Vituttaa kun vituttaa, kun ei osaa mitään!
Joo. Rupes kyrsimään tosi pahasti. Ei niinkään mikään omasta tilanteesta lähtevä, vaan jonkun toisen. Ketuttaa oikeesti etten osaa olla kaveri kellekkään. En osaa auttaa ketään, saati sitten itteäni. Yks kaveri potee masennusta, mutten osaa sanoa sille mitään mikä sais ees jonkin verran helpotettuu sen oloa. No vittu miten osaisin ku itellä sama tilanne. Masennus on perseestä. En osaa edes angstata, en sitten mitään D8 Rupesin miettii sit tota myöte omaa tilannetta, vittu.
En tajua miten elämässä voi mennä näin paskasti. Sosiaalinen elämä on syvältä, ei oo kavereita eikä perhettä. Koulu/työ menee ...periaatteessa huonosti, kun ei ne jaksa pahemmin kiinnostaa. Ja raha tilanne, tarviiko sitä edes mainita. Pitäs ostaa kaike näköstä, mutta ei oo sitä stn rahaa. Sit on mitälie sairauksia, ties kuin vakavia ja stressi on päällä melkee 24/7. Miten kauan ihmine voi tällästä jaksaa? Ilmeisesti kauan, olenhan ite tätä kestäny jo vuosikausia. Vituttaa olla no-life, kellä on elämä vaan yhtenä päivänä kuukaudessa. Hyvällä tuurilla kaksi. Nnaah. Pakko purkaa jonnekkin, ei erkkikään kestä tällästä ketutuksen pidättelemistä. Tahon avautua jollekkin, mutta ei oo ketään ketä kiinnostais. Enkä mä osaa puhua mun tunteista. Ainakaan kunnolla. Ja vitut minä millee psykiatrille, ajatuski karmii.
Rrrhrhrh, toivottavasti oikeesti jotain tosi kivaaki tapahtuis tänä vuonna. Ärrrr, stn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti