Voi tsiisus oikeesti tällästä jaksa ollenkaa! Ensin on ihan maassa, kun ei oikeesti jaksa innostaa ja kaikki tuntuu turhalta ja valtavalta taakalta, mutta sitten tulee näitä innokkuus kohtauksia että tekis mieli tehä sitä ja tätä... jälkimmäinen lähinnä cosplayhin liittyen.
Eilen oltiin Helsingissä Mangapäivillä ja helvetin hauskaa olikin. Ite tapahtuman anti oli aika huono, mutta kun mentiin testaamaan purikuroita, voi sanoa että siitä tuli koko reissun kohokohta. Jumankauta miten hauskaa ensinnäkin on vetää poset niin ylitteampuviksi ja toisekseen muokata niistä kuvista sitten ihan hirveet sälähirviöt, sparkleineen ja muine sälineen. Josko sais ne vielä koneelle XD Mutta näin siis eilen. Ja kas kummaa, taas kun tuli keskustelunaiheeksi cosplay, tai se oli muutenki aika osallisena päivän tapahtumissa, heräsi se helkkarin intoni taas roihuavana. Oikeesti, cosplay on ehkä ainoa asia tällähetkellä mikä herättää mussa minkäänlaista intohimoa tai vastaavaa. Siitä asti oon nyt kuumeisesti miettinyt tulevia cosseja, kuin myös nykyisiä. Innostuin lisäämään taas ainakin yhtä tohon jo 5 hahmon listaani (taino 6, mutta sen voi korvata). Peruukkeja olen katellut kiilto silmäkulmassa ja muutenkin yrittänyt hahmottaa tekemisiäni. Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on se raha. Jos pääsen töihin niin siitä ei ole mitään ongelmaa, mutta se siinä onkin, kun en tiedä saanko niitä töitä. Olo on niin avuton, saamaton ja kyvytön kun edes mietin koko asiaa, miten hitossa ihminen kellä ei ole aikaisempaa kokemusta, ei oma-aloitteisuutta tai muutenkaan minkäänlaisia kunnon sosiaalisia taitoja (kyl mä nyt kai jotain osaan) voi saada oikeesti jotain duunia? Varsinki ku äiti vielä hiostaa mua niitä hakemaan, argh. Toivotaan parasta sillä en saa yhtäkään cossia tehtyä jossen niitä töitä saa. Kuitenki, tän hetkinen suurhimo johtuu näistä: AIR TRECKS! Olen siis tekemässä enskesäksi Air Gear nimisestä sarjasta cossia ja ehkä oleellisin proppi on nuo maanmainiot moottoritoimiset rullikset. Ja kun kaivelin Cosplay.comista sarjasta cosseja ja jotkut olivat tehneet kyseiset kengät niin intoni vaan syttyi yhä enemmän ilmiliekkeihin. Haluasin kuollakseni tehdä tollasset ettei tarvis tyytyä tavallisiin rulliksiin, mutta suatana kun en osaa eikä oo rahaa. Kuolen vitutukseen, ynh. Voin vaan katsoa kateellisina muoden luomuksia ja kirota omaa elämääni siinä samalla.
Toisekseen... se missä mulla edelleen on motivaatio-ongelmia on koulu. Oon ihan uskomattoman paljon jo jäljessä ja aina vaan kun ajattelen koko paikkaa, mieli synkkenee ja tulee sellanen tunne etten mä oikeesti jaksa henkisesti, olen lähes murtumispisteessä. Siellä on ihan käsittämättömän valtava paine nykyään ja olo, etten mä oikeesti kuulu sinne. Varsinkaan kun mua ei ole inspannu sitte viime kevään mikään suurempi.. Mutta sitte ku ajattelee, ku koulu loppuu niin kaikki on hyvin, right? Epäilen, sillä sit pitäs mennä töihin. Paikkaan missä on vielä enemmän paineita, vähemmän vapaa-aikaa ja muuta shaibaa. Pitäs osatakkin jotain. ... Ajatus siitä etten kestä elämää kymmentäkään vuotta ei tunnu enää kovin niin kaukaselta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti