Ei helvetti mua huvittaa tää työ ihan sairaasti, samalla kans ketuttaa. En ole vuoteen ollut missään kouluyhteisössä ja nyt mut tungettiin miltei pakosta sinne. En kaivannu nälväilyä, alentavia katseita tai paskaa kouluruokaa. Plääh, miten te peruskoululaiset kestätte toisianne. XD
Siis mulla alko toi seinämaalaus hommeli varsinaisesti tänään. Ihan jees hommaa, varsinki ku oppilaat on tunneilla. Mutta kun mun pitäs olla virallisesti sellasset 8 tuntia päivässä vääntämässä sitä, mutta miten sekin ois tarkotus tehä! Tänään tein 4 tuntia ja sain sen miltei valmiiksi. Ja tätä tehään 3 viikkoa...laskekaa siitä. Kohtalotoverin mukaan voin pitää "luovia taukoja". Haha, jos niitä tauoksi voi sitten sanoa. Noh, olihan se ihan kiva kun ihmisiä kiinnosti mitä siinä väännän ja pääasiassa sain aika positiivisia huomautuksia. Mutta tapani mukaan kuitenkin munasin koko homman ihan alusta asti. Värien sekottaminen oli tuskaa, kun ei niistä ihme halpislitkuista saanut limenvihreetä, tuli jotain oksettavaa oliivinvihreetä. Ja muutenki kokonaisuudessaan siitä tuli liian pieni. Minä tyhmä kun en luonnostellut aluksi. Tosin, maikat sano, että jos ehtii niin toisenkin saa tehä. Kaipa minä joudun. Tai sitten piilokettuilen aikataulutukselle ja teen vaan sen pari tuntia päivässä. Eihän meitä muutenkaan valvota tai mitään. Tai karkaan vieressä oleviin kauppoihin. Sanon, että maaleja olin tsekkaamassa. Ja sitäpaitsi, me taiteilijathan ollaan vapaita sieluja ja tehdään asiat omalla painolla, niin ketä se haittaa jos minä teen vaan puolikkaita päiviä. Pääasiahan on että seinä valmistuu. Siitä tulikin mieleen, että varsinaisessa pimeässä pölyisessä sivukujassa sitä joutuu tekemään. Ja sattui just siinä kohassa olemaan joku kämänen seinään ruuvattu tuoli, että sen ja lattioiden suojaaminen on tehty OIKEIN haasteelliseksi. Luojan kiitos vahtimestari on varsinainen vitsiniekka, niin ei kuule saarnaa sähläilystä.
Ja saihan tästä opetuksenkin. En enää ikinä mene vapaaehtoisesti tekemään töitä, tai edes astu sisään kouluun, missä on teini-ikäisiä. Voi kuinka kaipaan takaisin ihanaan aikuisten valloittamaan, pieneen ammattikouluuni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti