Sum body Funk yeaa

Oon iha fiiliksissä täällä. Kuuntelen maailman parasta anime soundtrackia läpi, aaghh <3 kiksitän eikä kukaan ymmärrä. No siitä lisää myöhemmin..

Guess what, ei sitä joulufiilistä tullu ollenkaa. Voin sanoa että oli kyllä paskin joulu ikinä, monella tasolla. Yks on että mun piti saada lahjaks basaran eka kausi, mut ku se tilattiin amazonista ja en tietenkää saanu nähä sitä ennen aattoa, niin sit ku sai, huomas et perkele tää on blu-ray eikä dvd. Eli heti vinee sinne et lähetitte väärän ja palautan tän, nii sit tuliki vastaus sieltä et ne lähettää mulle sen oikeen velotuksetta, niin ettei mun tarvi lähettää tätä takasi, eli saan molemmat wohoo. No eipä paljon lohduta jos se ei ehi tulee täs viikon aikana, koska emmää sitä oikee ehi kunnol kattomaa, loman jälkee ku tulee olee yhtä stressi/aikatauluhelvettiä. Toivotaa et se ehtii, viimeks tuli 3 päivässä mut en tiiä tuleeko täl kertaa. No mut onneks ei ihan toivoton toi joulu ollu. Homnom se toinen lahja mitä sain, Final Fantasy VII onkin sit ihan asia erikseenn. Jestas niin paras peli evör. Kunnon nostalgiaa. Huomaa kyl isoi eroja pelattavuudessa ku vertaa nykysiin peleihin, mut emmää vielä oo raivon partaalla, päinvastoin. On kyl välil nii saatana vaikeeta edetä ku ei oo mitää hajua minne mennä :D Onneks on nää walkthrough videot tuubissa jos ei meinaa keksiä mitä tehä. Ömnömm, anygays, mun elämään siis ei oikee täl hetkel kuulu muuta ku toi FF ja sit sen Basaran venaaminen.. Taino sain mä täs viikonloppuna parikymppii lotosta, taas, yay! Ja mul oli täs vasta hirvee Air Gear hypetys menossa ja nyt se taas nous kovempana ku eksyin tubessa kuuntelee sen animen soundtrackeja (mitä mainittin alussa) ja jumalauta miten helvetin hyviä ne onkaa <3 En ikin oo kuullu näin hyvää soundtrackia yhtää mistää. Oon kamppaillu sen kans etten kattos sitä anime versiota koska ne yleensä raiskaa niitä mielikuvia mitä on mangassa, mut näit kuunnelles tekee ihan vitusti mieli, sit ku on kattonu muiden mielipiteitä nii ei sitä oo haukuttukkaa. Yritän viel sinnitellä, mut kai se on pakko kattoo, tuun hulluks.

Eli nyt on meneillää kunnon hypekausi vähä monesta asiasta. Onhan se kiva olla taas kikseis jostaki muttaaa.. samalla vituttaa ihan saatanasti koska jos mä hypetän, en osaa tehä mitää muuta ja tungen sitä muillekki. Haluun puhuu (vaan) niistä koska mä räjähän jos en saa puhuu asioista jotka mua innostaa suatanasti. Mut eipä ketään oikeesti voi vähempää kiinnostaa mitä mä hölötän, ne joko ei reagoi muhun, vaihtaa puheenaihetta tai jotain vastaavaa. Joo mä tiiän et se on vittumaista et puhutaan asioista mistä ei ite välitä mut ääää, kyrsii ettei ketää kiinnosta samat asiat mitä mua, sit joudun tulee tänne hypettää niistä ku ei voi muutakaa. Vittu. Siis ihan kaikki on aina tehny noin, mä puhun nii ketää ei kiinnosta eikä ne kuuntele, mut sit ku ne puhuu nii tahotaa et mä sit meen mukaa, kuuntelen ja reagoin. Saatana soikoo. Pitäs vaa hillitä ittensä, pitää turpansa kiinni ja tehä mitä muut tahtoo, sit on kaikki ilosia (paitti minä). Minkäs mä sille mahan et itekki oon itsekäs puhuja, mut ei sillä et mä haluan sitä et mä vaan hölötän ja toine tuskailee vieressä, mä haluun et seki tulee mukaa vaik sit omia mielipiteitä tai kokemuksia sanoen, ihan sama, kuhan ei oo hiljaa ja sen olosena et ei jaksa yhtään ees yrittää kuunnella. Mä vihaan puhua seinille. Sit tyydyn olee vaan hiljaa, kunnes se toine sanoo jotain. Pitäs vaa sit opetella olee hiljaa, ellei toinen sitä varta vasten kysy. Avaudun tästä lähtien vaan täällä. Jee siinä on mun uudenvuodenlupaus. Mmmm..

Nyt uppoudun taas ihanan funk musiikin maailmaan ja unohan kaiken vituttavan ~

Sika - se kuulan kalloon saa

Sika - sen setä teurastaa
Sika - ja setä verta juo
Sika - se joulumielen tuo

Hihi, harmi vaan ettei mulle tuonu joulumieltä. Oli kyllä eeppinen joulujuhla meillä koulussa ku tota laulettiin XD No mut viime kirjotuksesta on suht paljo aikaa, eipä mulla oo paljo ollu mitään kirjotettavaa mikä ois eronnu siitä edellisestä. Työssäoppiminen siis alkoi aivan hirveenä helvettinä, en oo varmaa ikinä stressannu näin paljon. Olen niin vitun myöhässä sen kanssa ja pelottaa niin vitusti ehinkö ja osaanko edes sitä tehä valmiiks. Ja kaikki muu paska vielä niskaan (mm rästit) niin kiva soppa tässä syntyny, nih. Muutenkin eka joulu ikinä, ettei mulla oo paskan vertaa sitä joulumieltä. Nii moni asia on tänä vuonna yleisesti ottaen perseestä. Ollaan köyhempiä ku ennen koska mun veli ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja yleensä viimestää siinä vaiheessa ku on menny hankkii lahjoja nii se mieli sieltä tulee, mut eipä niitäkää oo käyty ostamassa (vielä) eikä sitä myöten mitää pakettejakaa oo tullu paketoitua. Huoh. Nii ja aika homoo tietää omatki lahjat etukätee XD Rahh. Toivotaa että viimestää aattona on ees vähän, koska vituttaa olla jotenki laimeen kyyninen parhaimpana aikana vuodesta, örps. No jos ei onnaa nii vedät lärvit uuen vuoden aattona, se on lupaus. Mä niin toivon et 2011 on valosampi ku tää vuosi. Tosin myönnän et tänä vuonna on tapahtunu paaljon asioita mitä voin sanoa parhaimmiksi hetkiksi koko elämässäni. Eeppisiä, ihania hetkiä <3

Oon taas harkinnu sarjakuvapäivärin pitämistä, jälleen kerran. Jotenki tekee mieli mut tiiän et en kuitenkaa jaksa pitää sitä yllä. Onhan se kivempi tapa pitää kirjaa mitä kaikkee sitä on tehny mut jea. Laiska ku on. Mutmut saas nähä.

Joko se viimein tapahtui?

Taas näitä hetkiä. Hetkiä millon vois vaan upota suohon, kadota maailmasta jonnekki kuoppaan mistä kukaan ei mua löytäs. Vihaan tätä, varsinki ku se on aika mahotonta. No mutta siis mua vituttaa, masentaa ja kaikkea muuta yhtäaikaa ja eikä mitenkää vähää määrää. Ei tässä mitään uutta ole ja kaikillahan on aina niitä huonompia päiviä. Mut omalla kohdalla ne vaan tuntuu niin.. rampauttavilta ja ikuisilta, vaikka aina on tullu niitä parempia päiviä vähän ajan päästä. Olen kyllä kiitollinen että tää tunne on harvinaisempi mitä se oli about 2-3 vuotta sitte, sillon se oli tyyliin kerran viikossa. Masennuspuuskat on siis tässä vuosien aikana lieventyny ja vähentyny, mutta niin kyllä nää paremmatki päivät. Onse vittumaista et miten ihmisen muisti toimii, että hyvät muistot ja hetket ei pysy mielessä yhtä tiukkaan mitä huonot.

Mua vaan siis nyt taas ahistaa ihan mielettömästi. Ajattelee että miksi mä teen tätä, miksi edes vaivautua tekemää enää yhtää mitää ku ei siitä tunnu saavan oikeesti mitään irti, minä ite tai kukaa muukaa. Olo on hyödytön, täys saamaton paska, vitun yksinäinen. Vituttaa olla keskinkertaine tai alempi ihan kaikessa mitä tekee. Mä en oo oikeesti hyvä missää, maksimissaa vähän keskivertoo parempaa, tosi vähän. Oon kai näitä ihmisiä, että vaikka kuinka yritän saada mainetta ja kunniaa, menestyä elämässä jollain tapaa, en sitä tavota vaikka miten päin yrittäisin. Mun motivaatio kaikkeen on laskenu ihan saatanasti ku ei niistä saa oikee mitää muuta irti ku masennusta ja muuta paskaa. Ja just näinä hetkinä mulla ei oo ketää kuka edes piristäis mua.... ja nyt vituttaa angstata tällai, ku tiedän ettei tällänen oikeesti ketään kiinnosta. Jotain teiniangstia jess. Tätäki kirjottaessa tulee vähän tunne että miksi vaivautua ...
Kumma kyllä, vaikka olo on taas niin surkea kun vaan voi olla, samaan aikaan on jotenki ihan helvetin sekava olo, sillai jännästi. Ku oisin oikeesti lopultaki seonnu. Tunteet heittelee ihan vitusti, oon aina ihmetelly miten kukaan vois itkee ja nauraa samaan aikaan mutta nyt on se ite tullu koettua. Voin nauraa itteni kipeeks samaan aikaa ku angstin surkeeta elämääni ja sinnitellä suurta halua hakata päätä pöytään. Örrrrr..

Miksei vois olla mahollista vaan ... kadota. Ettei tarvis tehä yhtään mitään, olla vaan tai tehdä asioita mitä haluaa, millon haluaa, miten haluaa. Ei minkäänlaisia velvollisuuksia mihinkää. Elää just sellassena ku on, laiskana paskana kenen tekemisillä ei oo mitään merkitystä.