Asioita häviää mutta tulee niitä uusiakin

Hmm. Elin ehkä nopeimman viikonlopun ikinä. Perjantai, koulua ei ollut kun henkilökunnalla oli joku koulutuspäivä niin sai lusmuilla taas himassa. Ei päivässä sinällään muuten mitään erityisempää, vasta sitten iltapäivällä kun tavalliseen tapaan vittulin tavallista lahnemmalle koneelleni ja se viimeinkin irtisanoutui koko kohtelusta. Meni pimeeks koko paska eikä enää auennut. Murhasin koneeni. Kaikki 5 vuoden aikaset tiedostoni hävisi bittiavaruuteen ja sitä vitutuksen määrää on mahdoton sanoin kuvailla. Ja varmaan tylsin perjantai ilta ikinä, menin jo ennen kymmentä nukkumaan. No kuitenki, lauantaina mentiin sitte uutta konetta metästämään koska tää huusholli ei sellasta ilman oikeen pärjää. Löyty sitten tällänen ihanuus, Compaq merkkinen missä on se ite kone sisäänrakennettuna näyttöön. Aijai ku ois läppäri mut parempi <3 Sain myös ladattua piirto-ohjelma SAIn. Ai perkele kuinka rakastan sillä piirtää, tekee hyvää kuihtuneelle inspalleni. Tosin tän näytön värit on päin persettä (tai en oo vaa tottunu) nii esim paintin käyttö on aika haaste. Josko nyt saisin vaikka tehtyä loppuun ne muutamat sarjissivut mitä mulla on jemmassa. Inspasta näin puheenollen, se on tässä kouluvuosien myötä kadonnu lähes olemattomiin. Olen alkanut vihaamaan taidekoulua ja sen tuomia paineita ja lopettaisin mielellään ellei olis vika vuosi menossa. Se on niin pahasti syöny mut piirtoiloani ja muutenkaan ei jaksa kiinnostaa enää. Huomasin sen, ettei luovuudesta tuu mitään jos se on täyspäivästä, niiku työ tai koulutus. Musta ei todellakaan oo täl menoo tulossa mitään taiteilijaa, ehkä sitten väh. 5 vuoden päästä jos vaikka oisin kehittyny tarpeeks. Näillä taidoilla ei todellakaan vielä pärjätä työelämässä. Tosin en sit tiiä mitä mä rupeen tekemään, mutta kai se tulee tietosuuteen sitten ajallaan. Kuhan pääsen suht kunnialla tän koulun käytyä. Nyt kun tää blogi on ollu jo pitkään hyvin tekstipohjanen, ajattelin että mähän voisin pistää paremman puutteessa jotain tekemiäni kuvatuksia mitä tuskin muualla julkaisen tai mitkä muuten vaan on tarpeeks kivoja laittaa näytille. Tällä kertaa saatte maistiaisen mun hyvällä kärsivällisyydellä tehdystä pikakuvasesta, SAIlla siis väännetty. Pitäs varmaan oikeesti harjottaa tota kärsivällisyyttä, hmm.

Rebsun hahmo Kaito

Täydellinen alku

No joo tuotasiis.. köh. Tokaa kouluviikkoa elellään ja kas kummaa, minä istun kotona dataamassa vaikka koulussa olis parhaillaan ihan semikivat tunnit menossa. Äpärä meni ja lintsasi, haha. Ei siinä mitään mutten eilenkää menny koska vietin päiväni lääkärissä homoissa testeissä. En ois uskonu et näin pian vanhat juurtuneet tavat iskis, mutta voin vaan syyttää kasvavaa ahdistusta siitä sisällöstä mitä siellä koulunpenkillä pitäs käsitellä. Perkeleen perkele kun tänä vuonna painostetaan keskusteluun ja kirjottamiseen, aiheista jotka ei voi paskaakaan kiinnostaa. Oon muutenki huono (järkevissä) sanoissa kirjottaessa ja puhuessa nii kerpele pitäs muka luokan edessä laukoa jotain epämääräsiä mielipiteitä asioista missä mulla niitä ei pahemmin ole. Olen kuuntelija luonne. Nosiis näillä kursseilla on ehdottoman tärkeetä olla paikalla just sen keskustelunki takia ja jos ei oo nii joutuu sit kirjottaa. Ennemmin näin, koska en tod mene heittää itteäni susien syötäväksi, hell no. Sitäpaitsi jos mieleeni pilkahtaa edes hetkeksi ajatus lintsaamisesta niin tiedän ettei kouluun menemisestä tuu mitään. .

Kävin siis eilen siellä lääkärissä erilaisissa testeissä mm. sydänfilmissä, röntgenissä ja verinäyttettä antamassa. Ei mikään järin ilonen kokemus, mutta ilman pahoja traumoja kuitenki selvisin. Nyt pitää venaa ensviikon perjantaihin että saa tietää tuloksia. Voi tätä odotusta, emmiä jaksais. Emmä tunnu nykyään jaksavan yhtään mitään, tainosiis olen ollu koulun suhteen ihmeen positiivinen. Ekaa kertaa elämässäni oikeesti koulussa on ollu kivaa! Jos nyt näitä hirviötehtäviä ei lasketa. .. Olen myös huomannu kuinka nykyään tunnun enemmän vinettävän näissä teksteissäni. No lol muttakun ei taho muistaa mitään kivoja juttuja koska yleensä alotan kirjottamaan sillon kun vituttaa. Jos jotain vähän kivempaa pitäs sanoa, niin olen ilonen yhdestä uutukaisesta ystävästäni ~ Tavattiin viime keväänä, tai siis kaivoin hänen mesensä ja siellä jutellaan. Ihan heti kemiat pelasi ja nyt jo voin sanoa, että hän on hyvin tärkeä ihminen mulle. En ole pitkää aikaa kyenny kunnolla avautumaan kellekkään ja hälle voin, tuntuu että hän oikeesti välittäs musta ja on kiinnostunu mun jutuista. En kyllä enää pärjäis ilman häntä <3 Toivottavasti ku me joskus tulevaisuudessa tavataan niin ei käy kuten erään toisen, hyvin vanhan nettikaverini kanssa kenestä välitin enemmän kun kestään muusta. Me oltiin juteltu mesen kautta varmaan..2-3 vuotta ja sit ekaa kertaa tavattiin niin että menin heille muutamaksi päiväksi vierailulle. Olin sillon vielä entistä ujompi, meillä meni kyl ihan jees mutta ei kuitenkaan niin sujuvasti mitä mesen kautta. Sen jälkeen mei puhuttu pitkään aikaan mesessä, tapaamista aikasemmin päivittäin mutta jälkeen eka kerran viikossa, sit kerran kuukaudessa ja nykyään ei olla oltu minkäänlaisessa yhteydessä yli vuoteen. Hää oli tärkein ihminen elämässäni ja katosi heti sen tapaamiskerran jälkeen, ei meillä sitten netin ulkopuolella ilmeisesti kemiat pelannu niin hyvin. Kadun noita päiviä enemmän ku mitään ja siksi vähän epäröin tämän uuden tuttavuuden kanssa, koska olen lyhyessä ajassa oppinu hänest välittämään melkeen yhtä paljon kun tästä vanhasta kaverista. Huihui, eksyin ihme aihepiiriin XD

Pitäs varmaan oikeesti jossain vaiheessa lisätä kuvallista sisältöä tässä blogissa, mutten vaan tiedä mistä. Kai mä jossain vaiheessa keksin jotain.

Ovimattoutta ja muuta mukavaa

Luulin olleeni ja aika lailla pohjalla, mutta nyt se pohjakin romahti. Osaan sentään vielä hymyillä niin ei kai tää nyt niin toivotonta ole. Nosiis viime perjantaina, ajattelin viimein rohkaistua ja soittaa sinne saatanan lääkäriin ja varata ajan..jänistin.. ja kas kummaa, sinä samana päivänä ehin hankkimaan uuden lisätaudin! Go me! Kärsin ihan helkkarin ihanista rintakivuista, pumpulisesta & huimaavasta päänsärystä ja muista mukavuuksista. Viikonloppu oli ihan helvettiä, olo oli niin perseestä ja ajattelukyky oli olematon, pää kun kärsi ilmeisesti hapenpuutteesta ja olin ihan pilvessä. Se on häröä kun hengästyy jonkun kuvan käsin värittämisestä. Epäilen jotain keuhkotautia, joten nyt eilen soitin sitten viimeen sen ajan, ensmaanantaina tuo on. Olo on helpottunu, ei satu enää niin voimakkaasti mutta keuhkot on edelleen hyvin paskana, väsyn ja hengästyn äärimmäisen herkästi ja pää on varsinki illalla niin pumpulissa. Toki myös nauran vähän kaikelle ja muutenkin olo on sangen tyhmä. Sei ehkä niin suoraan liity ite vaivaan mutta.. XD Ensviikolla sitten tietää enemmän missä suuruusluokassa kuljetaan.
Mutta tänään alko koulu. Ei sekään järin mukavasti, vaikka ekaa kertaa elämässä olen oikeastaan aika ilonen että se alko. Lukkari on siedettävä ja näin, saadaan omat työhuoneetkin nyt vikana vuonna..tai siis muut saa. Huoneita on liian vähän, että kaikki saisi oman ja yhteen huoneeseen pitäs kaksi tunkea samaan. Arvatkaa kuka joutu tähän. Olen siis ainoa joka jakaa huoneen toisen kanssa. Että voi vittujen kevät. Tai syksy. Olisin niin mielellään halunnut omaa rauhaa mutta ei asialle mitään mahda, kyllä me toimeen tullaan ei siinä mitään. Mutta päätöshän ei ole lopullinen, niin jossain vaiheessa saatan saada sen omankin tilani. Menin myös myöhästymään bussista, että loistava alku tälle lukuvuodelle.

epätoivoinen

Mmmh, varmaa pitäs taas yrittää selvittää ajatuksia kirjottamalla tätä ns. blogiani, kun niitä nyt tuntuu taas riittävän niin paljon että valuu ihan korvista ulos.
Nosiis on tässä tapahtunu kaikenlaista, enemmän tai vähemmän mielenkiintosta enkä ikinä muista mitään heti ku rupean kirjottamaan. Kumma juttu. Yritin tossa vähä päälle viikko sitten alottaa sarjisblogin pitämistä mutta arvatkaa vaan jaksoinko piirtää 2 sivua enempää. Vois varmaan pistää ne huvin vuoks tonne sivuilleni esille jossain vaiheessa tms. Mutta niin, elän epätoivoisia aikoja. Lomaa on vaivaset viikko + päivä jäljellä ja saan oikeesti halvauksen sitä ennen. Kolmas vuosi alkaa ja mä olen totaalisen paskat housuissa täällä, panikoin ja pelkään tulevaa vuotta ihan hirveesti. Tulee olee niin haastavaa etten tiedä kestääkö hermoni. Varsinkin kun tulee olemaan niin epämukavia juttuja tehtävänä et voi vittu. Teoria/kirjalliset aineet tulee olemaan _helvettiä_ koska olen huono sanoissani, en osaa oikeetsi kirjottaa mitään vähääkään virallisempaa. Niin sitten ku toi lopputyö tulee vaatii kaikenmaailman raportit, sitten meillä tulee olemaan jonku taiteilijan haastattelu jaja seminaareja ja kaikkea vitun paskaa mikä vaatii totaalista panostamista mihin mä en vaan kykene. Mutta vielä vuosi vaan pitää kestää, sitten ei tarvi enää koskaan astua koulunpenkille, ah. Toivottavasti. Muillakin osa-alueilla painaa stressi, mm. täytän 3 kk päästä 18 niin sekin tuo jo kaikenmaailman vääntämistä mukanaan, pitäs ensvuoden alulle päästä töihinki (jos tälläne luuseri sellasta kykenee saamaan). Eikä unohdeta tätä jo vuoden kestänyttä lääkärille soittopelkoa, josta pitäs ensviikon kuluessa päästä yli. Saan sydärin tällä menoa, ihan hirveitä synkkiä pilviä edessä :/

Yritän kuitenki tavalliseen tapaani olla välittämättä, stressaan sitä sitten kun olen pakon edessä. Kesä meni kyllä turhan nopeesti taas, en saanu läheskään kaikkea tehtyä mitä oisin halunnu mutta that's life. Sain sentään ensvuotta varten cosseja alotettua, tai siis yhtä vaan. Rupesin tekemään Okin miekkaa, Kutonea. Ekaa kertaa teen proppia puusta ja son osottautunu oikeastaan aika lepposeks hommaksi. Kun kävin sillon siellä pohjosessa niin sieltä sai kivasti puuta mukaan mistä olen kätevästi saanu veistettyä ja kaiverrettua tota miekkaa. Pian on toi kahva osa valmis, pistän varmaan jotain kuvaa kuhan pääsen niin pitkälle. Olis hyvä vielä tän kuun aikana saada tuo tuppitsydeemi ja herran maski + koru tehtyä, saas nähä miten onnistuu. Huomaa että olen aika sähläri välillä noiden kaivertimien kanssa, 2 kertaa jo tökänny sormeen että on tullu pieni haava, tänään tiputin yhen vahingossa ja mokoma tökkäsi pikkurillinpään kokosen, suht syvän haavan varpaaseen mihin piti tunkea laastari. En edes huomannu asiaa vasta kun 5 minan päästä alkoi sitä polttaa ja huomasin pienen verilammikon siinä tiilellä XDD melkein lähti pala mutta onneks ei sentäs. Pitäs varmaan yrittää olla vähän varovaisempi kun noi jo pelkää että tökkään vielä johonki valtimoon.

Voisin varmaan yrittää nyt kirjottaa vähän useemmin ettei tuu näin suuria tekstimääriä suppealla sisällöllä. Ja kuviakin olen jo pitkään yrittäny pistää mutta sekin jää vähä sille tielle.