Herp a derp

Oho oho viime kirjotuksesta on taas "aikaa" ... ja mulla on oikeesti ollu ihan vitusti juttuja mistä olisin tahtonu avautua tänne kummalliseen paikkaan nimeltä blogi, mut en vaan oo saanu kirjotettua mitään. Eikä ihme, ku nyt kirjotettavaa tuntuu olevan tuskasen paljon ja voi vittu en pääse koulustakaa kohta pois ku evotan. Angst. Joku tekee mun lopputyö raportin jookooo.. anelen.

Nojoo mutta kun en vielä jaksa evottaa omasta elämästäni ja miten vituttavaa se just nyt on, keskityn taas vaiheetks tähän vähän mukavampaan puoleen kuin Cosplay (ku ei sille omaa blogia kehtaa tehä edelleenkää) ~

Itse asut ei oo hirveesti edenny, tai toi Oki on kyllä vaatepuolella aika pitkällä, noi hanskatsydeemit, paita ja housut on aika kondiksessa, viel pitäs liivi jaksaa tehä. Proppi puoli jumittaa kun tarvis lumivapaan takapihan et niitä voi jatkaa, kuin myös jonkinsortin motivaatiota läträtä kipsillä. Evotan sen maskin teossa, koska en oikeesti saa päähäni miten mun se pitäs tehä ettei se näytä kuin perseestä kaivetulta ja mulla ei oo varaa hirveesti tehä virheitä koska köyhä. Tänään sit saapu siihen peruukki, seki aika ufo juttu. Ebaystä siis hankin ja siellä lukee ettei koko "hattua" ole edes lähetetty. Se on NINJA peruukki. Ja mokoma piti noutaa postista kun siinä paketin sisällä oli liikaa ilmaa ettei mahtuis luukusta sisään. Kiva siinä sitten taas kiskoo äitiä hihasta et mennään hakemaan se, ku se aina inisee miten tuhlaan kaikki rahani tähän turhuuteen. Omatpa on rahani, tai siis kelalta ne tulee mut hiphei. Tää peruukki kyllä kaipaa ankaraa modaamiskättä, oi kiva pääsen piikittää pitkää peruukkia, vitun ihanaa *sarcasm*

Tänään kun lintasin koulusta (...) päätin pitää pienen testiphotoshootin kivalla koululta lainatulla järkkärillä, kohteena siis tuo Byakuran cossiin tarkotettu peruukki ja meikkauspuolta siinä samalla kokeilin. Huomasin, että vaikka kuinka kaunis, ihana, rakastettava, suloinen pieni palleroni onkaan, se ei pidä mun päästä. Ei yhtään. Se ei oikeen taho näyttää kovin järkevältä mun päässä, jotenki aina kun kuvan näppäs niin oi vittu sitä herp derp meininkä, kun näyttää että otsa ois valtava (perkeleen etuhiukset ku menee sellasseks kuvuks). Ja hyi meikit, tällässinä hetkinä kiroaa ettei oo perussuomalaisten tapaan kalpea kun pitää ekstra vaivaa laittaa ettei näyttäis vajokilta valkosen peruukin kanssa. Ärr. Nojoo. Ihan sama.

Hmmm, ei mulla taida muuta raportoitavaa harrastukseni puolesta olla tällä hetkellä sen enempää. Mut nyt pitäs varmaan rueta kirjottaa sitä vitun lopputyöraporttia ja muutakin kouluun liittyvää shaibaa, kuin myös kärsiä päivän paskahalvaukset kun tajuaa että hemmetti mulla on ensviikolla työhaastatteluuu.

Dis is mah happy face

Teki mieli kirjottaa ihan näin randomisti. On sen verta hyvä fiilis, että kerrankin kevyemmällä mielialalla tekis tekstiä. Pitäs vaan oikeesti rueta ottaa vaikka muistiinpanoja tai jotain kun mun muisti tuntuu tyhjenevän hemmetin nopeesti, mikä on aika raivostuttavaa.

Taas sitä nähtiin, että aina kun koen jonkun romahtamisen niin melkein heti sen jälkeen alkaa näkymään ne positiiviset puolet asioissa selvemmin. Kun pääsi tosta alkujärkytyksestä mitä isän karkaus aiheutti, niin on ruennu kunnolla näkemään hyviä puolia siinäkin asiassa. Hittovie mun elämästä tuli muuten vaan ihan vitun paljo miellyttävämpää vaikka taloudellinen puoli nyt silti kuseekin. Ei tarvi kestää sitä enää ollenkaan, oi vapautta. Ei tarvi enää yrittää sinnitellä, että kykenee vaivoin pitämään kasautunutta raivoa sisällään, ei tarvi kokea sitä hillintää ettei vaan pistäis paikkoja paskaksi. Näin on hyvä, saan enemmän mielenrauhaa. Oi autuatta.

Näin ylipäätään tää koko viikko on ollu tosi mukava. Alko lukkarillinen koulu viimein, maanantaina alko graaffinen suunnittelu minkä tavotteena on tehdä portfolio. Jee saa lagata koulun koneella 2 päivänä viikossa, aamusta iltapäivään. Ei siinä mitään muttakun suurinosa näin alusta on Photoshopin opettelua ja suatana mä osaan siitä jo kaiken oleellisen, pitää sit vaan lagata ja kuunnella ku se opettaa muita evoja.
Tiistaina mulla oli lopputyön välikritiikki ja en voi muuta sanoa että olen äärimmäisen hämmentyny ja ihan ilonenki koko hommasta, mikä on ihan tervetullutta kun tähän asti on ollu niin valtavat epäilykset koko duuneja kohtaan. 3 eri maikkaa siis tuli kritisoimaan mitä oon saanu aikaseks...tosin tässä tapauksessa siitä oli kritiikki kaukana, koska ei heiltä irronnu muuta kuin ylimaallisia kehuja ja puhetta siitä kuinka lahjakas olen ja kuinka uniikkia jälkeä teen ja jnejne. Enemmän mä ylpeilen sillä, että oikeesti osasin keskustella heidän kanssaan mun duuneista, silleen etten oo sormi suussa ja varo että mitähän tuli sanottua. MÄ OSASIN PUHUA NIISTÄ STN. Ja ymmärsin myös mitä he puhuivat niistä. Mutta siis lopputuloksena mun pitäs nyt tässä kuukauden aikana tehä vielä yks, pienenmpi aiheeseen liittyvä maalaus kun he (ja minäkin) kokivat sen aika tarpeelliseksi. Että näin. No Keskiviikkona sitten käytiin sit yhen maikkani kanssa kattomassa kellarista mulle sitä pohjaa ja myös kun multa jäi tokalta vuodelta törkeesti kuparia sinne niin että jos saisin sen myytyä joko oppilaille tai ite sille maikalle, joka tapauksessa saan sen kyllä varmasti myytyä, mufu <3. Siinä matkalla sitten tuo maikkaseni siinä taas kehui niitä mun tauluja ja kerto, että meni kehumaan niitä myös mun yhelle aikasemmalle maikalle, kuka on ainoo mulle parhaan arvosanan joka kurssiltaan antaneita.. Ja sille sit pitäs vielä näyttää. MEEP. Oikeesti, paineita. Ja helvetin hämmentävää yhtäkkiä uiskennella joissain kehuissa. Apua. Nojoo ehkä kynenen myöntämään, että kyllä multa niitä lahjoja löytyy, mutta muiden lahjakkaiden joukossa olen kyl aikas pohjalla/himmee luuseri. Et näin..jee.

Hyvä olo pysyny ihan kivasti yllä nyt ku viikonloppuki lähenee. Nyt kun koulusta rupesi puhumaan niin oon jo tässä jonki aikaa naureskellu sitä minkälaisten ihmisten kanssa siellä juttelen. Yleensä tuun parhaiten juttuun samanikästen/nuorempien kanssa, mut täällä tuntuu se menevän iha päälaelleen. Kaikista eniten juttelen meijän luokan/ryhmän vanhimman opiskelijan, Arjan kanssa, ikä jossain 50-60 välimaastossa. Ja oikeesti tuun juttuun sen kans tosi hyvin. Jotenki koomista. Mut niin, hän on kovin suorasananen ja kiivasluontonen ihminen, lähes mun täys vastakohta. Sit ne pari muuta keiden kanssa juttelen on sellassia about 25-30 vuotiaita. Ja minä epäkypsä tuskinaikunen, höhö. Mitään kunnon kavereita mulla ei sieltä ole, mut nämä ihmiset kummasti parantaa päivää kun päivää, ku saa jutella kaikkee jännää. Mutta se minkä huomasin, juuri nää ihmiset keiden kanssa kommunikoin, on sellassia ketkä tuli mun luokse jutteleen, oli niitä ketkä teki sen alotteen. Että siinäs se taas nähtiin. Mä oon sosiaalinen niin kauan, mun mun ei tarvi tehä alotetta. Oon pelkuri ja ujo jos mun pitää olla se kenen pitää lähtee kehittää jotain keskusteluu tms. Enkä yksinkertasesti osaa. Huoh.

Jootota, himputti kun ois jotenki kivempi taas jakaa näitä juttuja sarjakuvan muodossa mut asd oon saamatonn. No jos yrittäs enskerraks...yrittäs...tuskin tapahtuu..mut aina saa toivoa.

Paskassa uitettu

Aivan kun ei voisi enempää kyrsiä, stressata ja ahistaa, niin sitten piti tulla ja tapahtua sellasta mikä rikko rajani pitää asioita kasassa aika rytinällä. Vietän siis parhaillaan hiihtolomani viimeisiä päiviä, kas kummaa. Alkuviikko meni vallan mainiosti, kolme ekaa päivää me äidin kanssa väännettiin tota mun Oki cossia ihan suurimman osan päivästä ja eilen oli pieni tauko kun käytiin kaupoissa hakee mulle cossikenkiä. Eli pääasiassa menny tääki loma cossin parissa, vaikka piti tehä vallan jotain muutaki. Nomutta siis itse asiaan. On äiti tätä kuulemma jo jonki aikaa ennakoinu (mäki vähän), mutta ei se asioita kuitenkaa helpota.

Mun vanhemmilla siis on jo ikuisuudet ollu ongelmiaan, nyt näinä päivinä se on kuitenki ollu sitä ettei mun isä yksinkertasesti suostu antamaan rahaa kun väenväkisin, se ei siis maksa vuokraa, ainoostaan mitä mä tiedän niin se maksaa netin ja ruuat, niiden omien juttujensa lisäks, ehkä pari muutaki laskua. Mutta äiti se tässä pääasiassa kaiken maksaa. Taino ainahan se on ollu itsekäs paska, mut anygays. Nyt sit se on menny hankkimaan kämpän jostain Mäntsälästä, että jättää meidät sitte oman onnemme nojaan, karkaa tosta vaan jonnekki ilman sen suurempia selittelyjä. Oon jo tässä vuosikaudet kasvattanu vihaani koko säälittävää ilmestystä kohtaan ja nyt se on sitten virallisesti kuollu mulle. On siinäki isä ku ei perheestään huolta pidä, salee se on tänki ajan vaan ollu että mä oon kasvanu aikuiseks ettei vaan tarvi rahottaa enää yhtään mitään. No ei tässä sinällään, ei tää pahentanu mun äärimmäisen syvää halveksuntaa sitä kohtaan sen enempää, eikä tää oo eka kerta ku se jätti meijät ku olin 12vuotias ja tuli sit muutaman vuoden päästä takasin. Pahin asia tässähän on se, ettei me voida tän takia asuu enää tässä kämpässä, rahat ei yksinkertasesti riitä. Tai voitais ihan hyvin, mutta se vaatii et mä saan töitä ja minä+ mun veli maksetaan osuutemme vuokrasta ja näin. Sellasta n. 400 egee kuussa lisää pitäs saada että voitais jäädä tähän. Se oli sitten se viimenen pisara, mä menin niin rajani ylitte kuinka paljon paineita ja stressiä kestän ja viimeyö olikin äärimmäisen tuskanen ja ahistava kun oli pahin henkinen romahus koskaan, en vaan kestä tätä oikeesti enää. Ja tää ajotus, just ku koulu on pahimmilaan sterssin puolesta, myös se kun en ole vielä hakenu/saanu töitä mitä nyt on vielä enemmän tarvetta saada (ja motivaatio tän kaiken alla kuoli vielä enemmän ku ahistaa) ja muutenki näiden cossien takia koska en voi elää ilman ihanaa harrastustani, sitä harvaa asiaa mikä pitää mut järjissäni. Kaikki kasaantuu päälle ja nyt ku pitäs vielä miettiä muuttoa pieneen kaksioon missä ei oo tarpeeks tilaa meille ja uuughhhh. Kaikki menee päin vittujaan ja tuntuu ettei tää koskaan tästä parane. Varsinki ku ainoo kunnon pakotie tästä ois se että kykenisin muuttamaan omilleni. Mä en pysty siihen vielä, koska mua ahistaa niin saatanasti joutua tässä mielentilassa yksin tyhjään kämppään. Kun mullahan ei oo sitä henkistä tukea mihin nojautua, kaiken oon elämässäni läpikäyny yksin eikä tää ole poikkeus. Mutta en jaksa sitä kuitenkaan. Voin vaan kirota elämääni ja odottaa millon oikeesti romahan totaalisesti, etten edes jaksa yrittää toipua.

Tää on niin valtava asia etten just nyt kaipais mitään stressipiikkiä mikä oottaa loman loppuessa, joten saa nähdä miten tästäkin selvitään. Edes joku helpotuksen pilkahus ois poikaa, jotain mistä saada energiaa. Toivotaan et kevät ja lisääntyny valo tuo sitä tullessaan.

Lahosta päästä kärsii koko ruumis

Hmmm, juuri niin. Aivan, kyllä. Musta on tullu tavallistakin hajamielisempi, en edes tiedä varmaa syytä, mutta luulen että lomallakin on osuutensa. Mulla siis alkoi hiihtoloma jee en ansaitse sitä ku lintsasin lahnuuttani kolme vikaa päivää mut ihan sama. Kärsimpä siitäki sitte myöhemmin.


Mutta kaikkea kivaa on cosplay saralla tässä tapahtunut ja niistä joistakin lähinnä ajattelin avautua. Sain tämän viikon alussa maailman ihanimman peruukin, puhtaan valkoisen kauneuden mihin rakastuin totaalisesti! Se on niin pöwwönen että lössötän sille kokoajan. Testailin vähän sen istuvuutta ja jakausta kera kameran, tältä se näyttää sitten päässä-->
Ärsyttää vaan että valkonen peruukki kun saa ihon näyttämään tummemmalta mikä mulla on jo muutenki tavallista perussuomalaisihoa tummempi niin jepajee. Saan tunkea meikkiä kivasti että näytän kalpeammalta. Ja kulmat, odotan innolla mitä säätöä siitäkin tule, ugh. (Melkeen tekis mieli kyniä ne kokonaan pois ja piirtää jotku feikit, hohoho).


Sitten tänään pääsi viimein ostamaan kankaita Oki cossiin. Tunti siellä vierähti oikeaa väriä metästäessä, viimein sit löyty just oikeen sinistä puuvillatrikoota, hyvä matsku siinäkin mielessä et se on ja näyttää pehmeeltä, miten nään Okin vaatteiden olevanki. Liiviinkin löyty uskomattoman hyvin oikeenvärinen kangas, 100% polyesteriä, joustamatonta ihanuutta (vähän epämukavan tuntusta, mut onneks on liivissä). Ja sen reunaan hankittiin vielä vähän tummempaa pellavakangasta, koska ei oikeen löydetty saman sävystä sinistä mutta tummempaa muista kankaista (tossa kuvassa noi sävyt on vähän väärät, kiitos kamera). Mutta hyvältä nuo vaikuttaa, nyt sitten pitäs käyttää loma kaavotteluun ja ehkä jopa ompelemiseen, miten nyt intoa riittää.


Desuconiin (sunnuntaina) on siis tuo Oki (tossaki kuvas on värit päin vittujaan) tulossa, tehdään Biffen kanssa paricossi missä hän siis on Amaterasu fursuitissa..tai hänen mukaan Chibiterasuna XD Yritin saada yhden toisen nettikaverini, Puran, mukaan cossaamaan Wakaa mutta se ei taida tapahtua kun hän kokee vähä liikaa paineita asiasta. Muutenkin on tässä saanu manipuloida näitä pelkureita pyörimään siellä meidän kanssa. Musta on tullu joku helkkarin ukepaimen. Huoh. Muutenki iski sellanen into päästä coniin että ehdin seota useamman kerran ennen kesää. Jos sinne asti koulusta selviän, hnn.

Kasvakaa ny, prkl!

Vaihdan tän blogin ulkonäköä melkeen kun sukkia...

Mutta jeejee, teki mieli taas avautua vaikkei hirveesti oo mitään mistä avautua. Hirveä kirjottajalörppö kun olen, oon tässä jo pitemmän aikaa hinkunu cosplay blogin tekemistä, mutta..mutta.. ei oo hirveesti mitä kirjotella siellä niin mitä järkeä. Tai siis onhan mulla näitä cosseja tulossa ja vaikka sun mitä, mutta jotenki tuntuu turhalta. Tai siis turhalta, kun en varmasti osais puhua muista kun omista satunnaisista projekteista satunnaisesti ja ..noh..huonosti. Ja mä kun olen tämmönen ihmeellinen olento kellä ei oo koskaan mitään järkevää sanottavaa tai kunnon mielipiteitä niin örö. Kai sit mä vaan puran ne satunnaiset paskat tänne niin eipä tarvi tehä erikseen. Blogihan tämäki on. Nomutta anygays. Varmaan sitten kun on tarvetta niin postaan ihan pelkkään cossaamiseeni ja coneihin liittyviä tekstejä, ettei vain näitä "sivuhuomautuksia" niinkun tähän mennessä.



Jotenki on taas niin.. helkkarin outo fiilis. Siis sekava. Miks mun elämä on näin perseestä XD Alkaa viimenen viikko mun itsenäistä lopputyöntekemistä koulussa, sit on hiihtoloma ja sen jälkee alkaa taas lukkarillinen koulu. Ynyy. Me not like. Nosiis ne taulut on lievästi sanottuna kesken, tai siis se toinen taulu on melkeen valmis (kuvassa) mut toi minkä näytin viimeks niin.. äh. En ees kestä kattoo sitä, se on niin jumissa et palaa hermot, tekis miäl heittää se jorpakkoon. Voisin melkeen jättää se kokonaan pois mut sit mun idea kärsii. No onneks on kohta välikritiikki niin toivotaan et se aukasee sen kohtaloa vähä enemmän.

Perjantaina iski kaiken ramasevan sonnassakierimisen keskelle kunnon hypekohtaus. Sain viimein jotain jännää postista <3. Tammikuun lopussa siis mittatilautin itelleni ensimmäisen cossiasuni ja se saapui sitten viimein perille. Ja ai kerpele kun rakastuin siihen! Aivan saakelin ihana, mikä ihme nahkafetissi mulle on iskeny. Olen onnelline etten päättäny väsätä näitä ite koska en ois osannu tehä mitään näinkään hienoa. Tha perfektion sanon minä, ja sen verran casualli että voin pitää ihan muutenvaan <3 Ainoo miinus että koska se on tekonahkaa niin sitä ei voi pestä = haisee aivan saatanan pahalle. Ja koska nahka ei tunnetusti hengitä ja alle tulee vielä huppari + pipo päässä + bindi niin voi tsiisus tuun kuolemaan Animeconissa jos sinne iskee helle, tai edes vähänki korkeempi lämpö. Lämpöhalvauksia siis luvassa, mmmm. Vielä pitäs odottaa mun über ihanaa, jo melkeen 2 vuotta haaveiltua valkosta peruukkia, ensviikolla sen pitäs tulla. Saan varmaan jonku aivohalvauksen ku saan sen käsiini, nihihihi.



Viimeviikonloppu ja tän viikon alku oli sangen mielenkiintosia ku mun isosisko tuli käymää tyttöystävänsä kanssa su-ke ajalle. Ihan nauratti ku tapasin sen ekaa kertaa niin me molemmat oltiin niin jäässä ku piti tervehtiä. Ja me ollaan kaimoja, haha. Äiti ihan hirveissä kikseissä taas esitteli mun yhtä cossisuunnitelmaa niille, voi luoja sitä juoruamisen tarvetta. Kiva oli kuunnella niiden ihme marttakerhoilua, siis sivukorvalla. Sääli etten ollu sillon kotona kun ne kaks kävi mun huoneessa, oisin tahtonu kuulla reaktiota (tiesin et ne on käyny siellä ku mun ovi oli kokonaa auki).. mun huone lievästi sanottuna on vähän ..epätyhjä. Tiistaina ku oli niin helkkarin hirvee ilma niin päätin lintsata ja jäädä kotiin pelaamaa pleikkaa noide kanssa. Sai taas tukehtuu nauruusa ku Napu (siis tää tyttöystävä) evotti niin perkeleesti niide pelien kanssa ja sitku hän on näitä ihmisiä ketkä liikkuu sen ohjaimen kanssa jos hahmoki liikkuu, vähä niiku pelais tota Wiitä.

Tulipas paljon tekstiä, joku varmaan saatto huomata et kuvien määrä on vähän runsaampi, ajattelin pitää sitä nyt ainaki yllä. Ja pitäs varmaa opetella kirjottaa vähän monipuolisemmin, mitä siis alussakin mainittin. Kasvais nää mun kynityn lyhyet hiukseni tarpeeks pitkiks että voisin päästä photoshoottaamaan ton saapuneen cossini ~