Kerranki kun löytyy jotain, mihin en ole kovin riippuvainen, niin sillon sitä huomaa kuinka hyvä se olisi. Tällä kertaa kyseessä on kännykkäriippuvuus.
Saan hermoromahuksen tän yksin himassa- homman kanssa. Tänään tapahtunu on yks helvetin hyvä esimerkki, miksi kännykkäriippuvuus omalla kohdalla ois niin mainiota. Mä en siis hillu siinä kännykän vieressä 24/7 tai äinpäin. Eli mua ei voi saada kiinni sen takia, ellei känny ole siinä vieressä. Ja kun on äänetön (tosin sillä ei ole merkitystä = kova musiikki = ei kuulis muutenkaan) niin vielä vähemmän. Siis mun isällä oli tänään jotain asiaa, tossa ilta seittemän aikoihin. Se soitti varmaan jotain vajaa 20 kertaa ja lähetti kasan viestejä - 15 minuutin aikana! Sitte se oli soittanu äidille ja sanonu sille kokeilla saada mua kiinni. On siinäki idea, koska miksi se sais mua kiinni yhtää sen paremmin, koska en miä niitä kuule sen paremmin. Noh, siltäki tuli pari puhelua ja viestejä käskien, että vastaa. Eikä tämä tee vielä hommasta ihan pähkähullua, varsinkaan kun ei ole eka kerta tällä viikolla. Äiti meni ja soitti vielä mun veljelle! Käski sitä tulla tsekkaamaan oonko mä iha kuollu täällä/vastaamaan siihen perkeleen puhelimeen. Ihme että se suostu. Noh, satuin kökkimään omassa huoneessani sillä hetkellä piirtämässä, ku veli tuli himaan. Se ehti kävellä jo portaita, mutta lähti sitte pois. Tulin jotain 5 minaa sen lähön jälkeen pois ja menin kattoo sitä kännykkää. Vittuilin oman aikani, koska tämä hirvee häslinki ei ollu eka kerta, en voi sille mitää, että just sillon en ole kännyn lähellä ku porukoilla on asiaa. Huomasin, että veli oli laittanu viestin. Tästä tekee sinänsä outoa se, ettei olla puhuttu sanaakaan yli 3 vuoteen. Eli eka viesti/lause mitä olen nyt kolmeen vuoteen siltä on saanu on "jumalauta kämppä kuntoon ennen kun mutsi tulee kotiin!!!". .. En oo koskaan ollu näi loukkaantunu. Siis se katkas yhteyden muhun aikoja sitte ja nyt ku jotain sanoo, nii haistattaa ja haukkuu johonki koloon. Sattu just tänään olemaan vähä sekamelska. Se oli menny sanoo sitte äidille, että täällä on ku pommin jäljiltä. Ja se käänty portaissa takasin, koska oli luullu että olin menny nukkuun, eikä kehannu tulla herättää (kello oli 19.30, kuka hitto menee siihe aikaa nukkumaan?!) Eli soitin siis molemmille vanhemmille ja tein mitä piti tehä. Nyt en kyllä enää jätä kännyä rauhaan, en sitte sekunniksikaa.
Aaarghhh. Tulis nyt jotain kivempaa eteen. Sitte vasta voi taas hymyillä, ku äippä tulee takas himaan, että saan ostettua cossiperuukin *__* kuolaan sitä nii paljo etten jaksa odottaa. Ja tänä viikonloppuna ois tarkotus saada hiuspidennyksiä. Yay! Mut pitäs tehä yhtä ja toista muutaki asiaa. Liikaa ajatuksia = sekoan loppuiäkseni. Olen varmaan kalju 2 vuoden päästä, koska ku olen stressaantunu, hieron hiuksia aika pirun kovaa. MÄ KAIPAAN PIRISTYSTÄ TTATT. Miks kaikki on jossain lomilla ja minä kökötän himassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti