Plörgh. Siitä on taas aikaa kun on jaksanu tänne kirjottaa. Syy siihen tosiaan on vaan puhtaasti se, ettei oo jaksanu koota ajatuksiaan sen vertaa, et sen osais tekstiks muuttaa. No mut kokeillaan, koska..monesti se on helpottanu.
En jaksa sanoo mitään viimesestä päälle kuukaudesta, muutaku sen, et on se elämä aika vitusti muuttunu. Mun kunto on romahtanu aika mukavasti, tarkemmin sanottuna Desucon Frostbiten aikaan. Sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen sitä edeltävänä yönä, pulssi taivaissa ja hillitön huimaus. Plus muuta mukavaa. No pari päivää sitä paskaa oloa kesti ku siitä pahimmasta yöstä selvis, sit se pikkuhiljaa vaan hävis ja kykenin taas nukkumaan normaalisti. Satunnaista rinnanpuristusta ja herkästi nousevaa pulssia vielä tuli jälkikäteen, mut se pahin meni ohi. Ainaki mä luulin nii.
Mulla alko tänään Elämässä eteenpäin -kurssi. Siellä mietitään, et mitä tahotaan tulevaisuudessa työskennellä tai opiskella. Käydään läpi eri aloja ja näi. Kestää 5kk, kesän loppuun. Viime lauantai-iltana valvoin tosi myöhään koneella jutellen mesessä ja ku menin nukkumaan, se mun kohtaus uusi taas. Mielikuvat kirjaimellisesti vilis silmissä ja yritin tapella et saisin nukahettuu. Mut se ei koskaan varsinaisesti laantunu, niinku aikasemmin, ainakaan viel täs vaihees. Se pysy puristavana paineena ja huimaavana päänsärkynä sunnuntaina, mutta nyt maanantaina se vasta voimistuki. Jännitin ilmeisesti niin paljon, et kaikki mun keskittyminen meni koko aamun ajan siihen, etten pyörry tai mee oksentamaa. Siin keskipäivän aikaan olin jo rauhottunu sen verran et pahin olo oli hälvenny, mut sama puristus oli vielä. Oikeestaan se ei oo rauhottunu nyt ollenkaan, aina joko rintaa puristaa tai päätä särkee ihan vitusti. Ja pieninki mielikuva tasapainon pettämisestä sun muusta saa sen huimauksen päälle, mikä taas nostaa pulssia. Eli jatkuvaa tuskaisaa oloa tällä hetkellä. Aikasemmin se meni ajan kanssa rauhallisemmaks joten toivon et se tekee nyt samaa. Äiti sano, et todennäkösesti tää johtuu mun heikentyneestä kunnosta, koska en oo tehny mitään viimeseen 8kk muuta ku kuollu sisätiloissa koneen ääressä. Mä niin toivon et tän kurssin mukana kunto paranis ja pääsisin tästä paskasta eroon. On ikävä elämää, kun ei ollu mitään näin dominoivaa vaivaa. Tuntuu ku ois kokoaika fyysisesti tosi kehno olo, wähh. Ja tietty se että ajattelen asiaa ja pelkään uusimista, se vaan voimistaa riskiä ja pahentaa oireita. Kunnon noidankehä. Ainoostaan se, että saan keskittyä johonkin tekemiseen on kunnolla auttanu mua rauhottumaan, eli etten ehdi jauhaa asiaa oman pääni sisällä ja pistää puita nuotioo.
No mut se niist vaivoista, enemmän kurssista. Meit on yhteensä 17 ja tänään oli lähinnä toisiin tutustumista ja kertausta mitä kurssilla tullaan tekemään ja varattiin HOPS aikoja. Ihan pirun kivat tilat meillä ja vetäjätki on niin rentoja. Harvinaisen hyvä mieli olla näin isossa porukassa. Meijät sit yhes vaihees jaoteltii 4 ryhmiin, missä pääsin mun vieres istuneen tytön kans samaan. Näin et se piirs koiraa enne ku meijät ryhmitettii, nii uskalsin rueta puhumaa sille koska se nyt on selvä merkki, et ollaan suurinpiirtein samalla aaltopituudella. Ja ihmeen sosiaalinen osasin siinä ryhmässäki olla. Oltii ainoot ketkä meni erillisee huoneesee. Siel huonees oli 2 sänkyy ja molemmat täyn tyynyjä. Olin sillee whoaaa ja menin istuu lattialle, nii noukkasin siitä tyynyjä syliin sillee hehehe olen kotona. No mut me vaan lagattiin ja yritettiin tehä mitä oli tarkotus, vaik höpistiin enemmän omia. 2 muut meijä ryhmäläist meni sit yhes vaihees röökille, nii jäin sen tytön kans kahestaan ja ruettiin puhuu vähä enemmä. Must tuntu et nauroin kokoaika, mut se oli tosi rento tyyppi. Samanlainen tietokoneorja nii tottakai sitä tulee toimeen. Loppupäivä sit vaan kuunneltiin suunnitelmist juttuu ja mä piirtelin vihkoon kokoaika. Se perus.
No mut ihan hyvät odotukset tältä, vaik vituttaa et pitää herää nii jumalattoman aikasin (enne seittemää). Kihisen ku mennää parin viikon päästä fazerillekki tutustuu ~. Ja yhes vaihees mennää Keskarii kans ja samal suunniteltii et sen jälkee mennää punttisalille haha. Ihanaa ku tää on nii rento kurssi, et oikeesti varataan aikaa virkistyksille, esim keilailuu, bilistä, leffaa, matkaa Suomenlinnaanki suunniteltii. Ah muh möh <3 Jos mä nyt saisin pääni siihen rutiini moodiin, nii ehkä oloki paranis.
PLUS se on kiva ku tili vaan pullistuu, melkee 600 egee ois "kuukaustulo". Saan rahaa kun osallistun kurssiin, tottakai se motivoi <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti