään tähän kunnon ranttaus osioon.
Uskonto on aina ollu...sillee suht vahva osa mun elämää ja ajatusmaailmaa, vaikkei nykyään ihan sillai mitä luulis. Mul on vahva mielipide asiasta ja ku uskonto tulee jossain vastaan, niin se on mulle jotenki tosi epämukava asia. Mä uskoin jumalaan jonnekki....13 vuotiaaks asti millon kasvoin skeptiseks koko touhuun. Nykyään oon ateisti ja suorastaan vihaan koko uskontopaskaa. Uskonnolla on oikeesti liian vahva vaikutus nykymaailmaan, ottaen huomioon kuinka...typerää se on. Mä en voi sietää kunnon hc uskojia, jotka viel tuputtaa tätä paskaansa muille. Jos joku saa mut raivon partaalle niin voi kyllä, se on uskonto, varsinki tää kristinusko. Siit on vaan haittaa. Jos multa kysytään, niin Jumalaa ei oo sellassena olemassa mitä uskovat luulee. Periaatteessa mä en kiistä sen olemassa oloo, koska se on vähä niiku sama asia kun tunteet, asia millä ei oo varsinaista materiallista olemassa oloo vaan jotain mikä on ihmisellä pään sisässä. Se on niinku....noh, julmasti sanottuna sairaus, vähä niiku skitsofrenia. Ihmisen luonteenpiirre. Se tarve, et on jotain itteesä suurempaa...Vaikee selittää.Semmonen asia mikä on täysin vaan kunkin pään sisällä. Ja jos johonki uskoo tarpeeks pitkään niin siit tulee sille ihmiselle todellisuutta. Pään sisällä luotua todellisuutta, mitä ei oo muuten olemassa. Mä uskon puhtaasti tieteeseen, siis että kaikki on oikeestaan...kemiaa. Kaikki tunteet, toiminta..ajattelu, ne on kaikki vaan sähkökäyriä sun muuta. Mä en usko sieluun. Ku kuollaan, niin me vaan kuollaan, kun menis nukkuu unetonta unta eikä koskaan herää. Tää henkisyys on vähä niiku älykkyys, toinen ihmiselle ominainen piirre mikä on vaan muilla vahvempi ku toisilla. Se ei oo mitään ulkopuolista faktaa. Vähä niiku mielikuvitusta, jos mä ajattelen et tossa on jotain, niin mulle siinä on jotain vaikka sitä ei oikeesti ole. Mä en luota oikeesti yhtään mihinkään ihmisten luomiin juttuihin. Koska kaikki mitä me kuvitellaan muuttuu heti sillä hetkellä olemassa olevaks, vaikka pelkkänä ajatuksena. En siis usko Jumalaan olemassa olevana olentona vaan ...symbolina ihmisen tietylle piirteelle. Tai jotain.
Jälleen, kuhan ei tätä tungeta naamalle niin en vois välittää vittujakaan jos joku kuitenki uskoo. En tajuu miksei se sit oikeesti vois olla sellanen täysin henkilökohtanen asia, vaan sitä oikeesti pitää tolleen tuputtaa. Ihmiset tekee ja toimii vittumaisesti uskonnon nimissä ja se on varmasti yks suurimmista syistä, miks monet asiat on päin persettä täs maailmassa. Uskonnosta on vaan enemmän haittaa ky hyötyy tälleen yleisesti. Mua itseeni oksettaa olla mukana missään uskonnollisuudessa ja olen kurkkuuni täynnä sitä. Yritän kaikkeni olla ainaki ulkoisesti mahollisimman avoin ja ymmärtävä ja suvaitseva, mikä onki mun mielestä tosi tärkee ominaisuus ihmisessä. Jos on jotain mitä ei voi sietää, sen voi hyvin pitää omana tietonaan. Vihaan sitä miten jotku ei tätä osaa. Olen pääni sisällä hirveän tuomitseva, mutten silti oo haukkumassa ihmisiä kuinka typeriä tai väärässä ovat. Enkä kohtele näitä huonommin kun ketään muuta. En tuomitse ketään pelkän uskonnollisuuden takia, vaan pelkästään sitä osaa..... Joo. Oon joskus kovin tekopyhä, mut en mä ajatuksilleni mitään maha. Se on se miten niitä käsittelee.
Lyhyesti, uskonto on hullujen ihmisten päänsisäistä kuvitelmaa, millä ne yrittää selittää, uskotella ja oikeuttaa asioita tai vaikka pitää omaa henkisyyttään kasassa. Jos on tarve uskoa johonkin, niin siitä vaan, mutta mä en tarvi mitään saamarin tuhat vuotta vanhaa kirjaa et saisin elämään jotain sisältöä tai merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti