Blaah

.....Eeeh, pikkasen multa taas ote löysty tässä kirjottamis puolessa, I wonder why.. En sit oo yhtään jaksanu keskittyä sen vertaa, et mitenkään huvittais rueta kirjottaa mitään ylös, taas just silleen et kirjotettavaa toki löytys. No enhän mä enää tyyliin viimeviikon juttuja pahemmin muista. Et näin. Jippii.

Eise baarihomma menny ihan suunnitelmien mukaan, ensinnäki oltiin vaan me kolme, ja selkeesti ei kukaan oikeesti mee baariin maanantaina. Hah.
Keskiviikkona tosiaan mulla oli se lääkäri, jouduin jonnekki ihan hämyyn osaan menee, sellasseen mis en ennen oo ollu nii oli vähän silleen wuuut minne ne mua vie. Mut se lääkäri oli ihan mukava (mul on yleensä tosi huono tuuri näissä ja ne on joko tosi ärsyttäviä tai ahistavia). Se ei osannu sanoo mikä mussa on vikana ku verinäytteestäkää ei ilmenny mitää, mut se käski mut maitohappobakteeri kuurille jos vaikka se auttas, ei siit haittaakaan ole. Tässä jotain viikko on tullu niit vedettyy, mutta ei oo pahemmin ollu vaikutusta. Vitun pahoja ne on ainaki, hyi purutabletteja. Jos ei muutu miksikään muutaman viikon sisään nii pitää mennä takasi. Wääh. No olo on kyl paljo parempi, mut ei se oo minnee kadonnu. Tosin eilen tuntu et kuolen ku sain saunan jälkeen aivan jumalattoman vatsakrampin ettei voinu oikee olla mitenkään päin ilman et tuntuis ku oksentais suolensa ulos. Hyi, se kyl varmaa johtu siitä etten ollu syöny sinä päivänä paljo mitään, ruuaksi vaan jotain vitun nakkeja, ja mennä sit viel saunaan nälkäsenä (ja vittuuntuneena ku käytiin taas tarjoustalossa).

Sit mä en tiiä mistä vitusta tää johtuu, mut mulle on ilmaantunu jostain aivan vitun herkkä pinna. Mä siis kyrsiinnyn ja vittuunnun ja raivostun ihan tajuttoman herkästi näinä päivinä. Tuntuu et jokapäivä löytyy joku asia, mistä ragetan ja yleensä mä vaan tyydyn ärjyy mun koneelle tai pitää sen sisällä, mut nyt mä oon oikeesti purkautunu vähän kaikille ketkä tulee ees mun lähelle tai juttelee. Eilenki suutahin äitille niin, et reaktiomaisesti jo käsiki heilahti, enkä pystyny hillitsee yhtään sitä himmeet purkausta. Siis ainahan mä silleen läpälleen ja mitään pahaa tarkottamatta läpsin ja mätkin ihmisiä, mut nyt tais olla liikaa vitutusta siin mukana. Ihan hirvee tunne jäi jälkeenpäin, niinku muistaki ku meen ja vittuilen ja rageen ihmisille ilman hyvää syytä ihan turhaan, enkä osaa lopettaa ajoissa. Ja mikä parasta, mä en osaa sellasta taikasanaa ku anteeksi. Mä en yksinkertasesti osaa sanoo sitä kellekkään koskaan ikinä, vaikka kovasti haluaisinki. Niin ja viimeviikol ku käytiin niit nauhoi ostaa, nii hyvä etten yhes pikkuliikkees sille kaupanpitäjälle ruennu ragee ku se painosti siin vieressä, tyydyin sit vaa olee epäkohtelias ja lähin kävelee ulos sielt mitää sanomatta, siit kyl ei jääny katumus hehe. Mut mua siis jälkee päi rupee ahistaa ihan saatanasti ja tulee tosi orpo olo, et haluu vaan hävitä niiden lähettyviltä ku en taho aiheuttaa kellee harmia. Mut mä en oo ite huomannu, et oisin silleen tavallista stressaantuneempi, en mä tiiä johtuuks se sit siitä. Ainahan, varsinki täs tilanteessa, totta munas oon stressaantunu mut niihän mä melkee koko aika olen, enkä oo koskaan tälleen sitä purkanu. Emmä tiiä, joku mua enemmän tai vähemmän alitajuntaisesti nyt nyppii ja ahistaa ja puran sen väärin. Ja tää niinku sanoin viel pahentaa tätä mun erakoitusmishalua, vaikka se on just se viimenen asia mitä haluun. Mikään ei oo sen ahistavampaa ku tuntee ittesä yksinäiseks.

Onneks ensviikolla on Tracon. Pääsee taas hetkeks eroon täst...arjesta. No just tällähetkellä ei innosta, ei tietenkää ku ei mikään innosta tähän aikaan illasta/vuodesta. Pimeys ahistaa ja mul on ain tosi kökkö olo ku on pimeetä. Vihaan tätä aikaa. Yöks. Taas piti inistä, mut sitähän varten tää on. Minne muuallekkaan mitään purkais.