Päivä 18 - Sinun uskomuksesi /vakaumuksesi.

Onko pakko? XD Eräs ehti jo vähän kyllästyä tähän listaaan koska se vaatii liikaa ajattelua ja noh...aiheet on toisiaan tosi plergh. Niinku nyt. Eikä mua nyt näin muutenkaan oikeen inspais kirjottaa, tahon kriiseillä mun viimeset 18 vuotiaan tuntini Basaraa mättämällä ja piirtämällä. Joo, huomenna aamu 4 olen 19 vee jippii ihanaata. En kyl odota mitään huomiselta, siinä missä muultakaan päivältä mitään erityistä. Päivä siinä missä muutki. En ees jaksa ajatella mitään erityistä ku en muutenkaa mitää lahoja saa (paitsi äpärältä sain tuitui) tai mitään juhlia muutenkaa pidetä niin. Olihan se tietysti mielessä et ois hyväks käyttäny tätä Halloweenia ja menny kattoo esmes kauhuleffoja, muttaku mua ei kiehdo ajatus matkasta Hesaan eikä minnee muuallekkaan, just tällänen pahin erakoitumiskausi menossa et ei huvita lähtee kotiovee pidemmälle viettää aikaa. Liikaa vaivaa. Plergh. Muttamutta, oishan sitä vaikka mitä mistä taas höpöttää, mut mä en jaksa ajatellaaa. On tääki blogi ku inisen vaan siitä miten en jaksa tehä mitää höhöhö........

No mä nyt en oo kyllä edes varma mitä toi tän päivän aihe suoranaisesti meinaa. En mä tiiä. Uskon harmoniaan ja tasapainoon. Oikeestaan mun uskomukseni vähän kaikkeen kulkee just sillä tasapainomeiningillä. Maailmassa on paljon kaikkea paskaa mutta on sitä hyvääkin. Harmonia tulee siitä kun kumpikaan ei jyllää toista, vaikka ääripäitä aina löytyy kaikesta. Oon aina yleensä siinä vähemmistöjen puolella vähän kaikessa. Vakaumus..öö... mun mielestä ihminen saa olla ja tehä mitä tahansa kuhan ei aiheuta harmia kanssaeläjilleen. Siis sellasta oikeeta, ei mitään satunnaista ajatuskuraa mikä ei oikeesti satuta ketään. Joo. Mitähän hittoo mä selitän. Emmä tiedä, joten ehkä mä vaan oon hiljaa.

Mitähän mä ajattelin ku päätin leikkauttaa hiukset tähän aikaa vuodesta. Pituutta niil on vaan muutama hassuu senttii ja tuntuu et mun päänahka herkkeni siin samalla. Kylmääähhh. Ihanku ois kokoaika kylmiiväreit päässä, sellanen tosi argh olotila, hyi jotenki alaston olo ilman hiuksia XD Oon kalju angst. No en ihan, mut yr. Mä en vaan jaksanu mun ylipitkiä vaalennettuja takkupesäkkeitä mitkä näytti tosi vajaalta pitkällä juurikasvulla. Kasvaahan nää tästä, onneks on pipokausi ahahah.

Päivä 17 - Kuluneen vuoden plussat ja miinukset.

Alan jo hyytyä, ähähä. Mmm, samapa tuo. Kirjotan nyttenki ihan muusta syystä kuin halusta jatkaa tota listaa. Njuu siis sunnuntai oli oikein ihana päivä sit loppujenlopuks <3 Oli se aika rääkkii istuu tuntikausia paikallaan penkillä, varsinki ku harjottaa väkivaltaa samalla mut en ois jääny kyl mistää hinnast pois. Ohjelma oli inspiroivaa ja hauskaa.. perkele itekki osallistu vähän liikaa ja sain jonkiasteisen mikrofonitrauman koska en muista yhtään mitään siitä hetkestä ku sain sen kapistuksen käteen XDDD. Joo. Huomasin muuten tässä jotain tosi outoo ja koomista. Löysin sivun missä voi laskee painoindeksinsä ja sen mukaan jos mä laihtusin tästä jotain vähän päälle 5 kiloo mä oisin jo alipainonen.....mitä? Oikeesti, en uskois XD minä laiska paska kenen elämäntavat on kaukana terveellisestä ja aktiivisesta. Taino...osaanhan mä joskus laiskuuttani näännyttää itteeni mut öröö. En mä kyl ees haluu laihtuu mitenkää erityisesti. Mut onhan toi aika....jännää et niinki lähel muka ollaa rajaa. Emmä nii laiha ole.

Aiheeseen siispä, taas tälläne ihan ihmeellinen mihin en oikeen osaa kunnolla vastata, koska paska muisti. Mut lyhyestä virsi kauniiis:

+ Pääsin vapauteen, ei enää pakollista koulua woo
+ Kivat kokemukset
+ Conit
+ Kaverit
+ Lähdin lopullisesti roolipelien maailmasta (aka colorista)
+ Hylkäsin koirien piirtämisen absoluuttiseen minimiin
+ Sain maistaa kunnolla itsenäistä elämää
+ Vanhempien ero
+ Oon viimeinki tyytyväinen mun piirtotyyliin

- Työpaskat
- Lahnauduin totaalisesti
- Erakoidun
- Satunnaiset rahaongelmat
- Vastuu ahdistukset
-- Terveydelliset ongelmat

.... En nyt ton enempää jaksa keksii mitää. Nyt pääsee lysähtää lakanoide välii lukee Koisuruu ~

Päivä 16 - Näkökulmasi massa musiikkiin.

Joo oon VÄHÄN jääny listassa jälkeen, mikä ei oikeestaan mua haittaa koska ihan sama ja ööö ehkä mä vaan jotenkin semikunnialla yritän saada ne vuoden loppuun mennes kaikki kirjotettuu.

Ensin vähän hehkutan että ah, paskasta viikosta meinas tulla paskempi koska en ollu päästä huomiseen Cosplaygaalaan mut jee meen sinne sittenki. Näin niiku päivää ennen varmistu, josh. Ei oo loppuja ja kidun ajatuksesta et jos ne menee loppuu nenän eestä, mut let's hope not. Murhaan sit erään jos näin käy <3
Ja vähän päälle viikon päästä kilahtaa vuos lisää mun ikämittariini ja ah, halloween <3. Oon ikionnellinen et oon syntyny Halloweenina. Kauhuleffoja saa hamstrata ja ihan kunnol leffaanki ois tarkotus mennä. Sain myös hankittua sen sairaan ihanan figun lahjaksi itelleni (ähähä) ja varmaan kuolen ku se tulee. Oi mikä otaku olen >w<. Hurrr, kaikkee jännää siis, mistä nyt en sen enempää tässä pölise. On kyl tosi pahaenteinen fiilis et mua huomen kyrsii oikee urakalla.......

Mut joo. Massamusiikki, sillä varmaan tarkotetaan sitä mitä on kaikkien nykymenossa perillä pysyvien tiedossa ja sitä valtaimiston (nuorison) supersuosittua paskaa. Joo en tykkää. Ahaha, ei vaan iske. Just nää super tylsät amerikkalais poppihoilaajat sais mun puolesta olla vähemmän esillä, koska blaaah. Oon monipuolinen mun musamakuni suhteen, mut jos johonki mä heti kyllästyn on just nää supersuositut poppipaskat. Hyvä biisi on toki aina hyvä biisi mut.....en tiiä yhtäkään "massabiisiä" mistä pitäisin pidemmällä tähtäimellä aka yhden kuuntelukerran jälkeen. On toki näit jotain harvoja mitä kehtaa kuunnella useemmin tai paranee joka kuuntelukerralla...mut joo ei. Tykkään kovasti ei niin tunnettujen tekijöiden musiikista kumma kyllä (lue: niistä mistä ei kuule teinien/myöhäisteinien "kirkuvan"). Pop harvemmin iskee muhun (ellei oo tyyliin japaniks koska kieli on kaunis aina). Ja oon kovin kyllästyny amerikkalaisten pinnalla olevien ihmisten lauluääniin koska niis ei oikeesti oo niin paljo persoonallisuutta et jaksaisin innostuu pitemmän päälle. Mitä nyt joskus sillontällön jotain esmes idolsia sivukorvalla seuraa niin eihän niitä erota toisistaan, aina kuullostaa tosi samalta vaikka hyviä oliski.

Energisyys on mulle se avain musiikissa ja biiseis pitää olla joku tvisti melodiassa tai sanoissa, jossain et se jaksaa kiinnostaa. Sellanen erityinen kohta. Massamusassa niit tosi, TOSI harvoin on. Sanon tämän siis vähäisen radion kuuntelun ja nettimaailma tietämykseni pohjalta. Joo. Mut joo, en tuomitse mitään etukäteen koskaan, ainaki tähän pyrin hehehee.

Päivä 15 - Lempi tumblr blogisi.

Helppo aihe niin jaksaa tehä jo nytten  (sanoo tumblr narkkari). Joo mä en siis yhtään ottanu tätä päivää huomioon kun halusin tätä listahommaa ylipäätään rueta tekeen *köhköhköh*

http://ask-izaya.tumblr.com/ - koska ask blogit on kivoja
http://animangaconfessions.tumblr.com/ - ihmisten animanga tunnustuksia
http://nura-mago.tumblr.com/ - koska Nurari on paras sarja ikinä <3
http://tawakemono.tumblr.com/ - ihana tyyppi kuka rakastaa Karnevalia yhtä paljon kun minä / bloggaa kivaa tavaraa
http://askoddjobsgin.tumblr.com/ - sama kuin ekassa
http://fyeahpokemongijinka.tumblr.com/ - pokemon gijinkat o kivoja huhuhu
http://fuckyeahaonoexorcist.tumblr.com/ - kaikki mitä AnE fani kaipaa
http://yuukimura.tumblr.com/ - uuuh paljon sengoku basaraa <3
http://lirlys.tumblr.com/ - koska jumala ahaha
http://oranges-lemons.tumblr.com/ - taidetta omnom <3
http://aii-luv.tumblr.com/ - gpoy
http://fuckyeahairgear.tumblr.com/ - tarviiko edes sanoa <3
http://morderca-kun.tumblr.com/ - sama kuvamaku
http://ewwi.tumblr.com/ - kuin myöh hällä
http://yourxpersonalxhirox.tumblr.com - reblog sielunveljeni
http://nero-sama.tumblr.com/ - uuhh
http://bihve.tumblr.com/ - koska Biffe

No noitahan tuli kiva lista hehehee vittu melkeen kaikki keitä seuraan 8D (71 seuraan nii ei ehkä ihan). Mut hyvin pitkälti noilta rebloggaan ja tykkään tavaraa aika kivashtii. Oon ihan kamala hamsteri niin määrä varmaan kohoo kohta taivaisiin. Mut ah tumblr on mun joku vitun narnia <3.

Päivä 14 - Aikaisin muistosi.

Hehe, unohin eilen kirjottaa...tainosiis en, mut en vaan lahnaamiseltani jaksanu. Tjoo en saanu sitä työpaikkaa, mut voinpahan nyt sit taas karata omiin maailmoihin ja hetkeks unohtaa todellisuuden <3.

Mutta joo, vähän vaikee sanoo mikä ois mun aikasin muisto, koska mä en osaa ees uudempiakaan muistoja jaotella aikajanalle. En oikeesti taho muistaa millon mitäki on tapahtunu (jo pelkät koulusta valmistumiset tuottaa joskus vaikeuksia.......)
Mä luulen et mun aikasimpia muistoja on sellanen, kun et itkin äidin perään ku se lähti hakee postii mikä on ihan muutaman hassun metrin päässä meijän pihalta, mut se oli aidan takana etten nähny ku se haki sitä. Olin kai niin pieni etten mä voinu lähtee perään, emmätiiä, sellasta mä kuitenki porasin. On mulla joskus ollu vähän epämääräsempiäki muistikuvia, mut en mä niit ainakaan just nyt osaa muistaa.

No eipä tästä tuon enempää osaa tekstiä kiskoo. Koska vaan yks piti, hähä.

Päivä 13 - Paikka minne haluaisit muuttaa tai käydä.

Mä aina löydän syyn miks mun on vaikee kirjottaa, siis mielialan puolesta. Vieläki on ihan hirvee inspakato mut ah on saanu fanityttöillä tänään niin mikäs tässä. Nurarihyon no Magosta on tullu ehdottomasti mun Top 3 animesarja, ei mitään epäilystäkään.

Njoooo.. muuttaa en taho ainakaan vielä tässä vaiheessa minnekkään Suomen ulkopuolelle. Taino tuskin koskaan muullonkaan. En sit tiiä tarkalleen minne haluaisin täälläkään muuttaa, Hesa tai sen ympäristö ois tosi jees muttaku jumalauta on kallista paskaa joku asunnon saaminen. Yksiöitä on lähes mahoton saada ja jos tulee vastaan niin hinta on päätähuimaava..... pääsenköhän mä koskaan muuttamaan. Noh, missä haluisin käydä onki sit vähän isompi lista. Mul on pienoinen lentokammo ja tosi paha laivakammo, niin ei täs oo pahemmin matkustellu missään ulkomailla, mut jos mä saan tapettua ton ekan niin jes. Haluis kovasti käydä Englannissa, tyyliin Lontoossa. Sit jotku lämpimät maat esim Espanja ois kiva kokee vaik mä en usko et pärjäisin elossa pitkään missään kuumassa maassa, löllöt ei kestä kuumaa. Joo ja Sveitsi ois aika hc (suklaata <3).

Jos lähetään pidemmälle niin tottakai joku Kiina, Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, Pohjos-Amerikka.... pitkä lista. Osa ihan luonnon ja tällästen takia, osa sit ihan tästä ihanasta nörttikulttuurista katottuna ois tosi nomnommm. Plus tahon nimenomaan eniten sellassiin maihin mis puhutaan pääsääntösesti englantia koska mua ahistais lähtee minnekkään mis en osaa kieltä. Tosin luulen et just noi Kiina ja Japani jää eniten pelkäks tyhjäks haaveeks koska mitä oon vähän silmäilly sitä niin se ois mulle liian iso kulttuurishokki. En pärjäis varmaan ku pari päivää haha (hyi rupes oksettaa ku ajattelenkaan niiden ruokailutottumuksia, plergh). Ja musta ei mitään maailmanmatkaajaa saa, tyydyn ihan Suomessa kiertelemiseen, niin ehkä maksimissään nää lähi Euroopan maat ois jotain minne ois mahkuja mennä (oi ku pääsis johonki ulkomaalaseen coniin *A*).

Ja hei tottakai, Kuopioon on pakko päästä, jonne todennäkösesti enskesänä sit pääsee. Phehe.

Päivä 12 - Luetteloi koko päiväsi.

10.00 - Heräsin, menin alakertaan olohuoneeseen lagaamaan ja syömään.
11.30 - Menin koneelle, kävin läpi kaikki oleelliset sivut, kettuilin hetken ja kavoin cossi tavaroita esille
13.00 Rupesin vääntää ja suunnittelee cossia, en edenny paljoakaan ja ravasin koneen ja keittiön välillä ku yritin miettiä mitä teen.
14.45 Jäin koneelle koska en edenny, katoin pari jaksoo MariaHolicia ja rupesin piirtää
17.00 Söin ja painuin takasin koneelle.
18.45 Alakertaan kattoon telkkaria.
20.00 Saunaan ja koneelle vittuilee tylsyyttä ja kattoo lisää MariaHolicia.
22.20 Kirjotan tätä

.....Näin komeesti tiivistettynä mun super mälsä lauantai. En mä ees muista mitä mä tarkalleen tein ja mihin aikaan, mä ajattele sellasta ku teen jotain phah. On ollu ihan tappotylsää tässä viimepäivät enkä oikeen pysty keskittyy mihinkään. Piirtäminen ei suju, cossien vääntö ei inspaa, koneella ei oo mitään tekemistä, pleeerghh. Tiedä mitä täs sit tekis. Noh, maratoonaan animea ja tapan todellisuudentajuni. Oon muuten huomannu et ku mul on tylsää mä syön enemmän....huvinsa kullakin? Örö. Huomenna saan tietää sen haastattelun tuloksen (ynyyyyy) ja tuota eipä tässä muuta. Elämä on tällä hetkellä aika pyllystä ku ei innostu oikeen mistään (minne se alkuviikon ihkutus kuoli?).

Päivä 10 & Päivä 11 - Pistä soittimesti sekotukselle ja kirjota 10 biisiä mitä tulee vastaan.

Vielä kummempi otsikko. Niin siis mun mielentilani ei oo parantunu yhtään, oikeestaan heti ku rupes vähä kevenee, niin se happani taas ihan helvetisti ku katoin mikäs tän päivän aihe on. Haha, eli siis Päivä 10 - Kerro ekasta rakkaudestasi ja suudelmastasi. Sillon ku tätä listaa käänsin, niin ajattelin ettei tosta puhuminen oo oikeestaan sen kummempi ja tiiän mitä kirjotan, mut nyt ku on oikeesti vittumainen olotila, niin en helvetissä rupee aukomaan mun menneisyyden henkilökohtasia haavoja, ne on asioita mitä en edes blogiini haluu pistää niin näytän siis keskaria koko listalle ja jätän ton nyt välistä. Eihän tässä ollu sääntöjä niin in ur face. Haistatan pitkät ja siirryn suoraan seuraavaan.

1. Breathe Carolina - Dressed up to undress.


2. Miyano Mamoru - Guilty  Beauty Love


3. Linkin Park - Forgotten


4. [EastNewSound] nayuta - 1st Anniversary Remix


5. Carinho - Caipirinha


6. -


7. Thousand Foor Krutch - Bring me to life


8. Sakurai Takahiro - Shiro to Kuro


9. System of a Down - B.Y.O.B


10. Aiden - Believe

Päivä 09 - Millaisen toivot tulevaisuutesi olevan

Aion olla nyt super tylsä ja ignoorata tän päivän aiheen ja kuitata sen vaan yhdellä lauseella; En tiedä. Täähän on oikeesti melkeen sama ku se toka niin siitä sitten voi kiskoa osia tähänki, mut ton enempää ei irtoo.

Jaa mutta mitäs, vituttaa. Taino vituttaa koska stressaan taas itteni hengiltä ja tapahtui mitä tahansa, niin se tuskin tulee lieventymään ihan heti. Olin siis tänään siellä työhaastattelussa, hain Filmtowniin osa-aikaseksi. Näin jälkikäteen, musta tuntuu et munasin koko homman. Melkein kaikki mitä sanoin ois voinu sanoo paremmin ja totuudenmukasemmin. Eli vähän joo stressaan etten saa paikkaa, koska mä en oikeesti jaksa tätä saamarin työnhakua. MUTTA. Ehkä vielä enemmän mua stressaa se, et mä saan sen paikan. Jos mä oikeesti pääsen sinne niin....apua. Ku se on ilta/viikonlopputyötä, huononpuoleisella palkalla. Ja ku vittu siellä ollaan yksin, enkä tiiä kuin hyvin sinne perehdytetään. Mulle on aika painajainen pistää enstyöks heti omilleen, huolehtimaan jostain videovuokraamosta. Jo ajatus et oon asiakaspalvelussa vähän arkailuttaa, mut se et pitää olla vastuussa koko liikkeestä ainoana paikalla niiin..... saatana mä kuolen tähän stressiin. Mut mun on pakko oppia ja alottaa jostaki. Tiedän sen. Mut ei se tieto helpota. Mä en yhtään ainakaan aluks koe pärjääväni tarpeeks hyvin. ARGH. Ajatus siitä vastuusta on vaan niin tappava. Mut samaan aikaan mä niin haluan sitä, koska jos sen sit oppii tarpeeks hyvin nii siitä saa ihan tajuttoman hyvän kokemuksen jatkoa varten. Pelottaa vaan siis se valtava alkushokki, jos sinne edes pääsee. Suorastaan ihmettelen jos pääsen koska...örp...moni asia mitä suolsin kaduttaa ihan saamaristi, kun mä en osaa ajatella ku vasta jälkikäteen. Shhhttt. Ihan sama, sunnuntaina saan tietää ja mikä tahansa vastaus on niin se tulee olee samaan aikaan helpotus ja paniikkipommi. Ei hyvää elämää. Voin vaan pistää kaikkeni siihen hetkeen mikä aina suorittaessa tulee, siihen ettei ees ehi ajattelee stressiä (tai ajattelee muutenkaan mikä pahentaa "kadun tätä myöhemmin" mahollisuutta). PLERGHHH koskaan oo tyytyväinen mihinkään saatana hyppään järveen, niin kuraa on olo et on vaikee ees nauttii mistään just nyt. Shhh......

Ainoa valopilkku on, et rupesin kattoon Maria†Holicia. Ei muuta kun et....yks häröimpiä sarjoja mitä oon kattonu vähään aikaan ja se on aika kivaa piristystä (alkutunnariki on sangen koukuttava). Jostain syystä mä en oo osannu piirtää mun hahmoja (aka miehiä) ton sarjan takia ........ I wonder why pfft. Anime pelastaa mut arjen harmaudelta, en osaa elää ilman vähintään joka toinen päiväistä annosta <3. Kuhkuhkuh nyt jatkan sen kattomistaaaa.

Päivä 08 - Hetki jolloin olet tuntenut olevasi tyytyväisimmillään elämässäsi.

Tänään tulee väääähän tekstiä koska en mä mitenkään osaa rauhottua niinkään et osaisin oikeesti kirjottaa jotain syvällistä shaibaa. Joo mut ah, tänään näin mun ylä-aste aikasta kaveria, viime kerrasta onki sellanen pikkasen päälle 2 vuotta. Vähän jännitti, et hitto tuunkohan mä enää sen kans toimeen niin hyvin mitä sillon. Mutta turhaan jännitin, ei tuntunu yhtään siltä et ois niin pitkä aika, oikeestaan ihanku ei ois ollu minkäänlaista aikaväliä. Yhtä hyvin pelas ku ennenki ja oli ihan tajuttoman hauskaa, harmi vaan et mokoma karkas leffaan niin ei voitu pidempään pyöriä. Jokseenkin ihanan...nostalgista oli puhuu kaikesta mitä on tapahtunu 2 vuoden aikana ja muutakin. Sama ihana ihminen se on, muuttunu ollenkaa. Oikeestaan se miks kesti näinki kauan taas tavata johtuni siitä, et se oli häippässy vaihto-oppilaaks tossa välillä. Mut en kerralla ei tasan mennä minneen tuomiokirkon portaille(olihan se tuomiokirkko..vittuako muistan) istumaan ku siellä pyöri turisteja kameroidensa kanssa. Ja kylmä, brrr. Ois kiva jos nyt ei taas kestäis ikuisuutta et näkis taas. Purr. (Mistä tietää et on vielä samalla aaltopituudella; se läppäs mua ku näki keltasen auton). Niinja jooo, levottomuus pahenee ku huomenna on se työhaastattelu, taas meen läpi tän himmeen tunneskaalan stressaantuneesta paniikkiseen ja itsevarmaan. WAAAH. Tahon sen duunin.

Mut joo, asiaan. En kirjota tästä ny pahemmin ihan siksi, koska vittuako tiiän millon oon ollu tyytyväisimmilläni. Tyytyväinen on eri asia, mut et kaikista selviten. Öö? No ehkä joskus sillon naperona, ku koulu ei ollu viel alkanu. Mul on ollu hyvä lapsuus ja sillon ei huonoja päiviä ollu nimeksikää. Toki nykyäänki sit on näit satunnaisia hetkiä ja päiviä, millon tuntee olonsa verrattaen kevyeks ja tyytyväiseks (hehe niinku tänää, hehkutan mutku <3).

Päivä 07 - Horoskooppimerkkisi ja miten se sopii luonteeseesi.

Hhlömmm, ei yhtään jaksais kirjottaa XD ihan kamala väsy kun tuhlasin kaikki energiat himmeeseen hypeen aikasemmi tänään. Meinaan sain kutsun työhaastatteluun yay.

Koska aihe on niinkin kiva et sen voi pitkälle baittaroida, niin pistämpä tästä oman merkkini luonteenkuvauksen ihan ensalkuun, kyseessähän on siis Skorpioni (1.11 syntyny, woo kohta synttärit).

Hiljainen ja syvällinen, suurten tunteiden Skorpioni on monelle ikuinen arvoitus, jonka ratkaisun selvittäminen vie sekä järjen että sydämen. Tämä äärimmäisen herkkä ja intuitiivinen tähtitaivaan yksinäinen susi päästää lähelleen vain harvat ja valitut - eivätkä hekään pääse perille kuin siitä, mitä Skorpioni itse päättää paljastaa.

Mystinen Skorpioni tutustuu kuolemaan jo elämänsä varhaisessa vaiheessa ja on koko elämänsä ajan kiinnostunut elämän suurista ja pienistä salaisuuksista. Hän pitää tyynen pinnan alla tulisen ja kiihkeän luonteensa - eikä ehkä siksi itse ole valmis uskomaan toisista ihmisistä tai asioista pelkkää pintaa. Hän haluaa päästä syvemmälle - ja pääsee myös. Luonteeltaan hän on ehdottomasti lähempänä kyynikkoa kuin idealistia.

Skorpioni on äärimmäisen lojaali ystävä, joka on läheistensä puolesta valmis menemään äärimmäisyyksiin. Hänen pinnansa on pitkä, mutta kun se katkeaa, ei kenenkään ole turvallista olla lähietäisyydellä. Hän on ehdoton mielipiteissään ja vihaa epäoikeudenmukaisuutta sydämensä pohjasta.

Vaikka tunteiden ilmaiseminen on Skorpionille hyvinkin vaikeaa, hän on erittäin voimakastahtoinen, ylpeä ja rohkea rämäpää joka tekee juuri niin kuin itse haluaa - ja saa yleensä myös muut ihmiset ympärillään noudattamaan tahtoaan.

Intohimoinen skorpioni ei oikein koskaan tunne saavansa niin paljon rakkautta kuin haluaisi. Lapsuudesta asti, kun äiti oli aina kiireinen tai omissa ajatuksissaan, skorpioni on halunnut enemmän kuin mitä hänelle on annettu. Erityisesti miespuolinen skorpioni etsii äitiään myös naisystävistään. Skorpioni haluaa kaiken tai ei mitään, hänen rakkautensa on syvää, tulista ja usein myös takertuvaa. Hän on eroottisesti erittäin voimakkaasti latautunut ja on suurenmoinen rakastaja/tar, joka valloittaa "uhrinsa" niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin. Hän on ihminen, jota ei voi vastustaa - ja jota ei voi unohtaa.

Mutta jos satut loukkaamaan Skorpionia, älä oleta hänen kääntävän sinulle toista poskeaan. Vihaisena hän on myrkyllinen ja pistävä. Suhteen kariutuminen - ja epäonnistuminen yleisemmälläkin tasolla - on Skorpionille todella kova pala, josta toipuminen voi viedä hyvin, hyvin kauan. Kärsimäänsä vääryyttä Skorpioni ei unohda koskaan.

Parhaiten tulisieluisen Skorpionin rinnalle soveltuvat toiset veden merkit, Kalat ja Ravut, jotka herkkinä tunneihmisinä pystyvät ymmärtämään hänen kätkettyjen tunteittensa syvyyden. Myös Kauriin kanssa Skorpioni pystyy rakentamaan kestävän ja vakaan suhteen, ja toisetkin maan merkit, Neitsyt ja Härkä tulevat hyvin hänen kanssaan toimeen, mutta tulen merkkien kanssa Skorpioni kokee yleensä vain hetken huumaa. Ilman merkit eivät ymmärrä hänen intohimonsa voimaa ja ahdistuvat hänen omistushalustaan.

Että sillai. TL;DR.. pähkinänkuoressa kaikki mitä tossa ylempänä lukee vois suoraan pistää omaan luonteenkuvaukseen. Olen siis niin stereotyyppinen skorpioni kuin voi vaan olla. Jo se että skorpioni on järjestykseltään 8 merkki puhuu puolestaan, se on meinaa mun onnenumero (sain tietää tosta vasta hiljattain). Ihan naurattaa miten yksiin toi menee, suorastaan pelottaa. Horoskoopit on aina kiehtonu mua ja se on jännä miten ne oikeesti parhaimmillaan on niin osuvia. Ite ennustuspuoli on plergh, mut just tää analyysi homma.

Nöm en jaksa ajatella enempää ~

Päivä 06 - Kirjoita 30 kiinnostavaa faktaa itsestäsi.

Vai että kiinnostavaa faktaa. Mitähän ne on? Kyl mul monesti tosi turhaan aikaan tulee huomattuu jotain ihmeellisiä piirteitä itestä, mut en mä sit koskaan muista niitä ku pitäs kirjottaa johonki esmes tällässeen...hmm.

1. Kiinnostuin kunnolla piirtämisestä vasta ylä-asteen alussa ja rupesin piirtään puhtaasti alemmuuskompleksien takia.
2. Saan tosi herkästi huimauskohtauksia ja päänsärkyä, joskus pelkkä huvipuistolaitteen kattominen telkkarista voi laukasta pahan huimaavan olon.
3. Pidän liikunnasta, mutten harrasta sitä koska ei ole ketään kuka motivois harrastamaan.
4. Rakastan väkivaltaviihdettä, mitä verisempää ja sadistisempaa sen parempi.
5. Olen vuosia haaveillu suurkaupungin kaduilla elämisestä, esim jengielämästä.
6. Mulla on hyvä tuuri rahapeleissä, lapsenaki kerran sain sen isoimman summan yhestä hedelmäpelikoneesta.
7. Joskus tykkään pistää itteni fyysisesti äärirajoille, esim juoksen niin kauan ku voin pahoin tai muuten vaan rääkkään itteeni.
8. Rakastan vettä ja uimista, mutten ole uinut viimeseen 5-6 vuoteen.
9. Oon tasan kerran pyörtyny, ku ala-asteella kaveri juoksi täysiä päin ja sen ylähampaat osu mun otsaan (ja sillä ne murtu, mä selvisin pelkällä olemattomalla arvella).
10. Mulla on 2 isomman puoleista arpea jotka sain lapsena, leuassa n. 3cm arpi ku löin sen liukumäkeen ja oikeessa jalassa palovamma ku äiti tiputti mun jalalle tulikuumaa puuroo.
11. Mulla on ihan kauhee huivifetissi (pipot sun muut kuuluu tähä kans).
12. Oon aina ollu hyvä enkussa ja se melkeen vois olla mun toinen äidinkieli, ku jopa usein ajattelen enkuksi enkä osaa kaikkii sanoja suomeks mitä enkuks.
13. Mulla on ollu ihan tajuttomasti kavereita, mut vaan yks on säilyny tosi hyvänä ystävänä.
14. Pidän oman kodin rauhasta ja lähen ulos yleensä vaan tarpeen vaatiessa.
15. Oon tosi nirso syömään mitään ja se vaikeuttaa elämää aika helvetisti. Ei niinkään maku, vaan monien ruokien tekstuuri oksettaa.
16. Pienenä olin herkkä oksentelemaan ja sairastelemaan, mut nykyään oon tosi harvoin ees flunssassa.
17. Mun silmiä ja hiuksia on aina luultu mustiks ja monet on aina toitottanu kuinka kateellisia ne niistä on.
18. Mua on luultu pojaks jo pienestä asti, varsinki ku pukeuduin suurimmaks osaks veljen vanhoihin vaatteisiin. Oikeestaan vasta ala-asteen lopuilla rupesin saamaan ihan vaan itelle hankittuja.
19. ...Tosin olen vieläki ja monesti vittuilen seikalle, et miks oon syntyny tytöks. Tosin on tässä puolensa...
20. Rakastan kaikkea luovaa ja visuaalista ja se on yksi iso syy miksi pidän esim animesta.
21. Olen kunnon otaku ja se on pahentunu tässä viimevuosina. En osais elää ilman ja se kuluttaa hyvin pitkälle suurimman osan mun ajasta.
22. Rakastan kieliä ja enkun lisäks haluaisin oppia espanjaa, latinaa ja japania.
23. Rakastan ihan tajuttomasti maalien (varsinki ulkomaalit ah) tuoksua ja voisin impata niitä loputtomasti.
24. Mä myös haistelen mangoja aina ku hankin uusia.
25. Mun koko tän hetkinen elämä on netissä <3
26. Vihaan merielukoita, varsinki meduusoita ja kaikkia nilviäisiä.
27. Olen kunnon lihansyöjä ja varmasti tulisin hulluks jos en sais melkein jokapäivä lihaa.
28. Rakastan elukoita, varsinki tiikerit on hyvin lähellä sydäntä <3
29. Mulla on tosi huono tasapaino, huonot nivelet ja oon jäykkä ku puupökkelö.
30. Oon saanu traumat koulun telinevoimistelusta, julkisesta liikenteestä ja möröstä.

Päivä 05 - Aika milloin olet miettinyt itsemurhaa.

Hmmm, päästiin tähän kunnon angstiosioon (paljon tosi vakavaa putkeen, jippiii XDD) No kelpaa kun vituttaa jo valmiiksi ja on sellanen fiilis, että päästetään synkät syvyyteni valloilleen.

Tohon otsikkoon voin vastata, et mietin sitä aina ku tarpeeks paskaks pääsee olo. Jo...about 6 vuotta se on ollu pinnalla. Mä masennuin joskus 7 luokan lopuilla, ku mua alettiin koulukiusata edellisen muuttaessa pois. Multa vietiin se vähänenkin itsevarmuus ja musta tuli vieläkin sisäänpäinkääntyneempi ja herkempi muiden mielipiteille ja asenteille. Joka vuos vaihtu kiusaajat, joista moni oli viel kunaki vuonna meijän luokalle tulleita uusia oppilaita, ketkä aluks oli kavereita mut sit rupes kohtelee mua ku roskaa vaan pönkittääkseen mitälie egojaan. Se, et mut totaalisesti hylättiin yksinäiseks erakoks söi mun sosiaalisuuden ja varmuuden tosi pahasti. Siihen aikaan mä itkin vähintään kerran kuussa kunnolla, monesti piti oikeesti hammasta purren pidätellä ihan koulussa, ettei vaan rupeis poraa ihmisten eessä. Elämä oli perseestä ja ainoo huomio mitä sain oli negatiivista. Ne kaverit mitä mulla oli vaihtu ja jätti mut, meni isompiin porukoihin ja näin. Se ainoo pysyvämpi kaveri mitä mulla oli ei todellakaan ollu tukena, vaan oikeesti pahens mun oloa, ihan pelkällä oksettavalla olemassaolollaan. Jo pelkkä sen ajatteleminen, sen näkösen ihmisen näkeminen jossain kuvottaa. Kaikki nää negatiiviset tietysti sit vei kunnon masennukseen ja luonnollisesti sitä rupes ajattelee itsemurhaa ja ittesä satuttamista. Mut mä olin, olen ja tuun aina olemaan pelkuri joka pelkää kuollakseen vähääkään kovempaa kipua. En oo koskaan silleen.. hei nyt teen itsarin tavalla ajatellu, vaan oon miettiny millasta se on, miten sen tekis...pelkästään vähän niinku haavepohjalta. No on tää kyllä kovasti helpottunu, heti ku pääsin ylä-asteelta ja senki lopussa ku tutustuin aivan jumalattoman rakkaaseen ihmiseen joka teki mun 9 luokasta toisinaan parasta aikaa mun tähänastisesta elämästä.

Tjoo, tää loputtoman syvä ahdistus siitä, että oon yksin on se juuri miks ees millään tapaa harkitsisin itsaria. Kaikilla on huonoja päiviä, mut mun huonot päivät menee niin pahaks etten oikeesti osaa nähä sitä ns. valoa tunnelin päässä. Rakastan elämää, pidän siitä kiinni kynsin hampain, mut vihaan OMAA elämääni. Se ajatus, et hei mä en tuu koskaan saamaan uutta mahollisuutta, mä en pysty elämään nuoruuttani uusiks...se on jotain helvetin ahistavaa. Meil on vaan tää yks elämä ja mä oon menny sen jo sössimään. Mä en nää tässä elämässä mitään, mikä veis mun syvällä kytevän, yksinäisen ahdistuneen ja pelokkaan ihmisen minnekkään, joten se fakta et itsari on ees pieni mahollisuus pysyy vielä tänäki päivänä mussa. Jos mä en koskaan, millään tasolla parane tästä, on jotain mitä mä en kestä. Se, et mä vaan rupsahan pois...eih. En pidä ajatuksesta et oon vielä samas jamassa keski-ikäsenä akkana. Jos mun elämässä ei tuu tapahtuu muutosta ees vähäsen parempaan ja toiveekkaampaan, mä toivon et se sit romahtais kunnolla. Mua pelottaa kuolema, vihaan kuolemaa koska se on kaiken loppu. Vihaan loppuja. En tahtois kohdata sitä. Enkä mä nyt oikeesti usko haluavani tehä itsaria, mä oikeesti niin rakastan elämää. Se ois se viimenen oljenkorsi. Tosin unissa kuoleminen on kivaa.

Mitä tulee yleisesti itsareihin niin..... onhan se itsekästä, onhan se tavallaan pelkuruutta, luovuttamista. Mut mitä väliä? Miksei ihminen saa olla itsekäs, pelkuri.. Miks vaaditaan täydellisyyttä, et negatiiviset piirteet johtaa kyseisen ihmisen vihaamiseen. Miksei saa olla ja tehdä niin kuin tahtoo. Mä ymmärrän, siis tosissaan ymmärrän ihan omien ajatusten pohjalta, miksi jotku näkee itsemurhassa ratkaisun. Joillekin se vaan on, vaikka varmasti moni sitä katuiskin jos vois sen perua. Itsekin olen tosi itsekäs, enkä mä siinä vaiheessa välittäis mitä elämään jäävät ihmiset jäis kokemaan, koska on kuollu eikä siinä vaiheessa enää tunne mitään. Onhan se julmaa niitä ihmisiä kohtaan mut... se että oikeesti ihminen kärsii ja ihan oikeesti tahtoo kuolla...ja jatkaa kitumistaan sen takia ettei läheiset kärsi on...noh. Nii. Musta itsari on tosi surullinen asia ja on turhauttavaa et joillaki asiat menee niin huonosti et päätyy siihen. Mut en mä niitä vihais, koska ei me kaikki olla vahvoja. Itse kuitenkin tappelen loppuun asti, vaikka mitä kuraa tulee jatkan elämistä tasan niin kauan kun nään siinä vähääkään järkeä tai iloa. Mitä väliä, vaikka se ois elämää ilman merkitystä. Ihmiskunta on muutenki tosi törkee elämisen standardiensa kanssa, määrittää mikä elämä on elämisen arvosta ja mikä ei. Mitä väliä, jos asioilla ei ole mitään merkitystä. Miksi kaikella täytyy olla suuri merkitys ja hyöty. Eihän elukatkaan tee muuta, ku ylläpitävät elämää. Kuhan oikeesti kykenee elämään ittensä kanssa, haluaa elää niin mitä muuta sitä tarvii. Ymmärrän silti hyvin, jos kellään ei oo tarpeeks vahvaa mieltä tekemään asioille mitään, kun ei itelläkään ole. Itsari on äärimmäinen avunhuuto. Se, ettei ole yksin, on omalla kohdalla se suurin edellytys jaksamiselle. Vihaan ja pelkään yksinäisyyttä, sitäkin mikä kytee pään sisällä, sitä ettei ketään ole fyysisesti vieressä, ole kanssa kokemassa ja tekemässä asioita, viettämässä aikaa. Mut tasan niin kauan ku mulla on jotain mistä pitää kiinni, en ees harkitse itteni vahingoittamista ja jos harkitsen, niin täs vaihees luulis sen syyn olevan selvä.

Saatoin vähän...sivuta aihetta mutta menkööt.

Päivä 04 - Sinun näkökulmasi uskontoon.

Heeh, nyt päästään tähän kunnon ranttaus osioon.

Uskonto on aina ollu...sillee suht vahva osa mun elämää ja ajatusmaailmaa, vaikkei nykyään ihan sillai mitä luulis. Mul on vahva mielipide asiasta ja ku uskonto tulee jossain vastaan, niin se on mulle jotenki tosi epämukava asia. Mä uskoin jumalaan jonnekki....13 vuotiaaks asti millon kasvoin skeptiseks koko touhuun. Nykyään oon ateisti ja suorastaan vihaan koko uskontopaskaa. Uskonnolla on oikeesti liian vahva vaikutus nykymaailmaan, ottaen huomioon kuinka...typerää se on. Mä en voi sietää kunnon hc uskojia, jotka viel tuputtaa tätä paskaansa muille. Jos joku saa mut raivon partaalle niin voi kyllä, se on uskonto, varsinki tää kristinusko. Siit on vaan haittaa. Jos multa kysytään, niin Jumalaa ei oo sellassena olemassa mitä uskovat luulee. Periaatteessa mä en kiistä sen olemassa oloo, koska se on vähä niiku sama asia kun tunteet, asia millä ei oo varsinaista materiallista olemassa oloo vaan jotain mikä on ihmisellä pään sisässä. Se on niinku....noh, julmasti sanottuna sairaus, vähä niiku skitsofrenia. Ihmisen luonteenpiirre. Se tarve, et on jotain itteesä suurempaa...Vaikee selittää.Semmonen asia mikä on täysin vaan kunkin pään sisällä. Ja jos johonki uskoo tarpeeks pitkään niin siit tulee sille ihmiselle todellisuutta. Pään sisällä luotua todellisuutta, mitä ei oo muuten olemassa. Mä uskon puhtaasti tieteeseen, siis että kaikki on oikeestaan...kemiaa. Kaikki tunteet, toiminta..ajattelu, ne on kaikki vaan sähkökäyriä sun muuta. Mä en usko sieluun. Ku kuollaan, niin me vaan kuollaan, kun menis nukkuu unetonta unta eikä koskaan herää. Tää henkisyys on vähä niiku älykkyys, toinen ihmiselle ominainen piirre mikä on vaan muilla vahvempi ku toisilla. Se ei oo mitään ulkopuolista faktaa. Vähä niiku mielikuvitusta, jos mä ajattelen et tossa on jotain, niin mulle siinä on jotain vaikka sitä ei oikeesti ole. Mä en luota oikeesti yhtään mihinkään ihmisten luomiin juttuihin. Koska kaikki mitä me kuvitellaan muuttuu heti sillä hetkellä olemassa olevaks, vaikka pelkkänä ajatuksena. En siis usko Jumalaan olemassa olevana olentona vaan ...symbolina ihmisen tietylle piirteelle. Tai jotain.

Jälleen, kuhan ei tätä tungeta naamalle niin en vois välittää vittujakaan jos joku kuitenki uskoo. En tajuu miksei se sit oikeesti vois olla sellanen täysin henkilökohtanen asia, vaan sitä oikeesti pitää tolleen tuputtaa. Ihmiset tekee ja toimii vittumaisesti uskonnon nimissä ja se on varmasti yks suurimmista syistä, miks monet asiat on päin persettä täs maailmassa. Uskonnosta on vaan enemmän haittaa ky hyötyy tälleen yleisesti. Mua itseeni oksettaa olla mukana missään uskonnollisuudessa ja olen kurkkuuni täynnä sitä. Yritän kaikkeni olla ainaki ulkoisesti mahollisimman avoin ja ymmärtävä ja suvaitseva, mikä onki mun mielestä tosi tärkee ominaisuus ihmisessä. Jos on jotain mitä ei voi sietää, sen voi hyvin pitää omana tietonaan. Vihaan sitä miten jotku ei tätä osaa. Olen pääni sisällä hirveän tuomitseva, mutten silti oo haukkumassa ihmisiä kuinka typeriä tai väärässä ovat. Enkä kohtele näitä huonommin kun ketään muuta. En tuomitse ketään pelkän uskonnollisuuden takia, vaan pelkästään sitä osaa..... Joo. Oon joskus kovin tekopyhä, mut en mä ajatuksilleni mitään maha. Se on se miten niitä käsittelee.

Lyhyesti, uskonto on hullujen ihmisten päänsisäistä kuvitelmaa, millä ne yrittää selittää, uskotella ja oikeuttaa asioita tai vaikka pitää omaa henkisyyttään kasassa. Jos on tarve uskoa johonkin, niin siitä vaan, mutta mä en tarvi mitään saamarin tuhat vuotta vanhaa kirjaa et saisin elämään jotain sisältöä tai merkitystä.

Päivä 03 - Sinun näkökulmasi huumeisiin ja alkoholiin.

Njuuu. Jos mä tältä mun hysterialta ja levottomuudelta osaan kirjottaa mitään, haha...

Päihteisiin...mulla ei oikeestaan koskaan oo ollu mitenkään vahvaa mielipidettä. Eikä tietty kokemusta, alkoholia en oo yhtä siideriä enempää vetäny ja huumeita ollenkaan. En oikeesti nää niissä mitään järkeä, kun on paljo parempiaki tapoja rentoutua tai saada hyvä mieliala. Oikeesti mikä järki pistää aivan saatanasti rahaa johonki sellasseen, mikä tekee vaan tuhoo aikaseks. Esim just huumeet. Ei niitä menetettyjä hetkiä ja ..noh...nuoruusaikoja saa sit enää mitenkään takasin. Ja itku pitkästä ilosta, ehkä ne sillä käyttöhetkellä saattaa jotain auttaa jos on ongelmia ittesä kanssa, niinku parantaa mielialaa jne, mut sit sitä paskaa sataa niskaan jälkikäteen. Varsinki jos oikeesti harrastaa sitä touhuu aktiivisesti. Turha sit vikistä jos ne pilaa elämän ku ite on sen aiheuttanu.

Mut kyllä mua itteeni kiinnostais kovasti juoda itteni hiprakkaan. Puhtaasti uteliaisuudesta. Ois kiva tietää millanen ihminen sitä on alkoholin vaikutuksen alasena, vaikka samaan aikaan se vähä pelottaaki. Jos joku pepsiki parhaimmillaan vaikuttaa ihan saatanasti ja sokerihumala on aika..vaikuttava niin se et ois kännissä niin....mitälie sitä tekis. Hyrh. Joo ja mä rakastan juomista, siis ihan mitä vaan. Voisin elää pelkällä nesteellä. Joten senki takia mielellään pidättäydyn alkoholin suhteen mahollisimman minimissä, koska kuka tietää jos mustaki tulee sellanen säälittävä juoppo kuka vetää sitä paskaa naamaan joka viikko. Mä en vaan siedä juoppoja, ne on ahistavia ja se et kännissä ihmiset on ennalta-arvaamattomia on ..jotain niin vittumaista. Kännissä ku se vielä korostuu. Ugh.

....tjjjooo, en tiiä. Mulla ei oo mitään isompii kokemuksia näist jutuista, ku oon onnistunu välttyy niiltä, jos ei kaupungilla juoppoihin törmäämistä lasketa. Sanotaan näin, että vittuako välitän kuhan ei mun elämään vaikuta (vähä niiku kaikes muussaki).

02. Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa

Toi käännös on niin kaunis XDDD Joo, ei välitetä siitä.

Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa


Njuu, toi on hiton paha kysymys koska mä en osaa ajatella ajassa noin pitkälle. 10 vuotta on ihan törkeen pitkä aika ja siinä välissä voi tapahtuu miljardi asiaa millä on paljon vaikutusta. Mut nyt ei tarviikkaan ennustaa vaan miettiä mitä ois kiva et tapahtuis. Joo siis ehdottomasti haluun näiden vuosien aikana oikeesti löytää sellassen elämäntavan, ettei se ois ainaista vittuilua ja perseilyä siitä miten kaikki aina menee päin persettä. Eli et vois olla jotenkuten tyytyväinen siihen mitä tekee ja miten on, se ettei stressaa joka ikistä pikkuseikkaa mitä tulee vastaan. Haluun kokemuksia ja nähä paljon asioita, niin et on jotain oikeesti muistamisen arvosta. Tooki tällässenä huomiohuorana tahon saada jotain vähän näkyvämpiäki saavutuksia, esmes näissä mun harrastuksissani saada aikaan jotain. Ja tietty se et ne vielä on elossa 10 vuoden päästä. Haluun olla motivoituneempi tekee asioita ja ehkä eniten saada oikeesti sitä itsenäisyyttä. Oon aika uusevo ja en ees kunnol pärjää itekseni missään, senki takia että olet saamarin laiska, joten tyyliin yksin asumaan muuttamine pelottaa ihan perkeleesti. Se et ryhdistäytyisin ois tosi hyvä juttu, se et alkasin välittää ja innostua asioista paremmin. Ja haluun olla henkisellä tasolla ehkä vähän parempi ihminen mun läheisiä kohtaan, avoimempi ja seurallisempi.

Ehkä viel enemmän mä kaipaan sitä vapautta. Siis tuskin tuun koskaan sitä saamaan, meinaan et pääsisin kaikista velvotteista ja vastuista eroon, mut et ne ei olis niin helvetinmoinen tuska. Toisaalta mua vähän pelottaa et tuun menettää tän mun lapsellisuuden ja rupeen tykkää ja olee sellanen tosi kuiva aikunen, et tyyliin otakuus musta vaik häviäis, mut silti ehkä voisin olla vähän kypsempi. Emmä tyhmä evo haluu koko ikääni olla, mut se tietty retardius on tietty kiva olla mukana. Oikeesti tosi vaikee sanoo mitää silleen kunnolla, koska mä en yksinkertasesti tiedä kunnolla mitä mä haluun tehä tai olla. Mä en tiiä mitä elämälläni teen ja meen aikalailla vaan virranvietävänä ja katon mitä vastaan tulee, sen kummemmin yrittämättä vaikuttaa asioihin. Jos jotain oon oppinu, niin liian odotuksen tulevalta on se pahin mitä itelle voi tehä. Mut itsekkäänä pelkuripaskana sanon, et jos mä en oikeesti tuu paranee tästä millään tavalla, niin sit mä haluun et ees luovuttaisin kunnolla. Et pistäsin pelin poikki, jos ei enää oo nousemista. Kaikist pahin mitä voi tapahtua, et mä jumitan tässä turhassa olotilassa ettei mikään tunnu hyvältä, muttei tarpeeks pahalta et se tappais mun elämänhalua. Jooo. Että tällästä paskaa tällä kertaa 8D.
--
Ihan näin muuten, viimeyö oli oikeesti ihan hirveetä kuraa. Joku ajattelemattomuus taas iski ja kelasin siinä illalla, et ei tää kuitenkaa mitenkää vaikuta jos vedän loput edit. Jooniivarmaa. Istuin 3 asti koneella, keskiyöstä eteepäi piirtäen. Siis voi fuu ei väsyttäny siinäkää vaihees ollenkaa ja menin taas nukkuu sen takii ku en haluu nukkuu sit taas koko päivää. Tosi paha virhe, tavallaan. Mul oli ihan tajuttomasti mielikuvia ja ajatuksia mitä oli mahoton hiljentää + se hervoton levottomuus. Mä en nukahtanu sitte millään, vittuilin vaan sitä ku ei rauhotu pää. Tuskin nukuin tuntiakaan putkeen ja heräilin kokoajan jos vähänki pääs sille horrostamistasolle. Siinä 8 aikaa aamulla tuli niin vittumainen kooma et luulin kellon olevan oikeesti jotain 5. Kyl mä varmaan jossain vaihees vähä paremmi nukahin jos ehin vähä untaki näkee mut perkele sano jörkäle ei näitä öitä enäää. Oon tottunu hyviin yöuniin nii tällänen satunnaine levottomuus on sit vieläki tuskallisempaa. Örrr.....

Listaa

Joo kun olen niin hirveä ja kamala baittari ja tykkään höpöttää jonkun tietyn aihepiirin juttuja niin päätimpä nyysiä ihanaiselta Puralta listan, mitä se parhaillaan kirjottelee, suomeksi tosin. Eli joka päivä listan jutuissa edeten kirjottelen kaikkee kivaa paskaa, selpiö?

Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.
Päivä 02 - Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluessa.
Päivä 03 - Sinun näkökulmasi huumeisiin ja alkoholiin.
Päivä 04 - Sinun näkökulmasi uskontoon.
Päivä 05 - Aika milloin olet miettinyt itsemurhaa.
Päivä 06 - Kirjoita 30 kiinnostavaa faktaa itsestäsi.
Päivä 07 - Horoskooppimerkkisi ja miten se sopii luonteeseesi.
Päivä 08 - Hetki jolloin olet tuntenut olevasi tyytyväisimmillään elämässäsi.
Päivä 09 - Millaisen toivot tulevaisuutesi olevan
Päivä 10 - Kerro ekasta rakkaudestasi ja suudelmastasi.
Päivä 11 - Pistä soittimesti sekotukselle ja kirjota 10 biisiä mitä tulee vastaan.
Päivä 12 - Luetteloi koko päiväsi.
Päivä 13 - Paikka minne haluaisit muuttaa tai käydä.
Päivä 14 - Aikaisin muistosi.
Päivä 15 - Lempi tumblr blogisi.
Päivä 16 - Näkökulmasi massa musiikkiin.
Päivä 17 - Kuluneen vuoden plussat ja miinukset.
Päivä 18 - Sinun uskomuksesi /vakaumuksesi.
Päivä 19 - Vanhempien epäkunnioitus.
Päivä 20 - Kuinka tärkeää sinusta opiskelu on.
Päivä 21 - Yksi lempi sarjoistasi.
Päivä 22 - Kuinka olet muuttunut 2 vuodessa?
Päivä 23 - Anna kuvia 5 kuuluisasta jätkästä ketkä näät viehättävänä/houkuttelevana/jne
Päivä 24 - Lempi leffasi ja mistä se kertoo.
Päivä 25 - Joku kuka kiehtoo sinua ja miksi.
Päivä 26 - Minkälaiset persoonat viehättää sinua.
Päivä 27 - Ongelma mikä sinulla on ollut.
Päivä 28 - Jotain mitä kaipaat.
Päivä 29 - Saavutuksia seuraavalle 30 päivälle.
Päivä 30 - Kuukauden plussat ja miinukset.



Päivä 01 - Tämän hetkinen siviilisääty, jos sinkku niin kerro millasta se on.


Joo ihan sinkku mä olen, aina oikeestaan ollukki. Ihan jo sen takia, ettei kukaan ole musta ollu kiinnostunu ja jos on, nii sitä on dissattu sen takia. Olen siis koulussa melkein aina ollu se paljon inhottu hylkiö, keneen ei pistetty huomiota muuten kuin kiusatessa. Sillon ylä-asteen alussa sitä oikeesti halus seukata, mut nykyään en niin sitä kaipaa, mikäs tässä sinkkuudessa. Pidän yksinolosta ja oikeestaan melkein ahistaa jos ei saa päättää ja tehdä asioita yksin, niin ettei tarvi miettiä muiden osallisuutta ja vaikutusta niihin. En mä oikeestaan ees usko, et tuun pärjäämään kenenkää kanssa yhtään pidempiä ajanjaksoja. Musta on tullu niin erakkoluonne, ettei musta vaan saa irti pitemmällä aikavälillä yhtään mitään. Sellanen satunnainen hengailu menee, mut jos pitäs kunnolla viettää jonku kans aikaa niin mä ahistuisin varmasti ihan helvetisti. Muutenki olen ihan hirveen itsekäs ja omaan paljon piirteitä ettei mun kanssa oleminen ois mitään kovin mukavaa touhuu. Vaaditaan paljon et mun kans tulee siis oikeesti toimeen ja et oikeesti haluis olla mun seurassa. Haha. Mutta kylhän sitä nykyäänki kovasti haaveilee seurustelusta, varsinki sen takia etten oo koskaan kokenu mitään sellasta. Tulee vähä sellanen forever alone fiilis. Tää puskee varsinki sillon, ku muut puhuu tyttöystävistään sun muista ja tulee sellanen olo et ehkä mä missaan jotain. Nimenomaan mä tyttöystävän haluan, musta ei heteroo saa enää tekemälläkään (tosin en mä homokaa ole, oon kivasti siinä välimaastossa lol). Mut jos kaverienki saaminen on perkeleen vaikeeta niin se et menis siit pidemmälle on jokin itse mahdottomuus. Ei siinä mitään, osaan sopeutua kaikkeen ja jos näin käy nii sitten käy. Toki seki et mä oon niin epä oma-aloitteine ihmine ettei mitää rajaa kusee vähä omiin muroihin mut XD. Liikaa kaikkee esteitä niin en sit jaksa ees ajatella koko asiaa. Hyvä se näinki on, kuhan on joka tapauksessa rakkaita ihmisiä olemassa.