Blergh

Ai ku tekis niin tunkea pää jonnekki saaviin just nyt, ihan mitä vaan jotta olo helpottus. Mulla siis alko vähä vajaa viikko sitte syysloma ja kappas vaen, sain heti sunnuntaina flunssan, mikä ei vieläkään näytä merkkejä hellittämisestä. Olen kilokaupalla tuottanut asiaan kuuluvia eritteitä ja menettäny jo pariin kertaan yöunet kun herää siihen että meinaa tukehtua. Olo on siis täyspaska, en jaksa tehä mitään mikä vaatii pienintäkään keskittymiskykyä. Ja vielä sattu niin etten nyt sit voinu niitä töitäkään hakea, hyvän ensivaikutelman joo antaa ku tulee oikeen räkäsenä kyselemään, tjoo. Eli se siis siirty ja nyt tuskistelen ku pitäs tehä..about 8 duunia ja koota niistä portfolio maanantaihin mennessä. Ajatuskin riipii, ku en edelleenkää jaksa tehä yhtää mitää muutaku lagata koneella. 3 päivää aikaa joten pakko vaan ottaa niskasta kiinni ja vääntää se, toivoa maanantaina lisäaikaa kun menin viel hukkaa infopapereita siihen liittyen raaahhh.


Mut loman alku oli lupaava, Biffe ku tunki tänne ja sai taas nauraa aika kivasti. Lyödään vetoa että se mulle tän flunssan aiheutti ku itekki sairasti, murr. No mut mentiin sit lauantaina leffaan ja purikuraan, suatana son nii kiva mesta <3 (tossa kuva ylempänä, mun feivi) Suosittelen. Leffa mitä mentii kattoo oli Haudattu, sitä taas en lämmöllä suosittele, aika vitun ahistava se oli eikä 12 egee jonkun puuhkuttamisen kattomisesta oo mikään mukava hinta maksaa.. Seuraavaks sitten Saw seiska 3D.nä <3 Äitille menin asiasta mainittemaan ja eise mua kyllä järin ilosena sinne oo päästämässä, haha. No mutta, vähän merkittävämpi tapahtuma viime perjantaina, sinä iltana ku Biffe tääl oli tuli mun sisko mesessä mulle jutteleen. Ei siis olla oltu ..öö...puheväleissä varmaan 2-3 vuoteen, kyl me nähty ollaan muttei sanottu mitään. Tahto alottaa puhtaalta pöydältä et pidettäis kunnol sit jatkossa sitä yhteyttä, tutustutaa toisiimme udestaa aikusina jne. Kaikkee jännää. Ois kyl kiva mennä sinne sen luokse Ouluun joskus. No mutta hän sitte kerto sellassesta jännästä sivusta missä voi kattoo leffoja ja joitain sarjoja suomiteksteillä ihan ilmatteeks, sinne onki kans aikaa menny ihan jumalattomasti. Vielä pitäs saada ainaki Saw ja Dexter putket loppuun ja joitain random elokuvia kattoa tän loman aikana, miten mahtaa onnistua ku on muutaki tekemistä vähä liikaaki yhelle viikonlopulle. Muutenki innostuin taas pelaamaa GaiaOnlinessa zomgia, aivan kerpeleen mahtava MMO peli <3 Siel pääsee hyvin tutustuu ulkomailla asuviin ihmisiin ja hittovie meil on aina hauskaa oli lössi mikä tahansa. Harmittaa iha hirveesti ku tekis mieli piirtää sarjista kaikista kivoimmista jutuista mut emmää jaksa tai ehi mitää sellasta, ideat vaan pyörii päässä. Kuten aina. Mutta iski taas sellanen riippuvuus että huomisesta tulee helvettiä kun pitäs yrittää saada ajatukset muualle. Toivotaan parasta....

Ahhh... mieltä oikeen virkistää ajatus että maanantaina, sinä helvetin maanantaina, ois muka tarkotus täyttää vuosia. Vittu XD tai sit vetoan just siihen kun anelen lisäaikaa.

LUNTA

JOO, täällä on satanu lunta! 8D Ei oo kyl kovin yleistä et ensilumi tulee tääl eteläs jo lokakuussa, hmm. No mut son hyvä asia, mä vihaan syksyä nii sais se talvi tullakki jo (ei sillä et pitäsin talvesta sen enempää). Piti taas rueta kirjottaan jotain, koska kerranki mulla on hyvä ja helevetin kepeä olo ku sitä teen. Ei mitään angstia tällä kertaa...ainakaa paljoa..Se vaan että selvisin mun taiteilijahaastattelusta aika nipin napin XD mutta selvisin!

Nosiis tää viikko on ollu yllättävän hyvä. Yleensä tälleen perjantaihin mennessä on ihan kökkönä ja helpottunu et viimeinki tulee taas se parin päivän lepo. Mutta nyt en koe sitä niin suurena helpotuksena, mikä on hyvä juttu. No maanantai oli sama paska itsensä, tosin viimeaikoina maanantait on ollu tavallista parempia. Mut sit alko paranee taas. Tiistai oli ehkä paras päivä koko 2 kk aikana. En oo koulussa nauranu niin paljon varmaan koskaa. Nosiis aikasemmin ku meillä oli eka seminaari niin meijät jaettiin 4 hengen ryhmiin. Tän ryhmän ois tarkotus tavata ainaki kerran viikossa ja keskustella omasta lopputyöstä, miten se on edenny jne. Aluks olin silleen et voi paska, pitääks mun osata selittää jotenki hyvin mun lopputyöstä, mistä en oo ees varma mitä mä teen. No mä ennen tätä tapaamista luonnostelin jotain maisemakuvaa. Siinä vaiheessa oli siis tarkotus tehä joku fantasia aiheinen maalaus, mihin yhistelen jotain "ulkopuolista" matskua esim nauhaa, ketjua tai johtoja. No sit ku mä menin siihen tapaamiseen, niin ai perkele. Mun ryhmässä sattuu olee ne kaikista rennoimmat ja hauskoimmat ihmiset koko luokasta keillä on viel aivan törkeen hyviä ideoita. Ku oli mun vuoro niin esitin sitä mun luonnosta, kaikki oli jo siinä vaiheessa silleen vooot, hei toihan on hieno idea. Sit ne innostu oikeesti ihan olan takaa. Ideoita tuli sieltä ja täältä ja mä sain nauraa itteni kipeeksi. Jostain syystä jutut meni sitten ihan minne sattuu, led lamppuihin, vesijohtoihin, lonkeroihin, rapujuhliin ja siihen että mitä ne pistää mut tekemään tän teoksen myötä. No ny ainaki on TÄYSIN kirkas kuva mitä mä teen lopputyöks, ai perkele olen nyt niin kiitollinen <3 Enskerralla ku tavataan mä olenki sit jo 18 niin mitähän ne sit mulle keksii.... Mut nyt tänä lauantaina, huomenna siis ois tarkotus mennä kattomaan pöllöleffaa. Vittu nauroin ku siitä tuli mainos telkkarissa ja äiti siin vieres sano et toihan sun pitää mennä kattoo, hyvin dissaavaan sävyyn siis. Ja sit myöhemmin kysy et mitäs leffaa me mentiikää kattoo..öö, jotain vaan. Joo mut siis sit ensin ensviikolla projektiviikko joka on meille kolmosille päätetty etukäteen, tai siis sai valita 2 kurssista mut se toinen on selvemmin graafikoille suunnattu. Mä menen siis kollaasi kurssille, jossa ois tarkotus tehä omakuva kollaasi valokuvista, aikakauslehistä, väripapereista..kaikesta mitä vaan käteen sattuu ja saa liimattua. Odotan innolla, projektiviikot kun on niin kivoja <3 Sit sinä perjantaina Biffen ois tarkotus tulla tänne kylään ja sit lauantaina mennään helsinkii tapaa Rebsua joka sattuu tulee tänne Hesaan päin ~ Helvetin utooppista et tapaan sen ekaa kertaa, raukka on ihan paskahalvauksissa ku se pelkää mua. Haha. No sit alkaaki mun oma syysloma ja sillon ois tarkotus saada mun taidehissan portfolio valmiiks ja HAKEE TÖITÄ yosh \o/ toivotaan etten mä taas jänistä, mun on pakko saada niitä et saan hankittua cosseja ja kaikkee muuta tarpeellista. Sit onki heti loman jälkee ne mun synttärit ja täysikäsyys. Can't wait! *A*

Miksi näin, miksi ei niin?

