Tai tuskistaan.
No mut hei, mitäs vittua. Mouru kirjottaa jotain blogiin, mitä hulluutta. Viimenen legit postaus oli maaliskuussa ja siitä on ehkä asiat piiiikkasen menny muuttumaan. No se pääsyy miksen ole kirjottanut sittemmin, on a) ei ole tullut tarvetta b) pääni täyttyy nykyään niin paljon cosplaysta että sille tarkoitettu blogi on tärkeämpi c) no kun ei vaan oo huvittanu. Mut nyt sit kirjotan, lähinnä koska satuin lukemaan vanhoja postauksia ja..inspiroiduin(??) ja Biffe käski (leikisti).
Tiivistäen...viimeisen yli puolen vuoden aikana on tapahtunut PALJON. Kurssi oli loppujenlopuksi viimevuosien pahinta henkistä helvettiä, mutta se hyvä siinä oli että sain sitä kautta työpaikan S-Marketista. Toukokuusta olin siellä 4viikkoa harjottelussa ja heti sen perään tarjosivat mulle vakituisen työpaikan. Eli nyt on tullu 5kk palkoilla työskentelyä täyteen. Palkka on tilanteeseen nähden sangen muikea ja vuorot ihan siedettäviä. Sinällään ihan nautinnollinen työ, enkä oikeen tähän hätään edes keksi itelleni mitään sopivampaa. Kassatätiys on ihan kehittävä työ, ei siinä mitään. Voin sanoa kasvaneeni taas henkisesti jonkin verran ja työtä ajatellen myös tuleva näyttää vähemmän ankealta, koska kassatyötä nyt melkein aina löytyy varsinkin jos on kokemusta takana. Lähinnä tässä nyt kasvatan sitä pesämunaa, että voin vuoden parin sisään muuttaa omilleni. Sitä aikasemmin tuskin, koska ihan työpaikan puolesta haluan pysyä aloillaan ja jos muutan, muutan lähemmäksi Helsinkiä ihan tuon erään höpsön ihmisen takia.
Mistä päästäänkin siihen toiseen isoon muutokseen. Tänään tuli täyteen 6kk seurustelua. Joo. 28.5 pääsi pantteri kaapista ja rupesin seukkaamaan Biffen kanssa. No meidän suhde on silti hyvin vahvasti sellanen..kaveri painotteinen, mutta ehdottomasti paljon syvempää. Miksi sitä edes tarvisi lokeroida suhteita mihinkään tiettyyn kategoriaan, pääasia että mitä tuntee. Itse en kyllä ole asiasta pahemmin kertonut missään tai kellekkään, vaan ihan parille ihmiselle ehkä. Vaikkei mitään tarvetta salailuun kyllä ole (mutta mä nyt luontaisesti harvoin puhun mistään kellekkään muutenkaan).
Mitä vielä, joo siis elämäni on tällä hetkellä töitä, cosseja ja äpärää. Ja se on ihan hyvä niin. No siis..parhaimmillaan. Onhan taas näitä fyysisiä ongelmia tullut aika helvetisti, eikä siinä mielessä elämä ole helppoa. Tuntuu, kun pitäs kokoaika olla varaamassa aikaa lääkärille. Mutta en anna sen pysäyttää (hah koska olen laiska enkä jaksa välittää eiku).
YRITÄN pitää nyt edes pikkasen ahkerampaa tahtia, jos tästäkin sais uudestaan jotenkin otteen. En varsinaisesti vieläkään koe erityisen tarpeelliseksi kirjottaa mitään..mutta joo. Katsotaan.
