Äppöh

Keskiviikkona tosiaan olin pitkästä aikaa Hesassa Biffen kanssa ostamassa cosseihin matskuja. Aika aina tuntuu loppuvan kesken ja senkin takia päätin että meen äitin mukana sinne aikasin aamusta, eli olin paikalla jotain puoli kaheksan aikoihin. Tiesin, että nämä erikoisemmat pikkuliikkeet aukeaa vasta kymmeneltä, mutten arvannut että oikeasti MIKÄÄN ei ole siihen aikaan auki, ku ehkä jotku randomit s-marketit sun muut. Noh..pyörittiin se aamu penkkiä ettiessä ja semmosen löydettyä näytin Biffelle tube videoita mistä se on jääny paitsi. Jotain puol kymmenen sit noustiin kun osa oli jo siihen aikaan auki. Kaikki tarvittavat sain, Eurokangasta lukuunottamatta. En ymmärrä miksi Hesan keskustan Eurokankaasta ei koskaan lähde matkaan mitään mitä tarvii. Ei koskaan. Välissä käytiin syömässä ja sit lähettiin Itäkeskukseen jatkamaan etsiskelyä. Noh..siinä vaiheessa iski jo niin hirvee lössö ja Biffe vittuili ku tartutin sen 8DD

Sieltä mentiin metrolla Mellunmäkeen(?olihan se niin, en muista) ja sieltä bussilla Tiksiin. Bussissa katoin kelloa siinä mielessä, että ei tasan tule ehtimään vähä yli viiden bussiin mikä lähtis kampista takas, koska joku tunti Biffen luona ois vaan ihan liian vähän aikaa. Katottiin Biffellä lisää tube videoita kunnes murpelon akku päätti kuolla ja sit vaan leikittiin sen elukoilla. Coco oli jotenkin harvinaisen riehakkaalla päällä ja sekin päätti kiusata meidän kanssa kissaa. Kissat on kivoja, Chan erityisesti. Koska aijai, oli niin ihanaa hakata sitä semmosella käärme pehmolelulla. Se on niin masokisti pässi, ettei edes lähteny karkuun, kehräs vaan ku läiskittiin sitä päähän ja perseelle. Hieno valioeläin kyllä. Ja mätkittiin sitä oikeesti monta tuntia, iha kumma otus.

Soitin äitin hakemaan mut, mikä oli suoranainen ihme et se suostu. Jotain lähempänä seittemää sitä lähti kotiin...mut silti jäi tunne et ois voinu olla pitempään. Miks aika juoksee aina sillon kun on hauskaa, yhyy.

--

Oon huomannu, et heti ku on jotenkin..pirteä olo työt maistuu ihan eri tavalla. Eilen mun kassalle tuli englantia puhuva mies, kuka ihan aluksi tervehti mua nimeltä. Se on aina yhtä hämmentävää, koska tulee se tunne et häh tunneko mä sut? No mut sitten ku hän maksoi ja kone rupes hidastelee se sano et "We crazy americans, breaking your machines." Rupes naurattaa ja lopulta sit kone päätti toimia ja sit se kiitti mua taas nimeltä. Olin niin le gasp höttöppöö virneenä siin vaihees et loppu työvuoro meni kuin siivillä kun virnuilin kaikille asiakkaille ihan sekona. Mä en ymmärrä miks reagoin aina näin vahvasti, mut mä niin rakastan kuulla irl kun joku puhuu äidinkielenään enkkua. Ja kun jokakerta ku mun kassalla on ollu näitä, niin helvetti ne on aina niin kohteliaita tai puheliaita, et väkisinki tulee semmonen energinen ja pirtee olo itellekki. Suomalaisissa kun se piirre on vähemmän yleinen hah. Tuli mulla eilen myös joitain muita ulkomaalaisia, kielestä en saanut selvää, mut ne oli jotain törppöjä ketkä ilmeisesti kiilas jonossa, koska niiden takana ollu mies rupes niille sanoo et ne on huijareita kun kiilaa jonossa ja niiden pitäs opetella maan tapoja jos sinne tulee. Ne miehet vaan nauro ku eihän ne ees mitään suomea osanneet. Noh, minkäs teet. Onneks kuitenkaan ei mitään riitaa ruennut haastamaan. 

Tänään pitäs taas saada jotain tehtyäkin, saa nähdä..