Tosi, tooosi moni asia on nyt niin juuttuneena kun ei huvita tehä niiden eteen mitään. Se ikiaikainen portfolio..(vika kerta ku inisen siitä, I promise), työpaikan haku (tosin se on edennyt siihen et kesätöitä oon yhestä paikasta hakenu) ja toi mun lopputyön perkele. Oi voi, se lopputyö. Mun inspa siihen koki niin massiivikuoleman et en kestä ees kattoo sitä, maalaan ehkä jotain 15 minaa ja kyllästyn, rupeen sit tekee jotain ihan muuta. Ja enää tää kuukaus aikaa, taino yksittäisiä päiviä kai on maaliskuussa tähän hommaan vielä varattu, mut prkl. Tulee kiire. Mut jos se vaatii pidempien päivien pakkopullaspurttaamista nii pakkohan niitä on sit tehä. Aijai, kauhistuttaa mitä sit se ite kirjallinen tuo mukanaan.. apua.
Mutta johonki mä sentään olen kyenny taas purkamaan tätä äärimmäistä turhautumista. Se syksyltä tuttu pakkomielteinen liikkumispurttailuni. Olen siis ruennut liikkumaan, en juoksemaan koska a) talvi, mutta pikakävelemään. Tuun koulusta alkumatkan bussilla ja siitä sitten about 2-3 kilsaa (lähes pelkkää ylämäkeä) kotiin minkä kävelen niin kiivaasti kun vaan jaloista lähtee. Ennen puoliväliä tulee jo helvetin kuumahikinenväsy ja jalat huutaa hoosiannaa, mut meikäläinen antaa painaa sillä aikaisemmin mainitulla apinanraivolla. Niiin ja ku pääsen kotiin niin köpötän suoraan mun huoneessa sijaitsevaan ..öö...kuntolaitteeseen minkä nimeä on todellakaan tiedä (siis vähä niiku kuntopyörä mut siin askelletaan sillee jännästi) mitä en oo käyttäny vuoskausiin. Siinä sit samalla raivolla väännän vähintään 10 minan spurttia, niin että poden jo melkeen nestehukkaa. Ja jumankauta mähän nyt pidän tän rutiinin yllä, ei taas sitä et kyllästyn muutaman kerran päästä. Ei, nyt tää pitää, ruoskin itteni siihen vaikka väkisin. Joo iski siis hirvee halu kuntouttaa rapaista kuntoani ja helpottaa cossaamista.. tätä kunnes pääsen taas juoksemaan... siis tän lisäks sitten. Hankin itelle lihakset lol... Pelottaa kyllä et täs käy nii ku aina mut pitää sitä oikeesti jotain hyödyllistä pitää yllä eikä vaan lahnata avuttomana. Kärsin tässä juuri näiden spurttien jälkiseurauksia, yhtä vimmattua kolotusta, mut kyl se tästä. RRAARGHH pitää turhauttaa ittensä kunnolla että riittää kulutettavaa, haha.
Tossa on muuten kuvaa missä vaiheessa toinen niistä mun lopputyötauluista on. Kesken se vielä on (aika pahasti) mut en nyt jaksa sitä yhtään nii alotin sen toisen. Ihan hyvähän tuo kait on, pitää vaan jaksaa tehä loppuun ja lisätä yksityiskohtia. Mut ööögh mul oli viel pari juttua mistä ois voinu puhua mut en oikee kehtaa.. XDD Joo. Seuraavan kerran todennäkösesti kirjotan kun saan postista jotain jännää <3
Ainiin saan nyt KELAlta opintotukee, JEEE. Ihan pakko oli sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti