Tää kirjottaminen on yhä semmonen, että no kirjotin jo kerran, miks pitäs uudestaan tasolla..niin kokeilempa vähän rikkoa sitä. Vähän pöhkö tunne vaan..kirjottaa randomisti, ehkä mä kadotin sen tarpeen jonnekkin.
Mitäs. Päiväni on tällä hetkellä aika tuskaa. Stressaan koska mulla on taas vaihteeks ihan tajuton työputki, ylihuomenna alkaa 9päivän työputki, sit Biffe tulee viikonloppuna ja sit onki aatto, minkä senki olen töissä. Ja sen parin päivän huilin jälkeen taas..töitä. Harn. Ainaki saan rahaa, mut ois kiva ehtiä tekee tyyliin cossitki ajoissa. Mut mikä parasta, fyysinen olotila on taas jotain niin kuraa. Tällähetkellä närästää ihan perkeleesti (ehkä, en tiiä onks tää närästystä ku ei oo enne närästäny) ja on kestäny jo pari päivää. Kuolen, sattuu ihan saatanasti. Tai sit tää on jotain muuta, mut ihan sama. Sit mun silmiiki särkee, mistä toivoin pääseväni eroon uusien lasien myötä, mut eii. Tulee kohta tunne et ehkä vois käydä neki jossain vaihees tarkastuttaa...mut oikeesti, ei taas lisää asioita minkä takia mennä lääkäriin. En jjjaksa kokoaika juosta siellä, se on vituttavaa ja kallista. Mut nää asiat vähän niiku pakottaa. Hammaslääkäri on ehkä pahin. Viisaudenhampaat on kuin aikapommi niin erityisesti sen ajan hankkiminen ois tarpeen hankkia nopeesti. Muttakun. Mulla nyt on tapana saada kunnon kohtauksia pienimmästäkin jännityksestä, niin musta rupee vähän tuntuu etten selvii hammaslääkäristä. Siinä ku vielä pistetään makaamaan hyvin kallellaan, mikä on mulle pahin painajainen. Jo pelkkä makaaminen kun hyvin herkästi aiheuttaa kohtauksia. Vituttaa kun on taas niin herkkä kausi, että huimaa pelkästään pieni ajatuksenpilke. Saan niin vituttavan herkästi näitä huimaus/ahdistuskohtauksia etten kestä. Se estää elämästä aika hyvin. Ja hammaslääkärissä kun vielä pitäs olla aloillaan sen pitkänkin aikaa..mikä...on aika mahotonta jos saan kohtauksen. Koska sillon se voi äityä kunnon paniikkikohtaukseksi. Joten joo, ehkä se on ihan ymmärrettävää että pelkään yhä pahemmin hammaslääkäriä. Vitun viisaudenhampaat.
Muutenki taas viimeaikoina ollu super ahistusherkkä olotila. Fyysisesti ja vähän henkisestikin heikko olo. Pelko että meen rikki vielä. Se on niin kamalaa, että kärsii jostain mihin usein ei ole mitään kontrollia mikä puolestaan kontrolloi mun kaikkea tekemistä ja olemista. Ja se on ehkä mun pahin pelko tällä hetkellä, että menetän sen kontrollin kokonaan. Typerää et edes nyt päädyin puhumaan tästä koska jo tän kirjottaminen nostaa sitä pintaan. Tietoisuus ei siis todellakaan auta.
Eli tää on tätä aikakautta et..pitää vaan kestää. Yrittää ignoorata niitä stressinaiheita ja käsitellä niitä erikseen, eikä niin että kaikki kaatuu samalla kertaa niskaan. Oon nyt ihan hyvin osannu keskittyä eri juttuihin, mut aina näin iltaan tuntuu ne olevan enemmän ilmassa. Ihan sen takia että stressaan taas vaihteeks nukkumaanmenoakin. Mul on ikävä niitä aikoja, ettei mun tarvinu pelätä näin, mikä pahinta, et olin oikeesti jo voitolla tän mun jo lapsesta asti olleen huimauspelkoni suhteen vuosi sitten, ja se oli parasta aikaa mun elämässä siinä suhteessa. Niin nyt se sit meni pahenemaan oikein kunnolla. On se elämä julmaa joskus.
