Aivan pihalla

Nojoo-o XD on se kiva olla niin selvillä kaikesta. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, wtf elämyksen osaa olla aika hyvä lisä tähän niin monipuoliseen arkeen. Joo siis eilen sai huomata uusia puolia luokkakavereista. Yksi, kenen kanssa olen aika hyvin tullu toimeen ja muutenki puhuttu ja tehty paljon juttuja on tällä kertaa kyseessä. Tiesin, että hän on mua vanhempi, jotain mun siskon ikäluokkaa (6-7 vuotta vanhempi), mutta eilen mulla loksahti leuka varmaan maahan asti ku sain kuulla, että hän on 28 vuotias! Eli 12 vuotta vanhempi. Ei herranjumala silmät oli sen jälkeen isot ku lautaset. Mitä helvettiä, ei hän kyl näytä yhtään niin vanhalta, ei sitte miltää osin. Oon vieläki tyyliin mitä vittua. Osaa tää elämä vielä yllättää 8D Ottaen vielä huomioon että monet jutut on mun tasosia ja mähän olen se aikuisuuden perikuva.. No ei se nyt niin hirvee sokki ollu, olenhan mää meijän luokan toisiksi nuorin (3 päivää nuorinta vanhempi, YESH!).

Ihmeen tasapaksua menoa on ollu nyt viimoset päivät. Ei mitään suurta draamaa tai tunteita. On kyllä tää terveys heitelly siis todella pahasti, mutta olo on vähä parempi. Ei tosin lääkäristä olla vielä tuloksista soitettu, vanhemmat on jo ihan skitsoina siitä asiasta ja kyselee päivittäin "onko sieltä jo soitettu". Huoh. Mutta olen sentään saanu taas piirtorutiinista vähän paremmin otetta, niin koulun kun himan välillä. Koulussa menee lujaa, syntyy paljon kaikkea (paskaa) ja jää sitä inspaa himaankin asti. Outoa, olen alkanut aavistuksen nauttimaan koulusta. Eilen pidettiin tällänen "terapia päivä", eli ei opiskeltu vaan puhuttiin kaikesta. Meillä on ajatustasolla nyt sellanen projekti, että sisustetaan meijän taukohuone, kaikki sohvat ja tällässet sinne hankittaisiin. Ois se ny parempi paikka hengailla ku koneella yksin kököttäminen. Ja sitte suunniteltiin kaikkea PAKOLLISIA huvituksia, kuten pikkujouluja sun muita pelailuja. Kiva tietää, että vaikka luokka on 98% täynnä aikuisia, on niilläkin vielä se leikkisämpi puoli. Tätä kaikkea odotellessa.. 8D Ehkä ainoa asia mikä nyt aiheuttaa harmaita hiuksia on tehtävien/läksyjen paljous. En tykkää viedä koulu juttuja himaan kun se aiheuttaa kauheesti stressiä. Nyttenkin pitäs torstaiksi 3-4 maalausta tehdä ja perjantaiksi iso kasa valokuvia ottaa. Eikä unohdeta ruotsia, mikä luojan kiitos tosin huomenna loppuu <3 Tulee kemia ja äikkä tilalle, hyyi. Kuulemma ei mitään vaikeeta tosin tiedossa niin.. onse kiva ku ei mitään peruskoulun ahistuksia ole tuolla, esim kokeita sun muuta teoria paskaa. YAY.

JA ENÄÄ VÄHÄN PÄÄLLE KK KUN TÄYTÄN 17!! :DDD turha ikä odottaa \o/

Pelkuri

Toi sana kuvaa mua ihan liian hyvin, kuten se tänään tuli todettua. En tosiaankaan handlaa normeista poikkeavaa tekemistä.
No siis tänään mulla (vihdoin ja viimein) se lääkäri ja menin sinne jee puoli paskahalvauksissa, minä kun niin rakastan lääkäreitä >8( Noh, mää sit menin sen lääkärin (kenen nimeä en vieläkään tiedä) pakeille ja se näytti hyvin tiukalta tädilte, meep. Ja heti kun se puhumaan rupes nii kappas, eihä hää ole suomalainen, oli kiva yrittää pinnistellä kuuntelemaan sitä puolirupusta suomenkieltä. Hän kun vielä mutisi ja puhui paljon asiaa yhdessä jonossa. Olin aika kivasti pihalla. No se sitte totes että jaa, imusolmuketulehushan se on ja rupes latelee infoa pään täydeltä ja vika lause oli "mene tonne labraan"....ööö? Olen sellanen ihminen, etten opi teoriasta/sanoista yhtään mitään, ellei se ole helkkarin yksityiskohtaisesti selitettynä. Eli pelkkä mene tänne ei todellakaan riitä kertomaan minulle sitä, mitä pitäs tehä. Mä sitten lampsin sinne labralle ja tutkailin sitä käytävää, ollen pihalla kun lumiukko. Mää sitten istuin siinä miltei 30 minaa, miettien että mitäs helvettiä nyt. Ei siinä ehtiny muuta tekemään, ku piti jo bussille juosta, ei mää koulusta (taas) voinu jäädä pois. Eli mää lähin karkuun. XD Jotain niin yleistä meikäläiseltä.
Eikä koettelemus siihen loppunut, ehei! Halusin vähä rauhottua helvetinmoisen aamun jälkeen (tai tunnin) bussissa matkalla kouluun, mutta mokoma oli täynnä niin piti istua jonkin viereen. Mä siis yleensä haen tyhjää riviä. No istahinpa yhen meijän luokkalaisen viereen, kuka on vielä vanhin. Ei ehtiny ees kovin pitkälle bussi ajella kun mokoma tökki olkapäätä ja valitti(?) kuinka kovalla kuuntelin musiikkia. Ja pieni saarnanpoikanen vielä siihen päälle. Piti pistää hiljemmalle, prkl. Ja eikä se siihen lopettanu vaan jatko mulle puhumista, vaikka olin silti puolikuuro kun musiikkia kuuntelin. Paha moka istua hänen viereen bussissa, minä kun tahon uppoutua omiin maailmoihin musaa kuunnellessa. Se siitä rauhoittavasta bussimatkasta. Ja koulussa odotti 6 tuntia pelkkää teoriaa kamera tekniikoista >8((
.. Mutta huomenna uusi yritys sinne labraan kun nyt tietää mitä pitää tehä. Verikoe ja tulehusarvo mittaus venaa. Ja jos ei niistä jotain syytä löydy, niin 99% varmuudella pitää hammaslääkäri aika tilata, jos se hampaista johtuu. PERKELE! Mä en haluu sinne, lapsuuden traumojen syntysijoille XD Joutuu taas kuulemaan alituista saarnaa ja siihen kalkkikiven poisto operaatioon, mikä tarkottaa puolen vuoden tuskaa, yaaa.

Sit on tää ihme tarve Desuconiin. Eihä sinne oo ku jotai vajaa 9 kk. Voi tulispa joulu jo, et pääsis tästä helvetin stressistä ja sekoilusta.

Aiyaoo

Minä ja minun hienot otsikkoni >8)

Jooh. Olo on jälleen kerran ah niin sekava. Toisaalta olen ihan normi, sitte sairaan ilonen, siitä stressaantunu ja siitä sitte vihanen. Tällänen jännä kiertokulku, mikä muuttuu joka 3 minuutti.
Näin tossa viikonloppuna ehkä oudointa unta ikinä. Ehkä vähä hämmentävää ja noloakin XD No siis siinä unessa mun ensirakkauteni suuteli mua (oli pehmoset huulet XD). Örgh. Kiva tälleen avautua blogissa, kun ei kukaan meikäläisen lähipiirissä edes tiedä, että mokoma mulla on. Luojan kiitos en anna lörpöttelijä luonteeni tulla mukaan, pahimmassa tapauksessa menisin unesta kertomaan itse kohteelle, yaoo. Never. On se kiva ku näkee ihan sairaan outoja unia ja yleensä vielä muistaa ne täydellisesti jälkikäteen. Voispa unia nauhottaa ja kattoa jälkikäteen, kivoja nostalgiaviboja tulis XD

Miksi asioiden pitää paukkautua aina ikävästi. Nytkin justiin äippä sanoi, että eletään tiukimpia aikoja raha-asioissa mitä koskaa enne. Just sillon kun sille rahalle ois eniten tarvetta. Pelottaa etten saa mitään tänä viikonloppuna olevaan Mangapäivään, pitäs sieltä haalia kaikenlaista *__* Mutta olen sentää saanut myytyä tässä lähiaikoina tavaraa pois, mitä en ois koskaa uskonu myyväni 8D Ensinnäkin sain pitkään kaapissa lojuneet GDW dvd.t myytyä. Pistin ne myyntiin sellassella asenteella, ettei kukaan niitä ostaisi ja että ihan huvin vuoksi ne sinne pistin. Sattumoisin ne oli ne ainoat mitkä ostettiin. Ja nyt tässä tehdään parhaillaan kauppaa toisestakin hommasta. Kukapa olis uskonu, että lapsuusajan pakkomielteinen harrastus olisi hyödyksi. Sain nääs myytyä suht kivan määrän Pokemon kortteja. Ja aika hyvään hintaan, ottaen huomioon että kortit on itelle täysin turhat ja tilaavievät. Uskomatonta että jotakuta kiinnostaa mokomat vielä XD Olihan se aika nostalginen fiilis kun kaivoi niitä vanhoja kortteja kaapista. Osaispa sitä nykyäänki olla niinki innokkaasti keräilemässä jotain.

Mulle on tullu myös jostain syystä hirvee tarve liittyä Colordogs roolipeliin. En edes halua sinne, ei mikään innosta liittymään sinne takasin XD mut jostain syystä tekis mieli tunkea sinne takasin. Yritän pidätellä itteäni vielä jonki aikaa ainakin. Tosin, oishan se kiva jos inspa koiria kohtaan nousis. En edes halua ajatella mokomia nykyään, se ei enää ole mun juttu. Saas nähä miten käy, kun moni keskeneränen projekti kuitenkin on koostunut koiraelukoista.

Let's get INSANE

Buhahaa. Mua on kehotettu menee hoitoon jo 3½ kertaa (puolikas tuli ilmeilystä), se kertoo jo aika paljon mielentilasta tällä hetkellä. Mä oikeesti sekoan, ellen ole jo. Saan hirveitä ahistuskohtauksia ja tekee mieli käpertyä jonnekkin ynisemään. Mulla on ihan liikaa paineita.

Isoin stressin aiheuttaja on ollu lääkäriajan saaminen. Oon vetkuttanu sitä jo 1½ kuukautta ja nyt viimein sain varattua ajan, joka on vähä päälle 2 viikon päästä. Olen ehkä maininnu tästä joskus aikasemmin, mutta on ollu Animeconin jälkeen ihan kerpeleen kipee kaula/kurkku. Huomattiin siinä enne koulua, että siel on patti, mitä nyt netin tietojen mukaan son turvonnu imusolmuke. Päätettiin antaa sen olla pari viikkoa, et josko paranis. No ei, pahentu vaan. Nyt sattuu iha perkeleesti, se häirittee kokoajan ja on levinny suuhu asti. Ärr, tekee mieli tökkiä sitä haarukalla. >__< Nyt sit pitää venaa, et sais tietää onko jotain vakavaa, lääkettä mä nyt lähinnä haluan. XD

Omn omn. Meikäläisen kuolleisuus sarjakuvien suhteen taas iski. Lähinnä ehkä siksi että koirat on jotain nou nou just nyt. En osaa enää, ei inspaa. Ja mun sarjikset on vielä koirasarjiksia. Urgh. Pitäs jättää ne kokonaan, mutta pitää viel yrittää.
Ei nyt kirjotus onnistuuh, olen liian stressaantunut tähänkin. Mutta toivottavasti ensviikonloppuna tuleva Mangapäivä rauhottais <3