Nosiis tuli taas yllättäen tarve kirjottaa.. koska olo on ku tukahtuisi just nyt, enkä oikeen osaa avautua kellekkään suoraan. Siis sehän tällä hetkellä juuri rassaakin. Vituttaa ja ärsyttää oma luonne, miks mun pitää olla niin saatanan sulkeutunu. Siis kyllä se avautuminen onnistuu, jos voi sen tehdä näin yleisellä tasolla, niin ettei se ole suoraan jollekkin lausuttuna, varsinkaan kasvotusten. En ole ikinä avautunut kellekkään kasvotusten, en koko pienen elämäni aikana. En vaan kykene siihen, en osaa puhua omista tunteista näin syvällisellä tasolla, en halua paljastaa sisäistä ajatusmaailmaani kellekään. Se on ylitse pääsemätön este, että muka kertoisin jollekkin tunteistani. Pelkään ihan helvetisti, vaikken ees tiiä miksi. Helevetti soikoon jos pelkkä kertominen siitä, että menee lääkärille tms. on ihan uskomattoman vaivallista niin miten edes pystyisin harkitsemaan omista sisäisistä ajatuksista kertomista. Ja se kun vielä tämän takia en pysty bondaamaan oikeen kenenkään kanssa. Ihmiset luulee etten oikeesti välitä niistä, mitä niitten elämään kuuluu, tai miten ne tuntee, mutta voi kyllä, eivät uskoisikaan kuinka paljon oikeesti välitän. Mulla on niin vähän ystäviä, tärkeitä ihmisiä mun elämässä, pystytään laskemaan yhdellä kädellä, mutta heistäkin välitän sitten kahta enemmän. Mutta ei taida oikeastaan kukaan heistä tietää oikeasti, kuinka vahvasti olen heihin kiintynyt, koska _en_osaa_avautua_. En voisi elää ilman heitä. Mun elämässä ei olis mitään ongelmia jos saisin sen oikeen yhteyden näihin ihmisiin, siis syvää bondausta, sitä että tietää toisen välittävät ja että se toinen tietää että minä välitän ja se että voi olla rauhassa tiedon kanssa, ettei se toinen tule jättämään. Se että puhutaan, pidetään seuraa ja tehdään kaikkea arkisia asioita, normia elämää. Se mua ehkä eniten pelottaakin, että menetän läheisiäni. Tähän mennessä olen menettäny lukemattomat määrät järjettömän tärkeitä ihmisiä vaan sen takia, koska olen niin sulkeutunu ihminen. Kukaan ei kestä mua, oli ne suhteet kuin vahvoja tahansa, ne ei kestä montaakaan vuotta. Ei mulla enää ole perhettä, taikka ystäviä tai mitään muutakaan. Ei ketään kiinnosta pitää muhun mitään yhteyttä. Emmä tiiä miksi ihmiset mut hylkää, mutta se syö mua lähes joka päivä, tieto etten mä voi luoda mitään syvää ja pysyvämpää suhdetta kenenkään. Jos mä välitän jostakusta valtavasti, tämä ei tunne läheskään samoin ja jos joku musta sit päätyy välittämää, en mä sitten taas heistä (tasan 2 ihmistä, ainoat ketkä on kertonu selvästi välittävänsä, juuri ne ihmiset keitä vihaan eniten koko maailmassa). Taino mistä minä tiedän välittääkö musta nämä keistä ite välitän, koska jostain syystä juuri nämä ihmiset ovat niitä, ketkä eivät ole sanallakaan osoittaneet, että pitäisivät mua tärkeänä elämässään. Taino ehkä joskus, mutta niin harvoin että sen ehtii unohtamaan. Ja sitten ne katoaa. Viesti varmasti selvenee siinä vaiheessa.
Sekin vielä lisää pelkoani avautumisesta, koska on yksi ihminen kelle olen avautunut täysin, se yksi ainoa nettiystäväni kelle olen lahjoittanu sydämeni, se josta välitin enemmän kuin kenestään koskaan, hylkäsi mut kun ei ilmeisesti kestäny mut avautunutta itseäni. Yhteisymmärrys ei siis loppujenlopuksi riittänyt, eikä ihme koska häntä on saanut oikeen stipendin että on koulun positiivisimpia ihmisiä. Miten sellainen ihminen ikinä kykenisikään ymmärtämää ihmistä kenen elämä on suistunu täysin ojasta allikkoon, ilman pysyvää onnellisuutta. Mun luonne estää mua saamasta koskaan ketään oikeasti rakasta ystävää tai ketään muutakaan.. miten voi olla positiivinen kun ton tietää. Mä sätin itteäni joka päivä siitä, että olen tehnyt jotain miksi niin moni on mut jättänyt. Asiaa pahentaa että nään usein unia, missä nämä rakkaat ihmiset ovat vielä muhun yhteydessä ja sitten kun herään, huomaan etteivät he enää ole osa mun elämää, tuska on hirveä. Kuolen ikävään, mutta minkäs sille mahtaa.

Yritän nyt kuitenkin piristäytyä sillä, että tätini on tulossa kylään, hänen ympärillää on mahdoton olla ankea. Tulis jo syyslomakin, että voin edes hetkeks rentoutua, asiat alkaa muuttua liian ylitsepääsemättömän ahdistavilta. Tsemppiä, saatan ehkä kärsiä, mutta ei siihen vielä tähän mennessä olla kuoltu niin elämä jatkuu.

Luuuserii

.....................................Mitä se nyt on taas tehnyt, kulkee varmasti monien (lähinnä mun) päässä kun näin taas alkaa ittensä sättiminen, hnh. No mutta siis... PERKELE. Mä luulin jo etten mä tästä enää säälittävämmäks olennoks voisi muuttua mut..noh..näköjään voin.
No siis jos on lukenu tätä blogia viimeaikoina niin voi varmasti huomata ettei mun elämäntavoissa oikeen työ/koulumoraali loista ja aika kuluu lähinnä tässä näppäimistön äärellä (ihan vituttaa myöntää).. Nyt otin sen seuraavan askeleen pahempaan nolifettämiseen. Kaikkien rakastamat(ko?) nettiroolipelit ovat siis mun sydämeni vieneet. No tällä hetkellä yks tietty mut kuitenki. Tänää piti mennä kouluun, aamulla mietin et nah, meen tuntia myöhemmin ku en jaksa vielä lähtee.. tein sen erheen että menin koneelle, sitte ku ois pitäny lähtee nii ajattelin, et ehkä meenki vasta 2 tunnin päästä.. 2 tuntia meni ja jotain puolta tuntia enne ku ois pitäny mennä niin eksyin löytämään just tollassen nettiroolipelin, final fantasyn tyyppisen sellassen (en oo mokomiin enne perehtyny nii varmaa kaikki on samanlaisia). Saattohan sen arvata etten mä enää minnee kouluu pääse, mikä tosin ei haittaa koska emmä siel ois mitää osannu tehäkkää. Mut mulla meni tohon peliin runsaat 2 tuntia, niin etten ees tajunnu.. Eli näin suoraan sanottuna voidaan väittää että lintsasin koulusta nettipelin takia. Voi kyllä, näyttääpä tuo niin hienolta kirjotettuna, ai että. Ei voi ku huokasta, varsinki ku mä oon nyt siihen ihan koukussa. Siitä asti ku maltoin lopettaa sen pelaamisen nii päässä on jankannu miten nolife sitä oikeesti osaa olla. Voi paska millon musta näin nörtti on tullu X"D Hnnn, sekin etten mä oo viimepäivinä oikeesti kyenny keskittymään yhtää mihinkää, tää stressi alkaa käydä sietämättömäks. Jouluna vasta voi odottaa helpotusta ku meillä alkaa työssäoppiminen et saa vaan keskittyä maalaamisee. Jos mä nyt sinne asti selviän..