Mielenterveys vaakalaudalla?

Gaaah, oikeesti miten kellään voi olla näin ailahteleva mielentila :---D sekoan, revin pääni irti ja heitän sen järveen. Nomutta siis, ahistaa kas kummaa. Heti ku ahistaa nii pitää tulla kirjottamaa, haha. Ei sillä et ois jotain hirmuangstia (ainakaan toivottavasti) tulos mut paineita pitää kyl purkaa. Hassua kyllä, musta on tullu oudolla tavalla tosi neuroottinen. Sain keksiviikkona hienon ajatuksen ilalla, kaatosadetta katsoessa että vittu, nyt pitää päästä ulos juoksulenkille. Menin, kastuin läpimäräksi ja sain kotiin takas tullessa kivat katseen äipältä, hänen sanojensa mukaan olin kuin uitettu koira. Niin että mitäs vittua toi nyt oli, ethän sä ikinä mee illalla minnekkään. No en nii ja mikä vielä hauskempaa, mä kun lintsasin perjantain koulusta niin menin taas juoksemaan. Ihan hiki virtas ku himaan pääsi ja jalat oli niin paskana etten kävellyt suorassa koko loppupäivänä. Tänäänki huomasin että oon jo 3 kertaa ajatellut, että menisin huomenna taas juoksemaan, siis ihan lähes kikseissä.... mitä helevettiä? Pelottaa ihan. Mut siis, jotenki tavallista parempi viikko oli tällä viikolla, vähemmän ahistusta mitä aikasemmin. Lintsasin vaan 2 kertaa, yritin pitää yhdessä mutta toi perjantai oli liian ylitsepääsemätön este. Keskiviikkona mulla oli luokanvalvojan kans sellanen keskustelujuttu ja sain kuulla kuinka ahkera olen ollu. No hehheh hyvä vitsi, onneks ei tiiä miten asiat loppujenlopuks on.. no mikäs siinä, ainoa tärkeä asia on että asiat saa edes jotenki tehtyä ajallaan, mitä en kyllä sitäkää oo kovin hyvin hoitanu.. rekkari ainaki on kunnossa, sano että pääsen varmasti minne tahansa kouluu hakemaa noiden papereiden perusteella. Torstaina sit saatiin Käsitteellisyys taiteessa- kurssilta tehtävä, mis pitää lähteä vaeltamaan jonnekki pöheikköön, tehdä siellä joku teos ja dokumentoida tää koko roska valokuvin tai piirroksin. Jes. Vaeltelu on aivan mahtavaa, mutta heti ku siihen tuli taas tää hieno sana "pakko" mukaan niin empä oo niin innolla asiaa vetämässä. Muutenki ku pitäs kertoo koko paskasta sitte 2 viikon päästä. Hyrh. Nojoo, oon selvinny monesta asiasta suht kunnialla niin en jaksa tästä asiasta vielä ainakaa stressata. Se on kans kyl aika jännä miten paska tuuri mulla voi olla, tällä viikolla on tapahtunu nii monta huonoa asiaa et rupee epäilee ihan. Torstaina menin siis vahingossa väärää bussii ja sen takia myöhästyin, sain kivat katseen täydeltä luokalta ku saavun vikana, oikeen hehkeänä kouluun lol. Nii ja aikasemmin tiistaina ku ihan viattomasti menin työhuoneelle tekee duunia niin ekaa kertaa en jaksanu laittaa avaimia suoraan takasin taskuun vaan jätin ne siihen pöydälle, lähtien sit syömään jossain vaiheessa. Ja ne ovet siis menee lukkoon jos pistää kiinni. Urpo olin ja pistin kiinni, vasta sen jälkeen kokeilin taskua että avaimet on varmasti siellä, mutta ehei ne jäi sinne pöydälle. FAIL. Haahuilin safkan jälkeen ainaki puoltuntia vähä jokapaikassa, odottaen josko kämppis sattuis tulemaan paikalle kera pelastavan avaimensa. Luojan kiitos sillä se oli, naureskeli mokoma mulle ku menin omani unohtaa sinne. Olen nyt hyvin kiitolline siitä et on se kämppis eikä yksin niiku pitäs olla. Ois ollu helvetin vituttavaa mennä anelee vara-avainta toimistolta, ne kun reagoi meikäläiseen niin pirteesti, varsinki ku rupeen sepittää ain jotai omiani.

Itse tää viikonloppu on oikeesti ollu hirveetä mielialojen vaihtelua. Välillä on ihan vitun kökkö ja väsyny fiilis, sitte himmeet kiksit ja kuolen nauruun, sitte äärimmäistä vitutusta ja masennusta, lopulta sit sellasta neutraalia.. Kai se ihan normia on mutta hemmetin väsyttävää touhua. Käytiin tänää Biffen kanssa kattoo The last airbender, oli kyllä ihan lupaava trilogian alku, tosin ei mitenkään hirveen hyvä maku jääny siitä suuhun, kiitos mun ajatuksenkulkuni ku jankkasi melkee koko leffan ajan että ompas hirveet botox huulet XDD Oi keskittymiskyky, miksi olet minua vastaan. Tuli myös vähän eeppisyys korvista, mutten kuitenkaa paskaks tota haukkusi. Mulla on jotain ihme ongelmia... mut mitä ei täs kai mulla enää mitää oo, kummasti katos neki turhautumiset ku pääs näpyttelee jotain shaibaa tännekki taas. Nyt pitää päästä lukee taas Durarara ficcejä, mun aivot ei kestä.

Yli-innokkuus vs. motivaatio-ongelma

Voi tsiisus oikeesti tällästä jaksa ollenkaa! Ensin on ihan maassa, kun ei oikeesti jaksa innostaa ja kaikki tuntuu turhalta ja valtavalta taakalta, mutta sitten tulee näitä innokkuus kohtauksia että tekis mieli tehä sitä ja tätä... jälkimmäinen lähinnä cosplayhin liittyen.

Eilen oltiin Helsingissä Mangapäivillä ja helvetin hauskaa olikin. Ite tapahtuman anti oli aika huono, mutta kun mentiin testaamaan purikuroita, voi sanoa että siitä tuli koko reissun kohokohta. Jumankauta miten hauskaa ensinnäkin on vetää poset niin ylitteampuviksi ja toisekseen muokata niistä kuvista sitten ihan hirveet sälähirviöt, sparkleineen ja muine sälineen. Josko sais ne vielä koneelle XD Mutta näin siis eilen. Ja kas kummaa, taas kun tuli keskustelunaiheeksi cosplay, tai se oli muutenki aika osallisena päivän tapahtumissa, heräsi se helkkarin intoni taas roihuavana. Oikeesti, cosplay on ehkä ainoa asia tällähetkellä mikä herättää mussa minkäänlaista intohimoa tai vastaavaa. Siitä asti oon nyt kuumeisesti miettinyt tulevia cosseja, kuin myös nykyisiä. Innostuin lisäämään taas ainakin yhtä tohon jo 5 hahmon listaani (taino 6, mutta sen voi korvata). Peruukkeja olen katellut kiilto silmäkulmassa ja muutenkin yrittänyt hahmottaa tekemisiäni. Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on se raha. Jos pääsen töihin niin siitä ei ole mitään ongelmaa, mutta se siinä onkin, kun en tiedä saanko niitä töitä. Olo on niin avuton, saamaton ja kyvytön kun edes mietin koko asiaa, miten hitossa ihminen kellä ei ole aikaisempaa kokemusta, ei oma-aloitteisuutta tai muutenkaan minkäänlaisia kunnon sosiaalisia taitoja (kyl mä nyt kai jotain osaan) voi saada oikeesti jotain duunia? Varsinki ku äiti vielä hiostaa mua niitä hakemaan, argh. Toivotaan parasta sillä en saa yhtäkään cossia tehtyä jossen niitä töitä saa. Kuitenki, tän hetkinen suurhimo johtuu näistä: AIR TRECKS! Olen siis tekemässä enskesäksi Air Gear nimisestä sarjasta cossia ja ehkä oleellisin proppi on nuo maanmainiot moottoritoimiset rullikset. Ja kun kaivelin Cosplay.comista sarjasta cosseja ja jotkut olivat tehneet kyseiset kengät niin intoni vaan syttyi yhä enemmän ilmiliekkeihin. Haluasin kuollakseni tehdä tollasset ettei tarvis tyytyä tavallisiin rulliksiin, mutta suatana kun en osaa eikä oo rahaa. Kuolen vitutukseen, ynh. Voin vaan katsoa kateellisina muoden luomuksia ja kirota omaa elämääni siinä samalla.

Toisekseen... se missä mulla edelleen on motivaatio-ongelmia on koulu. Oon ihan uskomattoman paljon jo jäljessä ja aina vaan kun ajattelen koko paikkaa, mieli synkkenee ja tulee sellanen tunne etten mä oikeesti jaksa henkisesti, olen lähes murtumispisteessä. Siellä on ihan käsittämättömän valtava paine nykyään ja olo, etten mä oikeesti kuulu sinne. Varsinkaan kun mua ei ole inspannu sitte viime kevään mikään suurempi.. Mutta sitte ku ajattelee, ku koulu loppuu niin kaikki on hyvin, right? Epäilen, sillä sit pitäs mennä töihin. Paikkaan missä on vielä enemmän paineita, vähemmän vapaa-aikaa ja muuta shaibaa. Pitäs osatakkin jotain. ... Ajatus siitä etten kestä elämää kymmentäkään vuotta ei tunnu enää kovin niin kaukaselta...