Tampere

Jopas tästä tuli tylsän näkönen, mutta en jaksa mitään erikoista venkslailua just nyt.

No siis olin tänään tapaamassa ihmisiä Tampereella. En ole siellä ikinä käynyt, senkin takia että olen luullu sinne olevan liian pitkä matka/liian kallista. Mutta yllättäen resurssit riittivät ja pääsin sinne päiväksi hillumaan. Ihan sairaan kivaa oli, vaikka nolasin itteni ehkä pahiten ikinä, meinasin jäätyä kuoliaaksi ja sain kokea henkistä vakivaltaa (heh). Vois varmaan yhden kuvan tähän pistää...sitten kun niitä tulee, leikittiin turisteja ja kaveri napsi kuvia aika lailla. Ah, rakastan matkustamista <3 Niin ja jos yksi osallinen tätä lukee niin haista vittu XD

En tiiä mitä odottaa lähitulevaisuudelta. Ensviikolla saan tilaamani mangapokkarit (viimein) ja uudet lasit. Ja pitäis ne työt alottaa, olen lusmuillu 2 viikkoa ja tälläviikolla on pakko saada ees pari työtä valmiiksi. Saatana. Muttakun ei jaksa nyt koulu inspata, ei yhtään. Tällä hetkellä en taho muuta kuin leikkiä pyromaania ja impata savua. Hyvin tervejärkistä, mutta niinhän minä olenkin, yeh. En halua liiemmin miettiä tulevaa (vaikka teenkin sitä väistämättä) koska sillon tulee mielikuvia, mitkä ei kuitenkaan toteudu. Tuppaa odottamaan asiolta liikaa. Tulis nyt vaan se helvetin kesä niin kaikki olis ilosia. Hyvällä tuurilla mulla ois se duuni (mitä en vieläkään ole hakenut) ja terveydentila huollettuna jaja kaikki ois kunnossa. Muttakun vittu on niin saamaton, että asioiden tapahtumisessa kestää kauan, josko ne tapahtuu sillonkaan. Laiskuus on kirous. Ja minä väsyny, joten pidän ny taas pääni kiinni vaihteeksi.

Before u know it

Nuhnuhnuuu! Ei ole varsinaista tarvetta kirjottaa taikka avautua justiin nyt, lähinnä omaa tylsyyttä tässä tapetaan. Loistava syy blogin pitämiseen, nee?
No siis, on se tavanomainen perjantai (itseasiassa nyt on jo lauantai) illan/yön fiilis menossa. Kunno kiksit. On nää pari päivää olla aikamoine energianlähde, olen kovin levoton ja kärsimätön kaiken suhteen. No siis torstaina piti mennä hyyvin aikasin helsinkiin jotain ensviikon työssäoppimiseen liittyvää infoa kuulemaan. Ihan turhaan menin, kipeytin paikat vaan aika lahjakkaasti kun kävelin 4-5 tuntia melkeen kokoajan. Son hirveetä, kun on ollu melkeen kuukauden tekemättä yhtikäs mitään liikuntaa. Mutta lopulta se kyllä oli sen väärti, tein itestäni taas melkeen peeaan ja tuhlasin saamani lahjakortin o/ plus se perus lukemisto. Tosin ne on nyt luettu ja saakeli vihaan tätä jälkikäteen iskevää riippuvuutta että nyt lisää, tahon tietää miten jatkuu! Tekee mut hulluksi. Niin ja näin kavereita siin samalla ja sain julisteita seinäntäytteeksi. Ahh, mun huone hukkuu jo niihin. On harvinaisen otakumainen olo, onko se sitten hyvä asia, en tiedä.

Ensviikolla alkaa siis mulla helmikuun tokalle viikolle asti kestävä työssäoppimisjakso. Me mennään Malmin lentokentälle 2 viikon ajan tekee duunia. Me siis väännetään myöhemmin keväällä näyttely, niin sinne tehään matskua o/ siel ite lentokentäl ei siis sinällään tehä mitään, muuta ku haetaan osviittaa piirrosten ja valokuvien kautta, mistä sit tehään lentämiseen/lentokoneisiin liittyviä teoksia. Jeejee, ajattelin ite tehä jotain havainnointi kuvia, ei mitään mielikuvituksen purkaumia siis. Pahin tässä nyt on se, että sinne asti pitäs jaksaa änkemään, onneks ei ihan joka päivä kuitenkaan.
Niin ja mitä tässä ois vielä suunnitelmissa tän kuun osalta on saada uudet rillit ensinnäkin. Ärsyttää kun on jotenkin...jälkeenjääny olo XD Jossain asioissa pitää kulkea massan mukana. Niin ja tossa 23 päevä olen tampereelle miittiin menossa \o/ laajennan reviiriäni, hehee. Tuskin maltan odottaa että sinne pääsen 8D nään uutta kaveriani, tosin jo pelonsekaisin tuntein. Kyseinen henkilö ei nääs ole helpoimmasta päästä, koen suuren painostuksen kun hänen kanssaan juttelen mesessä XD mullako sitoutumisongelmia, ei tietenkään.

Taidan nyt kuitenkin yrittää saada jotain luovaa aikaseksi, ei tästä taas tuu mitään kun ei saa aikaseks mitään mitä pitäs saada. Mun yleinen stressi/tyhjä/sekasortoinen mielentilanne jyllää yhä.

vituttaa

Vituttaa kun vituttaa, kun ei osaa mitään!

Joo. Rupes kyrsimään tosi pahasti. Ei niinkään mikään omasta tilanteesta lähtevä, vaan jonkun toisen. Ketuttaa oikeesti etten osaa olla kaveri kellekkään. En osaa auttaa ketään, saati sitten itteäni. Yks kaveri potee masennusta, mutten osaa sanoa sille mitään mikä sais ees jonkin verran helpotettuu sen oloa. No vittu miten osaisin ku itellä sama tilanne. Masennus on perseestä. En osaa edes angstata, en sitten mitään D8 Rupesin miettii sit tota myöte omaa tilannetta, vittu.

En tajua miten elämässä voi mennä näin paskasti. Sosiaalinen elämä on syvältä, ei oo kavereita eikä perhettä. Koulu/työ menee ...periaatteessa huonosti, kun ei ne jaksa pahemmin kiinnostaa. Ja raha tilanne, tarviiko sitä edes mainita. Pitäs ostaa kaike näköstä, mutta ei oo sitä stn rahaa. Sit on mitälie sairauksia, ties kuin vakavia ja stressi on päällä melkee 24/7. Miten kauan ihmine voi tällästä jaksaa? Ilmeisesti kauan, olenhan ite tätä kestäny jo vuosikausia. Vituttaa olla no-life, kellä on elämä vaan yhtenä päivänä kuukaudessa. Hyvällä tuurilla kaksi. Nnaah. Pakko purkaa jonnekkin, ei erkkikään kestä tällästä ketutuksen pidättelemistä. Tahon avautua jollekkin, mutta ei oo ketään ketä kiinnostais. Enkä mä osaa puhua mun tunteista. Ainakaan kunnolla. Ja vitut minä millee psykiatrille, ajatuski karmii.


Rrrhrhrh, toivottavasti oikeesti jotain tosi kivaaki tapahtuis tänä vuonna. Ärrrr, stn.