Voi elämä kun taas ahdistaa, pakko purkaa ellen turhaudu totaalisesti. Tässä viikonalussa isäni tuli käväsemään kotona ja muistuttamaan et haluis mut käymään sen luona viikonloppuna (ei sanonu tarkkaan) ja siitä asti mulla on ollu törkeen ahistava olo. Taino törkeen on vähän liiottelua, mut kuitenki. En oo vuoskausiin osannu olla sen kanssa, oon niin syrjivä ja sisäänpäinkääntäytyvä sen seurassa, vierastan aika helvetisti ja jo pelkkä 15 minan ajomatka sen kans tuntuu ahistavalta, joten ajatus kokonaisesta päivästä, pahimmassa tapauksessa koko viikonlopun viettämisestä sen seurassa saa aikaan hirveen vastareaktion. Ja olen tätä kärsin hiljaa tyyppiä niin en koskaan osaa sanoa ei tai tapella vastaan, ainakaan muutenkuin totaalisella ingnooraamisella mikä on helvetin hankalaa. Eikä asiaa helpota se että äitini tahtois mun puhuvan sille jne vaikken tehny sitä ees sillon ku se asu meijän kanssa. Mä_vihaa_viettää aikaa sen kanssa, sain tässä yks yö ihan hirveet painajaiset siitä et pitäs lähtee sen luokse. Niin paljon tää vaivaa XD En tiiä miten karkaisin tästä tilanteesta ja kun en osaa avautua yhtään mistään "vakavammasta" (tai edes vähemmän vakavasta) äidille niin vitun tuplajee. Nyt sit paskahalvauksissa täällä olen huomista peläten, et jos se tulee hakemaan. Sitäpaitsi ei mulla ees oo aikaa mennä minnee, kun on toi helvetinmoinen rästikasa odottamassa valmistumista ensviikon deadlinea varten. Nnnh. Miksi just mun pitää herättää jotain poikki menneitä siteitä sen kanssa. Saatana soikoon.
En nyt jaksa ajatella mitään muuta tähän.. ois kiva olla sellanen selvänäkijän kyky et mä huomaisin 10 minaa ennen kun/jos se tulis et ehtisin paeta XDDD Pitää vaan toivoa tosi kovaa ettei se ilmesty tänne ja et se unohtaa koko homman niiku monet muut tekemänsä lupaukset. Tai sit mä karkaan huomenna jonnekki ihan kaiken varalta...Vittu tätä mun elämää, voiko säälittävämmäks tää touhu mennä /shot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti