Sum body Funk yeaa

Oon iha fiiliksissä täällä. Kuuntelen maailman parasta anime soundtrackia läpi, aaghh <3 kiksitän eikä kukaan ymmärrä. No siitä lisää myöhemmin..

Guess what, ei sitä joulufiilistä tullu ollenkaa. Voin sanoa että oli kyllä paskin joulu ikinä, monella tasolla. Yks on että mun piti saada lahjaks basaran eka kausi, mut ku se tilattiin amazonista ja en tietenkää saanu nähä sitä ennen aattoa, niin sit ku sai, huomas et perkele tää on blu-ray eikä dvd. Eli heti vinee sinne et lähetitte väärän ja palautan tän, nii sit tuliki vastaus sieltä et ne lähettää mulle sen oikeen velotuksetta, niin ettei mun tarvi lähettää tätä takasi, eli saan molemmat wohoo. No eipä paljon lohduta jos se ei ehi tulee täs viikon aikana, koska emmää sitä oikee ehi kunnol kattomaa, loman jälkee ku tulee olee yhtä stressi/aikatauluhelvettiä. Toivotaa et se ehtii, viimeks tuli 3 päivässä mut en tiiä tuleeko täl kertaa. No mut onneks ei ihan toivoton toi joulu ollu. Homnom se toinen lahja mitä sain, Final Fantasy VII onkin sit ihan asia erikseenn. Jestas niin paras peli evör. Kunnon nostalgiaa. Huomaa kyl isoi eroja pelattavuudessa ku vertaa nykysiin peleihin, mut emmää vielä oo raivon partaalla, päinvastoin. On kyl välil nii saatana vaikeeta edetä ku ei oo mitää hajua minne mennä :D Onneks on nää walkthrough videot tuubissa jos ei meinaa keksiä mitä tehä. Ömnömm, anygays, mun elämään siis ei oikee täl hetkel kuulu muuta ku toi FF ja sit sen Basaran venaaminen.. Taino sain mä täs viikonloppuna parikymppii lotosta, taas, yay! Ja mul oli täs vasta hirvee Air Gear hypetys menossa ja nyt se taas nous kovempana ku eksyin tubessa kuuntelee sen animen soundtrackeja (mitä mainittin alussa) ja jumalauta miten helvetin hyviä ne onkaa <3 En ikin oo kuullu näin hyvää soundtrackia yhtää mistää. Oon kamppaillu sen kans etten kattos sitä anime versiota koska ne yleensä raiskaa niitä mielikuvia mitä on mangassa, mut näit kuunnelles tekee ihan vitusti mieli, sit ku on kattonu muiden mielipiteitä nii ei sitä oo haukuttukkaa. Yritän viel sinnitellä, mut kai se on pakko kattoo, tuun hulluks.

Eli nyt on meneillää kunnon hypekausi vähä monesta asiasta. Onhan se kiva olla taas kikseis jostaki muttaaa.. samalla vituttaa ihan saatanasti koska jos mä hypetän, en osaa tehä mitää muuta ja tungen sitä muillekki. Haluun puhuu (vaan) niistä koska mä räjähän jos en saa puhuu asioista jotka mua innostaa suatanasti. Mut eipä ketään oikeesti voi vähempää kiinnostaa mitä mä hölötän, ne joko ei reagoi muhun, vaihtaa puheenaihetta tai jotain vastaavaa. Joo mä tiiän et se on vittumaista et puhutaan asioista mistä ei ite välitä mut ääää, kyrsii ettei ketää kiinnosta samat asiat mitä mua, sit joudun tulee tänne hypettää niistä ku ei voi muutakaa. Vittu. Siis ihan kaikki on aina tehny noin, mä puhun nii ketää ei kiinnosta eikä ne kuuntele, mut sit ku ne puhuu nii tahotaa et mä sit meen mukaa, kuuntelen ja reagoin. Saatana soikoo. Pitäs vaa hillitä ittensä, pitää turpansa kiinni ja tehä mitä muut tahtoo, sit on kaikki ilosia (paitti minä). Minkäs mä sille mahan et itekki oon itsekäs puhuja, mut ei sillä et mä haluan sitä et mä vaan hölötän ja toine tuskailee vieressä, mä haluun et seki tulee mukaa vaik sit omia mielipiteitä tai kokemuksia sanoen, ihan sama, kuhan ei oo hiljaa ja sen olosena et ei jaksa yhtään ees yrittää kuunnella. Mä vihaan puhua seinille. Sit tyydyn olee vaan hiljaa, kunnes se toine sanoo jotain. Pitäs vaa sit opetella olee hiljaa, ellei toinen sitä varta vasten kysy. Avaudun tästä lähtien vaan täällä. Jee siinä on mun uudenvuodenlupaus. Mmmm..

Nyt uppoudun taas ihanan funk musiikin maailmaan ja unohan kaiken vituttavan ~

Sika - se kuulan kalloon saa

Sika - sen setä teurastaa
Sika - ja setä verta juo
Sika - se joulumielen tuo

Hihi, harmi vaan ettei mulle tuonu joulumieltä. Oli kyllä eeppinen joulujuhla meillä koulussa ku tota laulettiin XD No mut viime kirjotuksesta on suht paljo aikaa, eipä mulla oo paljo ollu mitään kirjotettavaa mikä ois eronnu siitä edellisestä. Työssäoppiminen siis alkoi aivan hirveenä helvettinä, en oo varmaa ikinä stressannu näin paljon. Olen niin vitun myöhässä sen kanssa ja pelottaa niin vitusti ehinkö ja osaanko edes sitä tehä valmiiks. Ja kaikki muu paska vielä niskaan (mm rästit) niin kiva soppa tässä syntyny, nih. Muutenkin eka joulu ikinä, ettei mulla oo paskan vertaa sitä joulumieltä. Nii moni asia on tänä vuonna yleisesti ottaen perseestä. Ollaan köyhempiä ku ennen koska mun veli ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja yleensä viimestää siinä vaiheessa ku on menny hankkii lahjoja nii se mieli sieltä tulee, mut eipä niitäkää oo käyty ostamassa (vielä) eikä sitä myöten mitää pakettejakaa oo tullu paketoitua. Huoh. Nii ja aika homoo tietää omatki lahjat etukätee XD Rahh. Toivotaa että viimestää aattona on ees vähän, koska vituttaa olla jotenki laimeen kyyninen parhaimpana aikana vuodesta, örps. No jos ei onnaa nii vedät lärvit uuen vuoden aattona, se on lupaus. Mä niin toivon et 2011 on valosampi ku tää vuosi. Tosin myönnän et tänä vuonna on tapahtunu paaljon asioita mitä voin sanoa parhaimmiksi hetkiksi koko elämässäni. Eeppisiä, ihania hetkiä <3

Oon taas harkinnu sarjakuvapäivärin pitämistä, jälleen kerran. Jotenki tekee mieli mut tiiän et en kuitenkaa jaksa pitää sitä yllä. Onhan se kivempi tapa pitää kirjaa mitä kaikkee sitä on tehny mut jea. Laiska ku on. Mutmut saas nähä.

Joko se viimein tapahtui?

Taas näitä hetkiä. Hetkiä millon vois vaan upota suohon, kadota maailmasta jonnekki kuoppaan mistä kukaan ei mua löytäs. Vihaan tätä, varsinki ku se on aika mahotonta. No mutta siis mua vituttaa, masentaa ja kaikkea muuta yhtäaikaa ja eikä mitenkää vähää määrää. Ei tässä mitään uutta ole ja kaikillahan on aina niitä huonompia päiviä. Mut omalla kohdalla ne vaan tuntuu niin.. rampauttavilta ja ikuisilta, vaikka aina on tullu niitä parempia päiviä vähän ajan päästä. Olen kyllä kiitollinen että tää tunne on harvinaisempi mitä se oli about 2-3 vuotta sitte, sillon se oli tyyliin kerran viikossa. Masennuspuuskat on siis tässä vuosien aikana lieventyny ja vähentyny, mutta niin kyllä nää paremmatki päivät. Onse vittumaista et miten ihmisen muisti toimii, että hyvät muistot ja hetket ei pysy mielessä yhtä tiukkaan mitä huonot.

Mua vaan siis nyt taas ahistaa ihan mielettömästi. Ajattelee että miksi mä teen tätä, miksi edes vaivautua tekemää enää yhtää mitää ku ei siitä tunnu saavan oikeesti mitään irti, minä ite tai kukaa muukaa. Olo on hyödytön, täys saamaton paska, vitun yksinäinen. Vituttaa olla keskinkertaine tai alempi ihan kaikessa mitä tekee. Mä en oo oikeesti hyvä missää, maksimissaa vähän keskivertoo parempaa, tosi vähän. Oon kai näitä ihmisiä, että vaikka kuinka yritän saada mainetta ja kunniaa, menestyä elämässä jollain tapaa, en sitä tavota vaikka miten päin yrittäisin. Mun motivaatio kaikkeen on laskenu ihan saatanasti ku ei niistä saa oikee mitää muuta irti ku masennusta ja muuta paskaa. Ja just näinä hetkinä mulla ei oo ketää kuka edes piristäis mua.... ja nyt vituttaa angstata tällai, ku tiedän ettei tällänen oikeesti ketään kiinnosta. Jotain teiniangstia jess. Tätäki kirjottaessa tulee vähän tunne että miksi vaivautua ...
Kumma kyllä, vaikka olo on taas niin surkea kun vaan voi olla, samaan aikaan on jotenki ihan helvetin sekava olo, sillai jännästi. Ku oisin oikeesti lopultaki seonnu. Tunteet heittelee ihan vitusti, oon aina ihmetelly miten kukaan vois itkee ja nauraa samaan aikaan mutta nyt on se ite tullu koettua. Voin nauraa itteni kipeeks samaan aikaa ku angstin surkeeta elämääni ja sinnitellä suurta halua hakata päätä pöytään. Örrrrr..

Miksei vois olla mahollista vaan ... kadota. Ettei tarvis tehä yhtään mitään, olla vaan tai tehdä asioita mitä haluaa, millon haluaa, miten haluaa. Ei minkäänlaisia velvollisuuksia mihinkää. Elää just sellassena ku on, laiskana paskana kenen tekemisillä ei oo mitään merkitystä.

Hihihii

Mun aivot on liian kärsineet että jaksaisin oikeesti luoda jotain henkevää tekstiä. Mutta jotenki tää lauantain myöhäisillan/yön blogaus on jääny päälle, syytä tälle en tiedä. Varsinkaa koska en oikeesti tunnu muistavan mistään mitää heti ku sormet osuu näppiksille 8D

Ensviikko on vika täysinäinen marraskuun viikko.. se on aika pelottavaa. Ei oo koskaan aika tuntunu juoksevan _näin_ nopeesti, tuntuu ettei täs ehi mitään tekemään. Salee kohta taas sanoo että apua kesä on jo täällä! Nojoo, eipä tätä talveakaan olla eletty ku vähä aika niin ei ehkä pitäs sinne asti jo suunnata. Yleensä tässä vaiheessa olisin jo hyvin joulumoodissa, mutta olen edelleen siellä alkusyksyssä niin yritä sitä sitten päätä ohelmoida ajantasalle. Eiköhän se sieltä kömmi, kun vielä kiivaammin se näkyy kaikessa. Viikko on ollu aika peruskauraa ettei oikeesti tuu mitään kummempia mieleen, se vaan että tulipahan jotain oikeesti yleishyödyllistä tehtyä, vaihoin pankkia ja hankin paypalin jeee. Töitä....no se on työn alla, kyl mä tän vuoden puolella niitä aattelin vielä kysellä. Toivottavasti. Yleisesti ottaen siis ihmeen hyvä viikko. Olen aina kuvitellu että mulla ois hiton paska arpaonni, mutta tänään oli toka viikko lottoamista ja sain 4 oikeen, go me! Viimeviikolla se oli 3 oikeen jos nyt sit vaik ensviikol tulis 5 oikeen. Olen varmaan harvoja lottaajia kuka sanoo näin, mutta en kyllä ikinä tahtois saada sitä 7 oikeen (varsinkaa ainoana), se vaan synnyttäis hirveetä stressiä ja painetta omistaa niin vitusti rahaa. Mutta ei siitä sen enempää.
En ny koe mitään suurempaa tarvetta avautua näistä muista pienistä jutuista mitä kutsun elämäksi, mutta jotain on kuitenki tullu vastaan mitä en malta olla tänne pistämättä. Nimittäin tämä yksi, maailman piristävin juutube video, en kyllästy siihen koskaa!

La löllöliare

Olen inspiroitunut XD

Nomutta, taas olen täälä kirjottamassa lauantai iltana, kuinka hienoa. Ja taas sellasseen aikaan et yritä siinä sinä muistaa mitään. Aika helvetin hieno, outo ja erikoinen viikko on kyllä ollu, sitä ei ole kieltäminen.
Maanantai alkoi tavalliseen tapaan aikasin heräämisellä ja kouluun raahaantumisella, siinä pelossa et jos tulee maininta portfoliosta. Mutta hehheh hahhah kun tämä lintsari ei ollu lukenu edellisellä viikolla lainkaan koulun sähköpostiaan niin eipä tämä tiennyt että tunnit oli peruttuuu. Jeevittu olin siellä sitten lahnaamassa luvattoman aikasin ainoana idioottina ja kirosin miksen vaan jääny kotiin nukkumaan. Selvisin siitä kuitenkin. Tiistai oli turha, keskiviikkona ei kas kummaa ollu koulua ja tähän kaikkeen tottuneena en muistanu laittaa herätystä torstaiks päälle, nukuin siis ihka ensimmäistä kertaa elämässäni OIKEASTI pommiin, siis juuri sillon kun koulussa olis pitäny olla hehhee. Oli kiva herätä siihen että voiii paska tänää oliki koulua. No harm done though, koska ne tunnit oli ihan perseestä ja käytin vaan koko päivän tekstatessa ihan saatanasti. Tuli siinä sitten näin parin päivän varotusajalla (kijotan aina jalalla enkä ajalla) sovittua että myö mentäs Tsukiconiin lauantaina, ihan vaan et tapais Rebsun ihka ensimmäistä kertaa, hmm hmm! Perjantain työnhaku & pankkireissu jäi toteutumatta, pelkuruus iski.

Mutta niin, tämä maaginen lauantai. Ite conihan ei meitä lainkaan kiinnostanu, vaan tämä kaverin tapaaminen. Maksettiin 7 euron pääsylippu ihan vaan että ois muutaman hikisen (TODELLA hikisen) minuutin siellä sisällä toteamassa että tänne lämpöön kuolee. Mutta sainpahan taidekujalta jotain mukaanvietävää, mmm <3 Ehkä parhaimpia lauantaina aikoihin, oli niin saamarin hauskaa olla pitkästä aikaa kunnon lössillä liikenteessä. Aijai <3 Nyt sit taas pitäs tottua lahna arkeen, varsinki nyt ku tää mun ihme imusolmuke ongelma vuoden takaa on tullu takasin, vielä pahemmalla tuskalla. Onse nii vitun vaikeet mennä hoitoon waaahh. Yritän sinnitellä vielä jonki aikaa ennenku tartun luuriin.... Nomutta mutta oikeesti aaaah pää tyhjeni taas niin sun mukavasti. Wää miksen voi kirjottaa asioita ku ne on vielä tuoreessa muistissa.

Örp

Fffuuu-- eikö tälle lusmuilulle tule loppua? Kyrsii, ihan vitusti olla tällänen laiskapaska mut emmää mitään mun luonnolle mahda. Jotenki se on kuitenki viime aikoina lähteny käsistä. Yleensä se pakko on ollu niin voimakas et se saa mut tekemään vaikka sit viimesillä hetkillä, mut nyt tuntuu et sekin ultimaattinen pakko on haihtunu jonnekki. Mä vaan en saa itteeni tekee mitään, vaikka siitä koituu pahemmat paskat niskaan jos ne jättää tekemättä tai myöhästyy niiden kanssa liikaa. Mut ei, eieiei, kun jumaliste ne on näitä kotona tehtäviä juttuja, mä en kykene työskentelemää kotioloissa. Liikaa muita virikkeitä. Mut emmä sit kouluunkaa ylimäärästä taho jäädä. ASDD menis tää kuukaus nopee nii sit on vaan lopputyön tekemistä aijai <3 ....jos siis saan tehtyä näitä muita alta ennen. Mikä siis tässä eniten jumii on se taidehissan portfolio. Se piti viime maanantaina palauttaa, mutta kas kumaa, meidän hyvämuistinen maikkamme ei maininnu sanaakaan joten oletin saaneeni lisäaikaa ainakin viikon verran. Vaan miten kävi, nyt on lauantai EIKÄ SE OLE EDENNY YHTÄÄN. Kerpele. Eikä ne tehtävät tai lyhyiden infojen tekeminen oikeesti ois ees mitenkään vaikeeta, mut mä vaan en jaksa keskittyä siihen. Tosin olen tässä kusessa sen takia, etten tehny niitä tehtäviä sillon ku ois pitäny, oisin päässy nii paljo helpommalla. Mutta kun suurin osa niistä tehtävistä oli sellassia mistä en tajunnu paskaakaan eikä me saatu mitään infoa niistä. Vasta sitte ku ne piti näyttää nii tajusin muiden töiden kautta mitä siin oikeesti haettiin. Että jes. Plus en oo ollu ees kaikilla tunneilla nii multa puuttuu matskua, eikä me tietenkää niitäkää saatu uudestaa. Kai mä tästä selviän. Jotenki. Tuntuu vaan nii suurelta esteeltä. Angst.

No mutta olen ollu nyt siis pian viikon aikuisiässä. Hurjaa. Maanantaina (synttäripäivänä) kun tulin alas, sain huomata keittiön pöydällä pienen lahjapaketin missä oli mun nimi. Olin silleen jes, mulle hankittiin koru lol. Vielä pahempaa, siellä oli sellanen legopalikan tyyppinen avaimenperä, mis oli sellanen pieni skorpioni sisällä. Vittu mua nauratti ihan saatanasti miten niin klisee lahja. Just sellanen mitä mun iskä ostais. Elin siis loppupäivän siinä luulossa et se hältä oli. No ei menny kauas tämä arvaus, mun veljeltä se sit ilmeisesti oliki. Outoo, koska eise mulle oo koskaa enne mitää ostanu. Heti se palikka saiki vähä enemmän merkitystä, vielä enemmän koska emmä keltää muulta perheenjäseneltä (vielä) oo saanu mitään. Onhan se parempi ku ei mitään, lähinnä se että se on oikeesti ostanu mulle jotain oli tässä se mielennostattaja. Mutta hyvin joo alko tämä aikuisuus, hitto soikoon lintsasin 3 päivää putkeen koulusta, eli olin vaan sinä maanantaina koulussa ku perjantaina sitä ei ollu muutenkaa. Hehheh, hahhah. Uus ennätys. Ja se sama syy; en jaksa, ei huvita. Mä en oo varmaa ikinä ollu näi ahistunu koulunkäynnistä ite sen koulun takia. Ihmiset on kivoja, mutta aineet ei. Mulle tulee vaan sellanen tunne että menee aikaa hukkaan siellä ja muutenki, heti ku lähen sinne mietin vaan että millos takas kotiin. Olen kotihiiri. Vaikka kuolen himassa tylsyytee, kuolen mielummin siellä kun jossain muualla. Mmm.

No mutta on tässä viikon lagituksen aikana tapahtunu itseasiassa aika paljonki, mutta en nyt jaksa niitä rueta kertomaan, taino ennemmin etten osaa muistella mitä kaikkea ois kerrottavana, mun pää jotenki tyhjenee jos mä joudun ajattelemaan liikaa. Ehkä maailman vittumaisin asia, tyhjä pää.

Blergh

Ai ku tekis niin tunkea pää jonnekki saaviin just nyt, ihan mitä vaan jotta olo helpottus. Mulla siis alko vähä vajaa viikko sitte syysloma ja kappas vaen, sain heti sunnuntaina flunssan, mikä ei vieläkään näytä merkkejä hellittämisestä. Olen kilokaupalla tuottanut asiaan kuuluvia eritteitä ja menettäny jo pariin kertaan yöunet kun herää siihen että meinaa tukehtua. Olo on siis täyspaska, en jaksa tehä mitään mikä vaatii pienintäkään keskittymiskykyä. Ja vielä sattu niin etten nyt sit voinu niitä töitäkään hakea, hyvän ensivaikutelman joo antaa ku tulee oikeen räkäsenä kyselemään, tjoo. Eli se siis siirty ja nyt tuskistelen ku pitäs tehä..about 8 duunia ja koota niistä portfolio maanantaihin mennessä. Ajatuskin riipii, ku en edelleenkää jaksa tehä yhtää mitää muutaku lagata koneella. 3 päivää aikaa joten pakko vaan ottaa niskasta kiinni ja vääntää se, toivoa maanantaina lisäaikaa kun menin viel hukkaa infopapereita siihen liittyen raaahhh.


Mut loman alku oli lupaava, Biffe ku tunki tänne ja sai taas nauraa aika kivasti. Lyödään vetoa että se mulle tän flunssan aiheutti ku itekki sairasti, murr. No mut mentiin sit lauantaina leffaan ja purikuraan, suatana son nii kiva mesta <3 (tossa kuva ylempänä, mun feivi) Suosittelen. Leffa mitä mentii kattoo oli Haudattu, sitä taas en lämmöllä suosittele, aika vitun ahistava se oli eikä 12 egee jonkun puuhkuttamisen kattomisesta oo mikään mukava hinta maksaa.. Seuraavaks sitten Saw seiska 3D.nä <3 Äitille menin asiasta mainittemaan ja eise mua kyllä järin ilosena sinne oo päästämässä, haha. No mutta, vähän merkittävämpi tapahtuma viime perjantaina, sinä iltana ku Biffe tääl oli tuli mun sisko mesessä mulle jutteleen. Ei siis olla oltu ..öö...puheväleissä varmaan 2-3 vuoteen, kyl me nähty ollaan muttei sanottu mitään. Tahto alottaa puhtaalta pöydältä et pidettäis kunnol sit jatkossa sitä yhteyttä, tutustutaa toisiimme udestaa aikusina jne. Kaikkee jännää. Ois kyl kiva mennä sinne sen luokse Ouluun joskus. No mutta hän sitte kerto sellassesta jännästä sivusta missä voi kattoo leffoja ja joitain sarjoja suomiteksteillä ihan ilmatteeks, sinne onki kans aikaa menny ihan jumalattomasti. Vielä pitäs saada ainaki Saw ja Dexter putket loppuun ja joitain random elokuvia kattoa tän loman aikana, miten mahtaa onnistua ku on muutaki tekemistä vähä liikaaki yhelle viikonlopulle. Muutenki innostuin taas pelaamaa GaiaOnlinessa zomgia, aivan kerpeleen mahtava MMO peli <3 Siel pääsee hyvin tutustuu ulkomailla asuviin ihmisiin ja hittovie meil on aina hauskaa oli lössi mikä tahansa. Harmittaa iha hirveesti ku tekis mieli piirtää sarjista kaikista kivoimmista jutuista mut emmää jaksa tai ehi mitää sellasta, ideat vaan pyörii päässä. Kuten aina. Mutta iski taas sellanen riippuvuus että huomisesta tulee helvettiä kun pitäs yrittää saada ajatukset muualle. Toivotaan parasta....

Ahhh... mieltä oikeen virkistää ajatus että maanantaina, sinä helvetin maanantaina, ois muka tarkotus täyttää vuosia. Vittu XD tai sit vetoan just siihen kun anelen lisäaikaa.

LUNTA

JOO, täällä on satanu lunta! 8D Ei oo kyl kovin yleistä et ensilumi tulee tääl eteläs jo lokakuussa, hmm. No mut son hyvä asia, mä vihaan syksyä nii sais se talvi tullakki jo (ei sillä et pitäsin talvesta sen enempää). Piti taas rueta kirjottaan jotain, koska kerranki mulla on hyvä ja helevetin kepeä olo ku sitä teen. Ei mitään angstia tällä kertaa...ainakaa paljoa..Se vaan että selvisin mun taiteilijahaastattelusta aika nipin napin XD mutta selvisin!

Nosiis tää viikko on ollu yllättävän hyvä. Yleensä tälleen perjantaihin mennessä on ihan kökkönä ja helpottunu et viimeinki tulee taas se parin päivän lepo. Mutta nyt en koe sitä niin suurena helpotuksena, mikä on hyvä juttu. No maanantai oli sama paska itsensä, tosin viimeaikoina maanantait on ollu tavallista parempia. Mut sit alko paranee taas. Tiistai oli ehkä paras päivä koko 2 kk aikana. En oo koulussa nauranu niin paljon varmaan koskaa. Nosiis aikasemmin ku meillä oli eka seminaari niin meijät jaettiin 4 hengen ryhmiin. Tän ryhmän ois tarkotus tavata ainaki kerran viikossa ja keskustella omasta lopputyöstä, miten se on edenny jne. Aluks olin silleen et voi paska, pitääks mun osata selittää jotenki hyvin mun lopputyöstä, mistä en oo ees varma mitä mä teen. No mä ennen tätä tapaamista luonnostelin jotain maisemakuvaa. Siinä vaiheessa oli siis tarkotus tehä joku fantasia aiheinen maalaus, mihin yhistelen jotain "ulkopuolista" matskua esim nauhaa, ketjua tai johtoja. No sit ku mä menin siihen tapaamiseen, niin ai perkele. Mun ryhmässä sattuu olee ne kaikista rennoimmat ja hauskoimmat ihmiset koko luokasta keillä on viel aivan törkeen hyviä ideoita. Ku oli mun vuoro niin esitin sitä mun luonnosta, kaikki oli jo siinä vaiheessa silleen vooot, hei toihan on hieno idea. Sit ne innostu oikeesti ihan olan takaa. Ideoita tuli sieltä ja täältä ja mä sain nauraa itteni kipeeksi. Jostain syystä jutut meni sitten ihan minne sattuu, led lamppuihin, vesijohtoihin, lonkeroihin, rapujuhliin ja siihen että mitä ne pistää mut tekemään tän teoksen myötä. No ny ainaki on TÄYSIN kirkas kuva mitä mä teen lopputyöks, ai perkele olen nyt niin kiitollinen <3 Enskerralla ku tavataan mä olenki sit jo 18 niin mitähän ne sit mulle keksii.... Mut nyt tänä lauantaina, huomenna siis ois tarkotus mennä kattomaan pöllöleffaa. Vittu nauroin ku siitä tuli mainos telkkarissa ja äiti siin vieres sano et toihan sun pitää mennä kattoo, hyvin dissaavaan sävyyn siis. Ja sit myöhemmin kysy et mitäs leffaa me mentiikää kattoo..öö, jotain vaan. Joo mut siis sit ensin ensviikolla projektiviikko joka on meille kolmosille päätetty etukäteen, tai siis sai valita 2 kurssista mut se toinen on selvemmin graafikoille suunnattu. Mä menen siis kollaasi kurssille, jossa ois tarkotus tehä omakuva kollaasi valokuvista, aikakauslehistä, väripapereista..kaikesta mitä vaan käteen sattuu ja saa liimattua. Odotan innolla, projektiviikot kun on niin kivoja <3 Sit sinä perjantaina Biffen ois tarkotus tulla tänne kylään ja sit lauantaina mennään helsinkii tapaa Rebsua joka sattuu tulee tänne Hesaan päin ~ Helvetin utooppista et tapaan sen ekaa kertaa, raukka on ihan paskahalvauksissa ku se pelkää mua. Haha. No sit alkaaki mun oma syysloma ja sillon ois tarkotus saada mun taidehissan portfolio valmiiks ja HAKEE TÖITÄ yosh \o/ toivotaan etten mä taas jänistä, mun on pakko saada niitä et saan hankittua cosseja ja kaikkee muuta tarpeellista. Sit onki heti loman jälkee ne mun synttärit ja täysikäsyys. Can't wait! *A*

Miksi näin, miksi ei niin?

Nosiis tuli taas yllättäen tarve kirjottaa.. koska olo on ku tukahtuisi just nyt, enkä oikeen osaa avautua kellekkään suoraan. Siis sehän tällä hetkellä juuri rassaakin. Vituttaa ja ärsyttää oma luonne, miks mun pitää olla niin saatanan sulkeutunu. Siis kyllä se avautuminen onnistuu, jos voi sen tehdä näin yleisellä tasolla, niin ettei se ole suoraan jollekkin lausuttuna, varsinkaan kasvotusten. En ole ikinä avautunut kellekkään kasvotusten, en koko pienen elämäni aikana. En vaan kykene siihen, en osaa puhua omista tunteista näin syvällisellä tasolla, en halua paljastaa sisäistä ajatusmaailmaani kellekään. Se on ylitse pääsemätön este, että muka kertoisin jollekkin tunteistani. Pelkään ihan helvetisti, vaikken ees tiiä miksi. Helevetti soikoon jos pelkkä kertominen siitä, että menee lääkärille tms. on ihan uskomattoman vaivallista niin miten edes pystyisin harkitsemaan omista sisäisistä ajatuksista kertomista. Ja se kun vielä tämän takia en pysty bondaamaan oikeen kenenkään kanssa. Ihmiset luulee etten oikeesti välitä niistä, mitä niitten elämään kuuluu, tai miten ne tuntee, mutta voi kyllä, eivät uskoisikaan kuinka paljon oikeesti välitän. Mulla on niin vähän ystäviä, tärkeitä ihmisiä mun elämässä, pystytään laskemaan yhdellä kädellä, mutta heistäkin välitän sitten kahta enemmän. Mutta ei taida oikeastaan kukaan heistä tietää oikeasti, kuinka vahvasti olen heihin kiintynyt, koska _en_osaa_avautua_. En voisi elää ilman heitä. Mun elämässä ei olis mitään ongelmia jos saisin sen oikeen yhteyden näihin ihmisiin, siis syvää bondausta, sitä että tietää toisen välittävät ja että se toinen tietää että minä välitän ja se että voi olla rauhassa tiedon kanssa, ettei se toinen tule jättämään. Se että puhutaan, pidetään seuraa ja tehdään kaikkea arkisia asioita, normia elämää. Se mua ehkä eniten pelottaakin, että menetän läheisiäni. Tähän mennessä olen menettäny lukemattomat määrät järjettömän tärkeitä ihmisiä vaan sen takia, koska olen niin sulkeutunu ihminen. Kukaan ei kestä mua, oli ne suhteet kuin vahvoja tahansa, ne ei kestä montaakaan vuotta. Ei mulla enää ole perhettä, taikka ystäviä tai mitään muutakaan. Ei ketään kiinnosta pitää muhun mitään yhteyttä. Emmä tiiä miksi ihmiset mut hylkää, mutta se syö mua lähes joka päivä, tieto etten mä voi luoda mitään syvää ja pysyvämpää suhdetta kenenkään. Jos mä välitän jostakusta valtavasti, tämä ei tunne läheskään samoin ja jos joku musta sit päätyy välittämää, en mä sitten taas heistä (tasan 2 ihmistä, ainoat ketkä on kertonu selvästi välittävänsä, juuri ne ihmiset keitä vihaan eniten koko maailmassa). Taino mistä minä tiedän välittääkö musta nämä keistä ite välitän, koska jostain syystä juuri nämä ihmiset ovat niitä, ketkä eivät ole sanallakaan osoittaneet, että pitäisivät mua tärkeänä elämässään. Taino ehkä joskus, mutta niin harvoin että sen ehtii unohtamaan. Ja sitten ne katoaa. Viesti varmasti selvenee siinä vaiheessa.
Sekin vielä lisää pelkoani avautumisesta, koska on yksi ihminen kelle olen avautunut täysin, se yksi ainoa nettiystäväni kelle olen lahjoittanu sydämeni, se josta välitin enemmän kuin kenestään koskaan, hylkäsi mut kun ei ilmeisesti kestäny mut avautunutta itseäni. Yhteisymmärrys ei siis loppujenlopuksi riittänyt, eikä ihme koska häntä on saanut oikeen stipendin että on koulun positiivisimpia ihmisiä. Miten sellainen ihminen ikinä kykenisikään ymmärtämää ihmistä kenen elämä on suistunu täysin ojasta allikkoon, ilman pysyvää onnellisuutta. Mun luonne estää mua saamasta koskaan ketään oikeasti rakasta ystävää tai ketään muutakaan.. miten voi olla positiivinen kun ton tietää. Mä sätin itteäni joka päivä siitä, että olen tehnyt jotain miksi niin moni on mut jättänyt. Asiaa pahentaa että nään usein unia, missä nämä rakkaat ihmiset ovat vielä muhun yhteydessä ja sitten kun herään, huomaan etteivät he enää ole osa mun elämää, tuska on hirveä. Kuolen ikävään, mutta minkäs sille mahtaa.

Yritän nyt kuitenkin piristäytyä sillä, että tätini on tulossa kylään, hänen ympärillää on mahdoton olla ankea. Tulis jo syyslomakin, että voin edes hetkeks rentoutua, asiat alkaa muuttua liian ylitsepääsemättömän ahdistavilta. Tsemppiä, saatan ehkä kärsiä, mutta ei siihen vielä tähän mennessä olla kuoltu niin elämä jatkuu.

Luuuserii

.....................................Mitä se nyt on taas tehnyt, kulkee varmasti monien (lähinnä mun) päässä kun näin taas alkaa ittensä sättiminen, hnh. No mutta siis... PERKELE. Mä luulin jo etten mä tästä enää säälittävämmäks olennoks voisi muuttua mut..noh..näköjään voin.
No siis jos on lukenu tätä blogia viimeaikoina niin voi varmasti huomata ettei mun elämäntavoissa oikeen työ/koulumoraali loista ja aika kuluu lähinnä tässä näppäimistön äärellä (ihan vituttaa myöntää).. Nyt otin sen seuraavan askeleen pahempaan nolifettämiseen. Kaikkien rakastamat(ko?) nettiroolipelit ovat siis mun sydämeni vieneet. No tällä hetkellä yks tietty mut kuitenki. Tänää piti mennä kouluun, aamulla mietin et nah, meen tuntia myöhemmin ku en jaksa vielä lähtee.. tein sen erheen että menin koneelle, sitte ku ois pitäny lähtee nii ajattelin, et ehkä meenki vasta 2 tunnin päästä.. 2 tuntia meni ja jotain puolta tuntia enne ku ois pitäny mennä niin eksyin löytämään just tollassen nettiroolipelin, final fantasyn tyyppisen sellassen (en oo mokomiin enne perehtyny nii varmaa kaikki on samanlaisia). Saattohan sen arvata etten mä enää minnee kouluu pääse, mikä tosin ei haittaa koska emmä siel ois mitää osannu tehäkkää. Mut mulla meni tohon peliin runsaat 2 tuntia, niin etten ees tajunnu.. Eli näin suoraan sanottuna voidaan väittää että lintsasin koulusta nettipelin takia. Voi kyllä, näyttääpä tuo niin hienolta kirjotettuna, ai että. Ei voi ku huokasta, varsinki ku mä oon nyt siihen ihan koukussa. Siitä asti ku maltoin lopettaa sen pelaamisen nii päässä on jankannu miten nolife sitä oikeesti osaa olla. Voi paska millon musta näin nörtti on tullu X"D Hnnn, sekin etten mä oo viimepäivinä oikeesti kyenny keskittymään yhtää mihinkää, tää stressi alkaa käydä sietämättömäks. Jouluna vasta voi odottaa helpotusta ku meillä alkaa työssäoppiminen et saa vaan keskittyä maalaamisee. Jos mä nyt sinne asti selviän..

Mielenterveys vaakalaudalla?

Gaaah, oikeesti miten kellään voi olla näin ailahteleva mielentila :---D sekoan, revin pääni irti ja heitän sen järveen. Nomutta siis, ahistaa kas kummaa. Heti ku ahistaa nii pitää tulla kirjottamaa, haha. Ei sillä et ois jotain hirmuangstia (ainakaan toivottavasti) tulos mut paineita pitää kyl purkaa. Hassua kyllä, musta on tullu oudolla tavalla tosi neuroottinen. Sain keksiviikkona hienon ajatuksen ilalla, kaatosadetta katsoessa että vittu, nyt pitää päästä ulos juoksulenkille. Menin, kastuin läpimäräksi ja sain kotiin takas tullessa kivat katseen äipältä, hänen sanojensa mukaan olin kuin uitettu koira. Niin että mitäs vittua toi nyt oli, ethän sä ikinä mee illalla minnekkään. No en nii ja mikä vielä hauskempaa, mä kun lintsasin perjantain koulusta niin menin taas juoksemaan. Ihan hiki virtas ku himaan pääsi ja jalat oli niin paskana etten kävellyt suorassa koko loppupäivänä. Tänäänki huomasin että oon jo 3 kertaa ajatellut, että menisin huomenna taas juoksemaan, siis ihan lähes kikseissä.... mitä helevettiä? Pelottaa ihan. Mut siis, jotenki tavallista parempi viikko oli tällä viikolla, vähemmän ahistusta mitä aikasemmin. Lintsasin vaan 2 kertaa, yritin pitää yhdessä mutta toi perjantai oli liian ylitsepääsemätön este. Keskiviikkona mulla oli luokanvalvojan kans sellanen keskustelujuttu ja sain kuulla kuinka ahkera olen ollu. No hehheh hyvä vitsi, onneks ei tiiä miten asiat loppujenlopuks on.. no mikäs siinä, ainoa tärkeä asia on että asiat saa edes jotenki tehtyä ajallaan, mitä en kyllä sitäkää oo kovin hyvin hoitanu.. rekkari ainaki on kunnossa, sano että pääsen varmasti minne tahansa kouluu hakemaa noiden papereiden perusteella. Torstaina sit saatiin Käsitteellisyys taiteessa- kurssilta tehtävä, mis pitää lähteä vaeltamaan jonnekki pöheikköön, tehdä siellä joku teos ja dokumentoida tää koko roska valokuvin tai piirroksin. Jes. Vaeltelu on aivan mahtavaa, mutta heti ku siihen tuli taas tää hieno sana "pakko" mukaan niin empä oo niin innolla asiaa vetämässä. Muutenki ku pitäs kertoo koko paskasta sitte 2 viikon päästä. Hyrh. Nojoo, oon selvinny monesta asiasta suht kunnialla niin en jaksa tästä asiasta vielä ainakaa stressata. Se on kans kyl aika jännä miten paska tuuri mulla voi olla, tällä viikolla on tapahtunu nii monta huonoa asiaa et rupee epäilee ihan. Torstaina menin siis vahingossa väärää bussii ja sen takia myöhästyin, sain kivat katseen täydeltä luokalta ku saavun vikana, oikeen hehkeänä kouluun lol. Nii ja aikasemmin tiistaina ku ihan viattomasti menin työhuoneelle tekee duunia niin ekaa kertaa en jaksanu laittaa avaimia suoraan takasin taskuun vaan jätin ne siihen pöydälle, lähtien sit syömään jossain vaiheessa. Ja ne ovet siis menee lukkoon jos pistää kiinni. Urpo olin ja pistin kiinni, vasta sen jälkeen kokeilin taskua että avaimet on varmasti siellä, mutta ehei ne jäi sinne pöydälle. FAIL. Haahuilin safkan jälkeen ainaki puoltuntia vähä jokapaikassa, odottaen josko kämppis sattuis tulemaan paikalle kera pelastavan avaimensa. Luojan kiitos sillä se oli, naureskeli mokoma mulle ku menin omani unohtaa sinne. Olen nyt hyvin kiitolline siitä et on se kämppis eikä yksin niiku pitäs olla. Ois ollu helvetin vituttavaa mennä anelee vara-avainta toimistolta, ne kun reagoi meikäläiseen niin pirteesti, varsinki ku rupeen sepittää ain jotai omiani.

Itse tää viikonloppu on oikeesti ollu hirveetä mielialojen vaihtelua. Välillä on ihan vitun kökkö ja väsyny fiilis, sitte himmeet kiksit ja kuolen nauruun, sitte äärimmäistä vitutusta ja masennusta, lopulta sit sellasta neutraalia.. Kai se ihan normia on mutta hemmetin väsyttävää touhua. Käytiin tänää Biffen kanssa kattoo The last airbender, oli kyllä ihan lupaava trilogian alku, tosin ei mitenkään hirveen hyvä maku jääny siitä suuhun, kiitos mun ajatuksenkulkuni ku jankkasi melkee koko leffan ajan että ompas hirveet botox huulet XDD Oi keskittymiskyky, miksi olet minua vastaan. Tuli myös vähän eeppisyys korvista, mutten kuitenkaa paskaks tota haukkusi. Mulla on jotain ihme ongelmia... mut mitä ei täs kai mulla enää mitää oo, kummasti katos neki turhautumiset ku pääs näpyttelee jotain shaibaa tännekki taas. Nyt pitää päästä lukee taas Durarara ficcejä, mun aivot ei kestä.

Yli-innokkuus vs. motivaatio-ongelma

Voi tsiisus oikeesti tällästä jaksa ollenkaa! Ensin on ihan maassa, kun ei oikeesti jaksa innostaa ja kaikki tuntuu turhalta ja valtavalta taakalta, mutta sitten tulee näitä innokkuus kohtauksia että tekis mieli tehä sitä ja tätä... jälkimmäinen lähinnä cosplayhin liittyen.

Eilen oltiin Helsingissä Mangapäivillä ja helvetin hauskaa olikin. Ite tapahtuman anti oli aika huono, mutta kun mentiin testaamaan purikuroita, voi sanoa että siitä tuli koko reissun kohokohta. Jumankauta miten hauskaa ensinnäkin on vetää poset niin ylitteampuviksi ja toisekseen muokata niistä kuvista sitten ihan hirveet sälähirviöt, sparkleineen ja muine sälineen. Josko sais ne vielä koneelle XD Mutta näin siis eilen. Ja kas kummaa, taas kun tuli keskustelunaiheeksi cosplay, tai se oli muutenki aika osallisena päivän tapahtumissa, heräsi se helkkarin intoni taas roihuavana. Oikeesti, cosplay on ehkä ainoa asia tällähetkellä mikä herättää mussa minkäänlaista intohimoa tai vastaavaa. Siitä asti oon nyt kuumeisesti miettinyt tulevia cosseja, kuin myös nykyisiä. Innostuin lisäämään taas ainakin yhtä tohon jo 5 hahmon listaani (taino 6, mutta sen voi korvata). Peruukkeja olen katellut kiilto silmäkulmassa ja muutenkin yrittänyt hahmottaa tekemisiäni. Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on se raha. Jos pääsen töihin niin siitä ei ole mitään ongelmaa, mutta se siinä onkin, kun en tiedä saanko niitä töitä. Olo on niin avuton, saamaton ja kyvytön kun edes mietin koko asiaa, miten hitossa ihminen kellä ei ole aikaisempaa kokemusta, ei oma-aloitteisuutta tai muutenkaan minkäänlaisia kunnon sosiaalisia taitoja (kyl mä nyt kai jotain osaan) voi saada oikeesti jotain duunia? Varsinki ku äiti vielä hiostaa mua niitä hakemaan, argh. Toivotaan parasta sillä en saa yhtäkään cossia tehtyä jossen niitä töitä saa. Kuitenki, tän hetkinen suurhimo johtuu näistä: AIR TRECKS! Olen siis tekemässä enskesäksi Air Gear nimisestä sarjasta cossia ja ehkä oleellisin proppi on nuo maanmainiot moottoritoimiset rullikset. Ja kun kaivelin Cosplay.comista sarjasta cosseja ja jotkut olivat tehneet kyseiset kengät niin intoni vaan syttyi yhä enemmän ilmiliekkeihin. Haluasin kuollakseni tehdä tollasset ettei tarvis tyytyä tavallisiin rulliksiin, mutta suatana kun en osaa eikä oo rahaa. Kuolen vitutukseen, ynh. Voin vaan katsoa kateellisina muoden luomuksia ja kirota omaa elämääni siinä samalla.

Toisekseen... se missä mulla edelleen on motivaatio-ongelmia on koulu. Oon ihan uskomattoman paljon jo jäljessä ja aina vaan kun ajattelen koko paikkaa, mieli synkkenee ja tulee sellanen tunne etten mä oikeesti jaksa henkisesti, olen lähes murtumispisteessä. Siellä on ihan käsittämättömän valtava paine nykyään ja olo, etten mä oikeesti kuulu sinne. Varsinkaan kun mua ei ole inspannu sitte viime kevään mikään suurempi.. Mutta sitte ku ajattelee, ku koulu loppuu niin kaikki on hyvin, right? Epäilen, sillä sit pitäs mennä töihin. Paikkaan missä on vielä enemmän paineita, vähemmän vapaa-aikaa ja muuta shaibaa. Pitäs osatakkin jotain. ... Ajatus siitä etten kestä elämää kymmentäkään vuotta ei tunnu enää kovin niin kaukaselta...

Asioita häviää mutta tulee niitä uusiakin

Hmm. Elin ehkä nopeimman viikonlopun ikinä. Perjantai, koulua ei ollut kun henkilökunnalla oli joku koulutuspäivä niin sai lusmuilla taas himassa. Ei päivässä sinällään muuten mitään erityisempää, vasta sitten iltapäivällä kun tavalliseen tapaan vittulin tavallista lahnemmalle koneelleni ja se viimeinkin irtisanoutui koko kohtelusta. Meni pimeeks koko paska eikä enää auennut. Murhasin koneeni. Kaikki 5 vuoden aikaset tiedostoni hävisi bittiavaruuteen ja sitä vitutuksen määrää on mahdoton sanoin kuvailla. Ja varmaan tylsin perjantai ilta ikinä, menin jo ennen kymmentä nukkumaan. No kuitenki, lauantaina mentiin sitte uutta konetta metästämään koska tää huusholli ei sellasta ilman oikeen pärjää. Löyty sitten tällänen ihanuus, Compaq merkkinen missä on se ite kone sisäänrakennettuna näyttöön. Aijai ku ois läppäri mut parempi <3 Sain myös ladattua piirto-ohjelma SAIn. Ai perkele kuinka rakastan sillä piirtää, tekee hyvää kuihtuneelle inspalleni. Tosin tän näytön värit on päin persettä (tai en oo vaa tottunu) nii esim paintin käyttö on aika haaste. Josko nyt saisin vaikka tehtyä loppuun ne muutamat sarjissivut mitä mulla on jemmassa. Inspasta näin puheenollen, se on tässä kouluvuosien myötä kadonnu lähes olemattomiin. Olen alkanut vihaamaan taidekoulua ja sen tuomia paineita ja lopettaisin mielellään ellei olis vika vuosi menossa. Se on niin pahasti syöny mut piirtoiloani ja muutenkaan ei jaksa kiinnostaa enää. Huomasin sen, ettei luovuudesta tuu mitään jos se on täyspäivästä, niiku työ tai koulutus. Musta ei todellakaan oo täl menoo tulossa mitään taiteilijaa, ehkä sitten väh. 5 vuoden päästä jos vaikka oisin kehittyny tarpeeks. Näillä taidoilla ei todellakaan vielä pärjätä työelämässä. Tosin en sit tiiä mitä mä rupeen tekemään, mutta kai se tulee tietosuuteen sitten ajallaan. Kuhan pääsen suht kunnialla tän koulun käytyä. Nyt kun tää blogi on ollu jo pitkään hyvin tekstipohjanen, ajattelin että mähän voisin pistää paremman puutteessa jotain tekemiäni kuvatuksia mitä tuskin muualla julkaisen tai mitkä muuten vaan on tarpeeks kivoja laittaa näytille. Tällä kertaa saatte maistiaisen mun hyvällä kärsivällisyydellä tehdystä pikakuvasesta, SAIlla siis väännetty. Pitäs varmaan oikeesti harjottaa tota kärsivällisyyttä, hmm.

Rebsun hahmo Kaito

Täydellinen alku

No joo tuotasiis.. köh. Tokaa kouluviikkoa elellään ja kas kummaa, minä istun kotona dataamassa vaikka koulussa olis parhaillaan ihan semikivat tunnit menossa. Äpärä meni ja lintsasi, haha. Ei siinä mitään mutten eilenkää menny koska vietin päiväni lääkärissä homoissa testeissä. En ois uskonu et näin pian vanhat juurtuneet tavat iskis, mutta voin vaan syyttää kasvavaa ahdistusta siitä sisällöstä mitä siellä koulunpenkillä pitäs käsitellä. Perkeleen perkele kun tänä vuonna painostetaan keskusteluun ja kirjottamiseen, aiheista jotka ei voi paskaakaan kiinnostaa. Oon muutenki huono (järkevissä) sanoissa kirjottaessa ja puhuessa nii kerpele pitäs muka luokan edessä laukoa jotain epämääräsiä mielipiteitä asioista missä mulla niitä ei pahemmin ole. Olen kuuntelija luonne. Nosiis näillä kursseilla on ehdottoman tärkeetä olla paikalla just sen keskustelunki takia ja jos ei oo nii joutuu sit kirjottaa. Ennemmin näin, koska en tod mene heittää itteäni susien syötäväksi, hell no. Sitäpaitsi jos mieleeni pilkahtaa edes hetkeksi ajatus lintsaamisesta niin tiedän ettei kouluun menemisestä tuu mitään. .

Kävin siis eilen siellä lääkärissä erilaisissa testeissä mm. sydänfilmissä, röntgenissä ja verinäyttettä antamassa. Ei mikään järin ilonen kokemus, mutta ilman pahoja traumoja kuitenki selvisin. Nyt pitää venaa ensviikon perjantaihin että saa tietää tuloksia. Voi tätä odotusta, emmiä jaksais. Emmä tunnu nykyään jaksavan yhtään mitään, tainosiis olen ollu koulun suhteen ihmeen positiivinen. Ekaa kertaa elämässäni oikeesti koulussa on ollu kivaa! Jos nyt näitä hirviötehtäviä ei lasketa. .. Olen myös huomannu kuinka nykyään tunnun enemmän vinettävän näissä teksteissäni. No lol muttakun ei taho muistaa mitään kivoja juttuja koska yleensä alotan kirjottamaan sillon kun vituttaa. Jos jotain vähän kivempaa pitäs sanoa, niin olen ilonen yhdestä uutukaisesta ystävästäni ~ Tavattiin viime keväänä, tai siis kaivoin hänen mesensä ja siellä jutellaan. Ihan heti kemiat pelasi ja nyt jo voin sanoa, että hän on hyvin tärkeä ihminen mulle. En ole pitkää aikaa kyenny kunnolla avautumaan kellekkään ja hälle voin, tuntuu että hän oikeesti välittäs musta ja on kiinnostunu mun jutuista. En kyllä enää pärjäis ilman häntä <3 Toivottavasti ku me joskus tulevaisuudessa tavataan niin ei käy kuten erään toisen, hyvin vanhan nettikaverini kanssa kenestä välitin enemmän kun kestään muusta. Me oltiin juteltu mesen kautta varmaan..2-3 vuotta ja sit ekaa kertaa tavattiin niin että menin heille muutamaksi päiväksi vierailulle. Olin sillon vielä entistä ujompi, meillä meni kyl ihan jees mutta ei kuitenkaan niin sujuvasti mitä mesen kautta. Sen jälkeen mei puhuttu pitkään aikaan mesessä, tapaamista aikasemmin päivittäin mutta jälkeen eka kerran viikossa, sit kerran kuukaudessa ja nykyään ei olla oltu minkäänlaisessa yhteydessä yli vuoteen. Hää oli tärkein ihminen elämässäni ja katosi heti sen tapaamiskerran jälkeen, ei meillä sitten netin ulkopuolella ilmeisesti kemiat pelannu niin hyvin. Kadun noita päiviä enemmän ku mitään ja siksi vähän epäröin tämän uuden tuttavuuden kanssa, koska olen lyhyessä ajassa oppinu hänest välittämään melkeen yhtä paljon kun tästä vanhasta kaverista. Huihui, eksyin ihme aihepiiriin XD

Pitäs varmaan oikeesti jossain vaiheessa lisätä kuvallista sisältöä tässä blogissa, mutten vaan tiedä mistä. Kai mä jossain vaiheessa keksin jotain.

Ovimattoutta ja muuta mukavaa

Luulin olleeni ja aika lailla pohjalla, mutta nyt se pohjakin romahti. Osaan sentään vielä hymyillä niin ei kai tää nyt niin toivotonta ole. Nosiis viime perjantaina, ajattelin viimein rohkaistua ja soittaa sinne saatanan lääkäriin ja varata ajan..jänistin.. ja kas kummaa, sinä samana päivänä ehin hankkimaan uuden lisätaudin! Go me! Kärsin ihan helkkarin ihanista rintakivuista, pumpulisesta & huimaavasta päänsärystä ja muista mukavuuksista. Viikonloppu oli ihan helvettiä, olo oli niin perseestä ja ajattelukyky oli olematon, pää kun kärsi ilmeisesti hapenpuutteesta ja olin ihan pilvessä. Se on häröä kun hengästyy jonkun kuvan käsin värittämisestä. Epäilen jotain keuhkotautia, joten nyt eilen soitin sitten viimeen sen ajan, ensmaanantaina tuo on. Olo on helpottunu, ei satu enää niin voimakkaasti mutta keuhkot on edelleen hyvin paskana, väsyn ja hengästyn äärimmäisen herkästi ja pää on varsinki illalla niin pumpulissa. Toki myös nauran vähän kaikelle ja muutenkin olo on sangen tyhmä. Sei ehkä niin suoraan liity ite vaivaan mutta.. XD Ensviikolla sitten tietää enemmän missä suuruusluokassa kuljetaan.
Mutta tänään alko koulu. Ei sekään järin mukavasti, vaikka ekaa kertaa elämässä olen oikeastaan aika ilonen että se alko. Lukkari on siedettävä ja näin, saadaan omat työhuoneetkin nyt vikana vuonna..tai siis muut saa. Huoneita on liian vähän, että kaikki saisi oman ja yhteen huoneeseen pitäs kaksi tunkea samaan. Arvatkaa kuka joutu tähän. Olen siis ainoa joka jakaa huoneen toisen kanssa. Että voi vittujen kevät. Tai syksy. Olisin niin mielellään halunnut omaa rauhaa mutta ei asialle mitään mahda, kyllä me toimeen tullaan ei siinä mitään. Mutta päätöshän ei ole lopullinen, niin jossain vaiheessa saatan saada sen omankin tilani. Menin myös myöhästymään bussista, että loistava alku tälle lukuvuodelle.

epätoivoinen

Mmmh, varmaa pitäs taas yrittää selvittää ajatuksia kirjottamalla tätä ns. blogiani, kun niitä nyt tuntuu taas riittävän niin paljon että valuu ihan korvista ulos.
Nosiis on tässä tapahtunu kaikenlaista, enemmän tai vähemmän mielenkiintosta enkä ikinä muista mitään heti ku rupean kirjottamaan. Kumma juttu. Yritin tossa vähä päälle viikko sitten alottaa sarjisblogin pitämistä mutta arvatkaa vaan jaksoinko piirtää 2 sivua enempää. Vois varmaan pistää ne huvin vuoks tonne sivuilleni esille jossain vaiheessa tms. Mutta niin, elän epätoivoisia aikoja. Lomaa on vaivaset viikko + päivä jäljellä ja saan oikeesti halvauksen sitä ennen. Kolmas vuosi alkaa ja mä olen totaalisen paskat housuissa täällä, panikoin ja pelkään tulevaa vuotta ihan hirveesti. Tulee olee niin haastavaa etten tiedä kestääkö hermoni. Varsinkin kun tulee olemaan niin epämukavia juttuja tehtävänä et voi vittu. Teoria/kirjalliset aineet tulee olemaan _helvettiä_ koska olen huono sanoissani, en osaa oikeetsi kirjottaa mitään vähääkään virallisempaa. Niin sitten ku toi lopputyö tulee vaatii kaikenmaailman raportit, sitten meillä tulee olemaan jonku taiteilijan haastattelu jaja seminaareja ja kaikkea vitun paskaa mikä vaatii totaalista panostamista mihin mä en vaan kykene. Mutta vielä vuosi vaan pitää kestää, sitten ei tarvi enää koskaan astua koulunpenkille, ah. Toivottavasti. Muillakin osa-alueilla painaa stressi, mm. täytän 3 kk päästä 18 niin sekin tuo jo kaikenmaailman vääntämistä mukanaan, pitäs ensvuoden alulle päästä töihinki (jos tälläne luuseri sellasta kykenee saamaan). Eikä unohdeta tätä jo vuoden kestänyttä lääkärille soittopelkoa, josta pitäs ensviikon kuluessa päästä yli. Saan sydärin tällä menoa, ihan hirveitä synkkiä pilviä edessä :/

Yritän kuitenki tavalliseen tapaani olla välittämättä, stressaan sitä sitten kun olen pakon edessä. Kesä meni kyllä turhan nopeesti taas, en saanu läheskään kaikkea tehtyä mitä oisin halunnu mutta that's life. Sain sentään ensvuotta varten cosseja alotettua, tai siis yhtä vaan. Rupesin tekemään Okin miekkaa, Kutonea. Ekaa kertaa teen proppia puusta ja son osottautunu oikeastaan aika lepposeks hommaksi. Kun kävin sillon siellä pohjosessa niin sieltä sai kivasti puuta mukaan mistä olen kätevästi saanu veistettyä ja kaiverrettua tota miekkaa. Pian on toi kahva osa valmis, pistän varmaan jotain kuvaa kuhan pääsen niin pitkälle. Olis hyvä vielä tän kuun aikana saada tuo tuppitsydeemi ja herran maski + koru tehtyä, saas nähä miten onnistuu. Huomaa että olen aika sähläri välillä noiden kaivertimien kanssa, 2 kertaa jo tökänny sormeen että on tullu pieni haava, tänään tiputin yhen vahingossa ja mokoma tökkäsi pikkurillinpään kokosen, suht syvän haavan varpaaseen mihin piti tunkea laastari. En edes huomannu asiaa vasta kun 5 minan päästä alkoi sitä polttaa ja huomasin pienen verilammikon siinä tiilellä XDD melkein lähti pala mutta onneks ei sentäs. Pitäs varmaan yrittää olla vähän varovaisempi kun noi jo pelkää että tökkään vielä johonki valtimoon.

Voisin varmaan yrittää nyt kirjottaa vähän useemmin ettei tuu näin suuria tekstimääriä suppealla sisällöllä. Ja kuviakin olen jo pitkään yrittäny pistää mutta sekin jää vähä sille tielle.

Lisää kyytiä hermosoluille

Vaikka olenkin lämpimien ilmojen ystävä alkaa jo pikkuhiljaa ottaa tämä tukahduttavan kuuma ilma päähän, hikoilen kuin viimestä päivää ja just piti viuhkanikin mennä Traconissa hukkaamaan.. angst :<

Nosiis nyt on tän vuoden conit käyty ja ihan hyvä maku jäi suuhun. Oli kiva tavata vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia ja vaikka sunnuntai kusi monella tapaa ei se silti osannut tunnelmaa latistaa 8D Taidekujalla oli lähes kokoajan sillon su hiljasta kun huopatossutehtaalla ja kauppa ei muutenkaan mennyt hirveän ahkeraan, mutta ihan ok lisämassit sieltä sai kaivettua, lähinnä korvaamaan vielä korkeampia matkakustannuksia, koska minä tyhmä menin unohtaan opiskelijakortin himaan. Nyt sitten voin vihdoin alottaa ensvuoden cosseja, tosin en ihan vielä kun käteni ovat sidotut materiaalien puutteen vuoksi enkä pääse niitä hankkimaan ennekun äiti kömpii takasin himaan about viikon päästä. Haluan jo päästä veistämään ja leikkimään puulla ja paperimassalla! Pitäs yrittää purkaa tätä luovaa turhautumista piirtämiseenkin mutta jostain syystä se ei innosta paskaakaan, mikä ei kyllä nykyään mikään itse harvinaisuus ole. Muutenkin tänään on ollu kovin vittumainen päivä, kaiken kuumuuden lisäksi on pitäny kestää vähän väliä uusiutuvaa hikkaa ja aamulla oli sellanen räkätauti että paperia meni kilotolkulla, hrrrh. Muutenki Traconista asti on ollu kurkku äreä kun meni huutamaan turhanki kovaa fffightissa, ei oo kivaa joutua juomaan lämmintä tällässellä ilmalla. Ahistaa muutenkin taas vaihteeks kun tuntuu että aika loppuu kaikessa kesken. Lomaakaan ei ole enää kovin kauaa ja ensviikolla pitäs uhrata ainakin 3 päivää vittuuntumiseen. No siis pakkohan sinne hautajaisiin on mentävä, ei vaan oikeen ajatus houkuta lähteä 8 tunnin ajomatkan päähän yhden päivän takia, tilaisuuteen mikä masentaa, vituttaa ja tylsistyttää hengiltä. Ja toki 8 tuntia takasinki vielä... yhhh, vittusaatana vihaan hautajaisia. Olen kateellinen veljelle kun sen ei töidensä takia tarvi lähteä >8( Yritän pyyhkiä vitutustani pois kattomalla -95 vuoden Nintendo pelin, Yoshi's Islandin gameplay videoita juutuubista, ai että mitkä nostalgiat <3

Syväjäädytettyä elämää

Hrrrghhh. Varmasti hirvein kesä ikinä 8D Aika menee nopeesti enkä saa mitään hyvää aikaseksi ja mulla tuntuu olevan nyt joku vakio tapa saada isoja vaivoja tähän aikaan. Mulla alkoi viimeviikonloppuna pieni lääkityskuuri ja ei menny ku pari päivää, niin mun jo melkeen vuoden vaivannu kylkeni rupes heittää herenpersettä ja aiheuttaa mulle lisästressiä. Vitun kivaa, toivottavasti heti ku lopetan ensviikol tän lääkityksen nii painuu hittoon, en taho joutuu soittaa taas lääkärille.. Ärr.

No mutta siis, tuo tämän kesän viimeinen tapahtuma Tracon on lähestymässä hurjaa vauhtia! Kivasti jos ton helteen kanssa samoihin aikoihin.. kuitenki, cossit on vielä vähän kesken eikä yhtään jaksais rueta säätämään yhtään mitään, hirveesti pitäs muistaa ottaa kamaakin mukaan jaja pelottaa että unohan jotain. Perjantaina meen Biffelle ja sieltä sit lauantaina lähetään aamu puol ysi junalla Tampereelle. Aikanen aamu siis odottaa, ah ihanaa. Mutta innossani olen, vaikka tää fyysinen puoli vituttaa. Lauantaina on ihan helvetisti tekemistä, ei meille jää pahemmin mitään lagitusaikaa koko päivänä. Cossina mulla on altterini Basa mafiaversiona, siis musta puku päälle, yay. Son äärimmäisen häröä pistää miesten oikee puku päälle, ihan nauratti kattoa peilistä 8"D Ihan varmasti tulee perkeleen kuuma mutta onneks takin voi aina heittää veks. Sunnuntai sitten onki vähän hiljasempi kun itse pyhitän sen täysin myymiselle taidekujalla. Toivottavasti saan suht hyvin ees myytyä, rahalle ois suurta tarvetta nyt kun ensvuoden cossejakin on tuplasti enemmän 8D Cossina mulla on jälleen oma hahmo.. ei hirveesti sitä innosta laittaa kun aika hyvin feilasin vähän kaiken siinä, kankaan värjääminen meni perseelleen, siivet meni perseelleen ja oon tähän mennessä onnistunu raiskaa ton mun oranssin peruukin aika lahjakkaasti. Noh, ihan sama. Katotaan selviänkö koko loppuviikosta kunnialla, onneks sentään pääsee himasta pois kun ahistaa olla siel just nyt. Äiti ei oo himas niin pitää tehä asioita enemmän ite, kaupassaki pitää ite olla aina mukana ja mä en jaksa yhtäään. Eikä asiaa helpota et se tulee takasin viikkoa myöhemmin mitä alunperin piti, koska mun eno meni kuolemaan just ennen ku se lähti sinne, joten hautajaiset on siinä heinäkuun puolesvälis. Epäilen että sinne me ollaan menossa, iskä kun tuskin jaksaa rueta mitään autoa metästämään et ees päästäis sinne. Toivottavasti ei tarvi lähtee, vihaan hautajaisia niin paljon, ripariki kalpenee tylsyydessä ja masentavuudessa. Emmä tiiä, kai sitä pitää sit vaan yrittää jaksaa ja sitten vittuilla kun koulukin jo kohta taas alkaa. Perkele mä tahon elämän ettei joka hetki menis täysin hukkaan. Turha toivo.

CCC

Conventions, Countdowns and Countless thoughts. Vitun järkeviä nää mun otsikot nykyään.

Siinä tiivistelmä tästä hetkestä ja tulevasta. Desucon oli siis vähän päälle viikko sitten ja aijai, olipas taas niin hauskaa *A* Moni otti cossistani kuvia, käytiin photoshootissa ja valvottiin koko viikonloppu 8D Ja nyt pitää taas odottaa melkeen vuosi seuraavaa, yhy. Mutta siis, nyt tapahtuukin sitten kaikenlaista tämän parin viikon aikana. Huomenna äippä lähtee pohjoseen (ilman mua :<) ja pitäs taas pari viikkoo pärjätä lähes omillaan. Ei kiva, ei pääse lähtee minnekkään, joutuu ite tekee ruuan ja siivoo..hrr. Ja Tracon lähenee uhkaavasti, sinne ei oo cossit valmiina ja piti niitäki mennä muuntelemaan, kun kankaan värjääminen on niin vituttavaa hommaa, varsinki jos sei onnistu. Että nyt sit pääsee leikkii mafiaa o/ Siel ois sit tarkotus kans myydä taidekujalla kamaa. Pinssitilauksen tein tossa perjantaina muttei oo viel kuulunu sielt mitään nii toivottavasti tein oikein sen tilauksen. Kaikki on kesken ja asioita on taas niin paljo muistettavana ja hoidettavana. Mulla tässä just Desun jälkeen romahti pahasti itsetunto kun sattu törmäämään tosi huonoon kuvaan, oma ulkonäkö kun ei todellakaan ole mistään parhaasta päästä... eikä asiaa helpottanut se että piti just ulkonäköön painottuvia ohjelmiaki vielä kattoa, haha. No siitä on nyt päästy jaja ainoa ongelma minkä kanssa tällä hetkellä kamppailee on yksinäisyys. Juhannus kun on ensviikolla niin eipä nyt sit ole ketään kenen kans sitäki viettäis :/ Yks kivoimmista pyhistä ja yksin se pitää viettää, kivaa.

Kiva kun eilen mun serkku sai lapsen, niin äiti tottakai höpöttää siitä tauotta, tokaisi että millonkan meijän lapset tois meille lapsenlapsia ja sattu vielä mua päin kattomaan... NEVER. Äiti parka, minä vihaan lapsia nii multa niitä ei heru ja sisko on homo nii veli jää jäljelle 8--D heha, saas nähä tuleeko musta koskaan tätiä.

Yauzaa

Notuota siis, ajattelin taas kirjotella jotain näin alkaneen kesälomani kunniaksi o/ Mikä parempaa, muilla (ainaki suurimmalla osalla) alkaa vasta ensviikolla 8D Vahingonilo paras ilo.

Mutta siis, kelin puolesta aika synkeästi tämä kesä alko, tulis nyt ne vähän aikaa sitten ilmaantuneet helteet takasin. Tai ees vähän enemmän lämpöä ja auringonvaloa, vaikka se aiheuttaaki meikäläiselle hirveitä päänsärkyjä. Hyvin on tää loma alkanu, eilen käytiin leffassa ja sain todeta, että helevetti vieköön se on jotain niin hienoa <3 Tahtoo kulkea vähintään kerran kuukaudessa, nyt kesällä enemmänki. Taino mitä tässä nyt kerkeää tekemään, kun on hirveä kasa piirrettävää millä on se paineita aiheuttava deadline (tilaustöitä ja kirjanmerkkejä) sekä näitä luvattuja juttuja ja toki sitä omiaki tahtoo piirrellä XD Muttakun nykyään piirtäminen vähän juimii, niiku vähä muukin. Pitäs varmaa noi nettisivutki päivittää loppuun mut ei hirveästi just nyt houkuta istua paria tuntia koodaamassa. Ja kun vajaan 2 viikon päästä on Desucon(!) ja sinne pitäs tehä cossit loppuun jaja kaikkea muuta shaibaa nii tähänhä se kesä sit meneeki. Yay.
Oma ennustukseni kesälomasta on, etten saa kun pari juttua aikaseksi ja suurinosa ajasta menee lagittaessa ja tehdessä aivan jotain muuta mitä pitäisi, niinkun aina enneki. Eikai se nyt niin hirveä asia kuitenkaan sitte loppujenlopuks ole. Kesätöihin en ilmeisesti päässy ja yritin lainata koululta kesäks sitä kameraa nii en sitäkää saanu.. yhy. Ois ollu hyvä syy lähteä ulkoilemaan vähä useammin. Mutta yritän ainaki kohottaa kuntoa tässä kesän aikana, pyöräillä vähintää kerran viikossa yli 20 kilsan lenkin ja muutenki tehä jotain pientä. Tosin pitkän matkan suunnitelmat ei ole ikinä onnistuneet ja motivaationi usein kuolee heti alkumetreillä vähän kaikkeen. Mutta saas nähä millanen kesä se tästä tulee 8)

Voi vittujen kevät

Toi sanonta tuntuu sopivan tähän kevääseen turhanki liian hyvin. Pakko saada purkaa jonnekki jotenka tää blogi tuntu siihen hommaan sopivalta.

No asia on siis niin että me siis tilattiin tossa about viikko sitten mulle se cossiasu, 4 erillistä tavaraa, maksaen yhteensä n. 100 egee. Ja piti maksuttaa isällä kun ei noi omat raha määrät oikein päätä huimaa ja ajattelin että ei pitäisi olla niin hirvee asia, enhän mä saanut noilta synttäri enkä joululahjojakaan. Mulla on kuitenkin vielä pari asua tekemättä, toinen vaan vähän alotettuna ja toinen viimeistelyä vaille valmis. Näihin siis tarvis ostaa vähän kaikkea ja ilmaisin siitä selkeästi äidille, että pitäs käydä kaupoissa. Hää meni sitten sanomaan siitä tälle perheen wnb rahottajalle ja se siihen vastasi, että niihän sille pitäs. Sit se rupes valittaa kuinka se asu makso 80 egee ja 60 egee makso ne muut kamat. Ai että anteeks mitä? Se asu oli 80 dollaria eikä euroa, eurois se ois sen jotai 60. Eli se vitun seniili meni sekottaa noi summat ihan miten tahtoi. Sitte äiti tuli myöhemmin sanomaat, etten mä sit saa ostaa/tilata vähään aikana mitään. Siis anteeks mitä vielä? Meni mokoma vittu vääntelee noita lukuja miten sattuu ja onse niin vitun vaikeeta sijottaa muhun sitä rahaa ees jonki vertaa. Kuten yllä mainittin, eihän ne ees oo hankkinu tollassina erikoisempinakaa päivinä mitää. Onse nii vitun reilua että kaikki muhun menevät kulut on niin helvetin suuria ja turhia, mutta muille sitä jaetaan lähes vikisemättä. Mun siskoki ruinaa rahaa vähä väliä, vaikka se on asunu pois himasta jo vuosia ja käy töissä jne. Mutta kyllä sille sitä rahaa voi antaa, työssäkäyvälle eikä mulle, kuka ei saa tuloja yhtää mistää. Ja ihanku mä vaatisin tällässiä summia itteeni käytettävän ympärivuoden, no en vitussa. Se kuka sanoo että nuorimmaisilla on helpointa koska niitä lellitään sais painuu hevon vittuun, son mun tapauksessa ainaki täysin päinvastaista.

Että nyt sitte vituttaa ees ajatella, että tarvisin rahaa. Muttaku en saa edes töitä ku en ole vielä 18, mikä on se ikä mitä monis työpaikkahakemuksis vaaditaan. Jos nyt ainaki tän vuoden viel mua vähän avustais rahallisesti, mut ei, onse niin helvetin iso taakka. Saatana muutan tonne ojaan jos kerta niin paljo aiheutan rahaongelmia. Reilua sanon minä. - Se vähiten perheessä rahaa tarvitseva/kuluttava.

Otsikoton

Lol toi otsikko kuullostaa niin ylimaallisen järkevältä XD Huoh. Nojoo, kohta kuukaus viime merkinnästä, öööö. En vaan ole pahemmi jaksanu kirjata mitään übertärkeitä mietteitäni tms. Ja sattu just nyt pääkin tyhjenemään niin lahjakkaasti etten tiedä mitä sitä tähänkään pitäs sanoa. ..

Vau, enää kuukaus koulua nii pääsee kesälaitumille. Ei oikeesti voi olla näin, ei voi. Tosin samaan aikaa se tuntuu järjettömän pitkältä kun ajattelee mitä kaikkea tän kuukauden pitäs sisältää. No ensinnäki päätin tossa viikko sitte ottaa uuden cossin Desuun, vitun viisasta näin viimetippaan, mutta näin nyt kävi. Pitäs tässä lähipäivinä sitä rueta tilaamaan ulkomailta. Ja sitte nää myytävät ens heinäkuulle, ainaki 19 kuvaa pitäs tässä ennen koulun loppumista vääntää että sais ne ilmaseksi printattua. Eikä unohdeta ihanaa läksy/opiskelu rintamaa mikä kyyhöttää edessä. Katoin just että filosofiaa ja estetiikkaa on tässä kuukauden aikana 32h! Helevetti soikoon miten kukaan sellasta voi jaksaa... argh. Sit toki noita cosseja. Ihan liikaa sanon minä.

trrnrnrnn, jooentiiä, en osaa sanoo ny mitää kummempia. Lähinnä herättelin tätä blogia vähän eloon XD mut kai sitä täs tulee jotai juttuu mieleen jossainvaiheesa, nyt on pää nii tyhjä että ihan kaikuu

Keväisiä tuulahduksia

Ai että kun piristää, lumet sulaa ja näkee taas iha sitä maatakin. Ja enää pari kuukautta koulua! Uskomatonta kuinka nopeesti tää aika oikeesti juoksee. Toukokuussa pääsen jo autokoulun teorioihin, vuoden päästä valmistun ja parin vuoden päästä pitää jo kunnolla miettiä omaa asuntoa ja uutta opiskelupaikkaa. Hui kauhia... onneksi päätin pitää kun pääsen täältä sen yhden vuoden "vapaata", että olisin töissä sen vuoden saadakseni rahaa sitten siihen asuntoon, autoon, opiskeluun ja toki cosseihin ja muutenki elämiseen. Argh, jotenki hermostuttavaa että pitäisi kasvaa aikuseksi. Noh, kai se menee hyvin..toivottavasti.

Hmmm, viime kerrasta on taas kulunut aika iso tovi. Työssäoppimiset on nyt sitten tän lukuvuoden osalta siinä, ai että rakastuin tohon duuniin. Mikäs siinä, istut 12-18 aikavälillä jossain nurkassa, piirtämässä ja lukemassa mangaa, kyllä se koulun päihitti. Sinnekkin on nyt tultu takaisin, aika stressaavin mielin. Hirrveen iso kasa jäi tehtäviä rästiin ja muutenki hukun tähän helvetin tylsään luento ja teoria kauteen. Eniten kuitenki vituttaa se etten ole saanut mitään hyvää aikaseks koko vuonna, mille tosin osasyynä on se, ettei ole niitä tunteja pahemmin edes ollut, on koulutuspäällikkö sössiny sen verta hyvin meijän lukkarin, haha. No en valita, kun saan extra lomaa äärimmäisen paljon. Kovaa vauhtia ollaan jo valmistautumassa kesään, tosin ei ainakaan piirtämisen merkeissä vaikka niin tahtoisi. Kaikki piirrustusohjelmani (piirrän 90% duuneistani koneella) otti loparit ja piti sitten ostaa nettikaupasta photari, jonka pitäs tällä viikolla tulla. En yhtää jaksa odottaa, inspaa niin perkeleesti taas vaihteeksi. Kaiken tän lisäksi pitäis jaksaa varailla kaiken maailman aikoja, väkertää sitä asua, harjotella niitä piilareiden käyttöä, käydä kampaajalla, päivittää sivuja...ah, kenen päähän voi mahtua näin paljon asiaa. No ei ihme että koen usein päänsärkyä. Mutta ei sitä enää kauan kestä, pääsen pian taas laiskottelun ihanaan maailmaan kun kesä tulee! Olen minäkin tulevaisuuden lupaus, kun olen onnellinen vain kun saan vaan olla XD olispa sitä vielä laps, kun sai tehdä asioita mitä halusi, eikä mitään pakkoa tai velvollisuutta. Hmmm.

Sisään, ulos, sisään...

Hmmm, siitä on aikaa kun tänne viimeksi kirjoitin...siis omasta mielestäni. Varsinkin kun on tapahtunut vaikka ja mitä, mutten vaan ole jaksanut pahemmin kirjottaa mitään. Hiihtoloma oli ja meni, oli hiton hauskaa ja antoisaa. Yökylästä on jo kohta 2 viikkoa, mutta patja senkun jaksaa tossa vielä jumittaa. Viimeviikolla oli se projektiviikko koulussa, mun piti mennä flashin alkeiskurssille. Flash on siis animaatio, mihin on sovitettu äänet sun muut, ellette sitä tienneet. Mutta mokoma peruttiin ja päädyin sitten kirjansidontakurssille. Eikä kaduta yhtään! Kuulostaan huolimatta soli hyvin hauskaa ja aika lensi siivillä. Sain aikaseksi helvetin hienon kirjan, ottaen huomioon että mokoma oli ensimmäiseni. Se vaan että sain jotkut hajutraumat, kun se liima millä näitä liimattiin haisi ihan pilaantuneelta piimältä, ellei pahemmalta. Meni ruokahalu päiväksi.

Ollaan hyvin tiukilla rahan suhteen melkeen kokoajan, niin viimeviikonloppu oli erittäin virkistävää kun saatiin vähän ylimäärästä ja käytiin ostoksilla siinä lauantaina. Aamulla vähän yli yheksän lähettiin... puoli tuntia siitä millon heräsin ja täysin tietämättäni koko reissusta. No kuitenkin, käteen jäi jo pari kuukautta haikailemani kankaat cossiasuani varten ja kirpparilöytöjä. Nyt on mokoma hyvässä alussa, viimeinki. Mutta tänään mulla sitten alkoi toi työssäoppiminen kaapelitehtaalla, taidemaalariliiton taidevälitys tapahtumassa. Hyvä maku ekasta työpäivästä jäi kyl suuhun, ei siin mitään. Me saatiin päättää mitä tahottiin tehä, vaihtoehtoina oli joko purkaa niitä lähetettyjä tauluja, kasata seiniä mille niitä ripustetaan tai leikellä papereita millä niitä seiniä suojataan (ne seinät mitä tehtiin on siis sellassia häkkiverkkomikälie seiniä, mitä yleesä festareilla käytetään). Valittin sitten sen fyysisimmän eli seinien vääntämisen. Mulle tulee tunne, että olen saanu työtä tehyksi vaan jos son hyvin fyysistä jostain syystä. Rankkaa oli, mutta kivaa kuitenkin, kiitos hyvän seuran ja mukavien ihmisten. Huomenna sitten pysytetään niitä tauluja ja loppuviikolla kun koko homma virallisesti alkaa niin vartioimaan ja häärimään siellä ihmismassassa o/ niistä sit enemmän vielä joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna, lauantaina, onki sitten vähän erilaisempaa ohjelmaa luvassa. Ollaan Biffen kans menossa Sangatsu päiville ja hankin samalla lisää cossikamaa. Ja oikeen kutsuvieraina! Minä nääs menin voittamaan Sangatsu mangan järjestämän piirtokisan jonka palkintojen jako tapahtuu tuolla. Ja Biffe voitti kunniamaininnan. Että kiva päivä luvassa sillon >8)

En oikeen jaksa keksiä enää mitään sanottavaa, tuossa nyt on tiivistelmä viimeviikoista. Sitku vielä sais omat sivut päivitettyä niin ah. Muttei aika taida riittää...

Mmm..

Jootota.. eipä tässä ole pahemmin tapahtunut mitään mistä voisi kertoa suurella mielenkiinnolla. Järkevää pitää blogia kun elää tylsää elämää, hm? Nojoo no kuitenkin mulla alkoi tänään hiihtoloma, eikä mitenkään hehkeesti. Olen kipeenä, taas. Kunnon tuskissa. Rhhh. No tässä lomalla pitäisi tapahtua kaikkee vähän jännempää. Hyvällä tuurilla pääsen alottaa cossiasuani, mutta rahatilanne on iso kysymysmerkki. Niin ja Biffe tulee tänne yay \o/ Mut aika pelottava ajatella, että kesään ois muka vähän päälle 3 kk aikaa, mitä vittua 8D Ja varmasti se meneekin nopeasti, koska on ihan hirveen paljo asioita tapahtumassa, koulun suhteen varsinki. Hiihtoloman jälkeen on projekti viikko, menen Flash alkeiskurssille yay, olenkin jo pitemmän aikaa tahtonu oppia niitä tekemään. Ja sen jälkeen on 2 viikkoa työssäoppimista, olen töissä taidemaalarien teosvälityksessä. Varmasti tulee jännää, varsinki ku se sijottuu tonne kaapelitehtaalle, missä oli viimekesänä Animecon niin tulee kivat nostalgiat, heh. Ja toivottavasti tällä kertaa saan tosiaan koululta ton ajan ruokarahat, koska se tulis niin tarpeeseen. Ärsyttää olla rahavaikeuksissa, varsinkin just sillon kun on monta kohdetta mihin sitä tarvii. Enkä niitä kesätöitäkään vielä ole hakenut, pakko mennä kyselemään ensviikolla. Olenhan jo jotain 2kk sitäki värkänny.. köh.

Lagitan taas ihan tuhottomasti, on taas liikaa tehtävää ja ajateltavaa.... hmm

Tha Maana(aja)ntai

CHAA! Jumalauta XD maanantait iskee jälleen. Tää todistaa et mun ei oikeesti pitäs mennä ylös kämpästä tänä kirottuna päivänä. Oikeesti joku nyt pelleilee mun kustannuksella.

No siis. Päivä lähti käyntiin siitä tiedosta, että tänään pitää mennä Helsinkiin klo 10.00 alkavaan tapaamiseen taidemaalariliitolla. Olen menossa sinne, maalaja kun olen, työssäoppimiseen maaliskuussa ja tämänpäiväinen oli info siihen liittyen + muuta juttua siitä liitosta. Ihan must meille maalareille. Noh, heräsin tuskallisen aikaseen, revin itteni ylös ja liikkeelle käpyttämään 15 minan päässä sijaitsevalle bussipysäkille venaamaan Keravalle menevää bussia. Odotin, odotin, odotin... 40 minuuttia. Bussia ei missään. Kittuunnuin pahasti ja tekstasin maikalle etten varmaan pääse sinne. Tämä käski yrittää uudelleen ja käpsytin sitten takasin umpijäässä himaan kattomaan miten näitä busseja menee. Jos lähtisin heti, ehtisin 10.10 lähtevään bussiin (mikä oli taas 15 minaa myöhässä, mikä näitä keravalle meneviä riivaa?) ja sillä junalla helsinkiin että olisin siinä 11.30 siellä paikalla. 1½ tuntia myöhässä, nice. Ehin lähteen jo kävelemään kun maikka tekstasi takasin, että se nyt on jo sit liian myöhään. En jaksanu enää lähteä kävelemään kotiin päin (vaikka ois niin pitäny näin jälkikäteen ajateltuna) vaan suunnistin kohti hesaa siinä toivossa, että saisin varattua kohta loppumassa olevan mangan. Useiden vittumaisen pitkien venausaikojen jälkeen olin taas junassa istumassa tyytyväisenä, matkalla takasin kotiin. Noh, tavalliseen tapaan mulla oli musa kovalla ja ajatukset jossain missä lie. Sitten tuli ilmotus että matkaliput tarkistetaan. Kiltisti näytin omani, mihin sitten konduktööri tokasi, että täähän on vaan keravalle, se meni tossa pysäkki sitten. ......... ETTÄ MITÄ? Olin niin omissa maailmoissa etten muistanu jäädä Keravalla. Perkele. Pari miestä penkkiriviä edellä naureskeli siinä kun se könduktööri sitten sanoi, että jää haarajoella (seuraava pysäkki) ja mene takasin hesaan päin. Rupesivat nämä naureskelijat mulle vaan enemmän nauramaan, ei kuitenaan pilkkaavasti vaan silleen... ystävällisesti, kuin tuttavat konsanaan. Ei nolottanu, kumma kyllä. Jäin sitten Haarajoella... todeten että korvessa oli sekin pysäkki, pelkkä se pienen pieni, minimaalinen asemalaituri siinä vaan oli. Missään ei ollut muuta kun valkosta ja pari hassua asuinrakennusta. Öh.. ja seuraava juna Hesaan päin olis siinä jotain 12.49, kello oli 12.15 kun ite saavuin siihen. Että jee, hypotermiaa ja tylsyyttä vastaan taas piti taistella puoltuntia. Juna tuli, pääsin Keravalle, taas piti venata puol tuntia bussia. Ja sit vielä lopuks kävellä, aivan oikein, puol tuntia himaan. Ja näin ihana seikkailuni päättyi. Ihan selvästi julkiset ei musta tykkää sen enempää kun minä niistä. Ja outoa kyllä, minuu ei vituta tämä yhtään, melkeen naurattaa ihan. Aivot tais ylikuumeta vitutuksesta ettei enää tunnu missään.

Maanantai, julkiset liikennevälineet ja talvi on asioita mitkä eivät sovi samaan lauseeseen itteni kanssa. Onneksi seuraavaan on viikko aikaa.

Tampere

Jopas tästä tuli tylsän näkönen, mutta en jaksa mitään erikoista venkslailua just nyt.

No siis olin tänään tapaamassa ihmisiä Tampereella. En ole siellä ikinä käynyt, senkin takia että olen luullu sinne olevan liian pitkä matka/liian kallista. Mutta yllättäen resurssit riittivät ja pääsin sinne päiväksi hillumaan. Ihan sairaan kivaa oli, vaikka nolasin itteni ehkä pahiten ikinä, meinasin jäätyä kuoliaaksi ja sain kokea henkistä vakivaltaa (heh). Vois varmaan yhden kuvan tähän pistää...sitten kun niitä tulee, leikittiin turisteja ja kaveri napsi kuvia aika lailla. Ah, rakastan matkustamista <3 Niin ja jos yksi osallinen tätä lukee niin haista vittu XD

En tiiä mitä odottaa lähitulevaisuudelta. Ensviikolla saan tilaamani mangapokkarit (viimein) ja uudet lasit. Ja pitäis ne työt alottaa, olen lusmuillu 2 viikkoa ja tälläviikolla on pakko saada ees pari työtä valmiiksi. Saatana. Muttakun ei jaksa nyt koulu inspata, ei yhtään. Tällä hetkellä en taho muuta kuin leikkiä pyromaania ja impata savua. Hyvin tervejärkistä, mutta niinhän minä olenkin, yeh. En halua liiemmin miettiä tulevaa (vaikka teenkin sitä väistämättä) koska sillon tulee mielikuvia, mitkä ei kuitenkaan toteudu. Tuppaa odottamaan asiolta liikaa. Tulis nyt vaan se helvetin kesä niin kaikki olis ilosia. Hyvällä tuurilla mulla ois se duuni (mitä en vieläkään ole hakenut) ja terveydentila huollettuna jaja kaikki ois kunnossa. Muttakun vittu on niin saamaton, että asioiden tapahtumisessa kestää kauan, josko ne tapahtuu sillonkaan. Laiskuus on kirous. Ja minä väsyny, joten pidän ny taas pääni kiinni vaihteeksi.

Before u know it

Nuhnuhnuuu! Ei ole varsinaista tarvetta kirjottaa taikka avautua justiin nyt, lähinnä omaa tylsyyttä tässä tapetaan. Loistava syy blogin pitämiseen, nee?
No siis, on se tavanomainen perjantai (itseasiassa nyt on jo lauantai) illan/yön fiilis menossa. Kunno kiksit. On nää pari päivää olla aikamoine energianlähde, olen kovin levoton ja kärsimätön kaiken suhteen. No siis torstaina piti mennä hyyvin aikasin helsinkiin jotain ensviikon työssäoppimiseen liittyvää infoa kuulemaan. Ihan turhaan menin, kipeytin paikat vaan aika lahjakkaasti kun kävelin 4-5 tuntia melkeen kokoajan. Son hirveetä, kun on ollu melkeen kuukauden tekemättä yhtikäs mitään liikuntaa. Mutta lopulta se kyllä oli sen väärti, tein itestäni taas melkeen peeaan ja tuhlasin saamani lahjakortin o/ plus se perus lukemisto. Tosin ne on nyt luettu ja saakeli vihaan tätä jälkikäteen iskevää riippuvuutta että nyt lisää, tahon tietää miten jatkuu! Tekee mut hulluksi. Niin ja näin kavereita siin samalla ja sain julisteita seinäntäytteeksi. Ahh, mun huone hukkuu jo niihin. On harvinaisen otakumainen olo, onko se sitten hyvä asia, en tiedä.

Ensviikolla alkaa siis mulla helmikuun tokalle viikolle asti kestävä työssäoppimisjakso. Me mennään Malmin lentokentälle 2 viikon ajan tekee duunia. Me siis väännetään myöhemmin keväällä näyttely, niin sinne tehään matskua o/ siel ite lentokentäl ei siis sinällään tehä mitään, muuta ku haetaan osviittaa piirrosten ja valokuvien kautta, mistä sit tehään lentämiseen/lentokoneisiin liittyviä teoksia. Jeejee, ajattelin ite tehä jotain havainnointi kuvia, ei mitään mielikuvituksen purkaumia siis. Pahin tässä nyt on se, että sinne asti pitäs jaksaa änkemään, onneks ei ihan joka päivä kuitenkaan.
Niin ja mitä tässä ois vielä suunnitelmissa tän kuun osalta on saada uudet rillit ensinnäkin. Ärsyttää kun on jotenkin...jälkeenjääny olo XD Jossain asioissa pitää kulkea massan mukana. Niin ja tossa 23 päevä olen tampereelle miittiin menossa \o/ laajennan reviiriäni, hehee. Tuskin maltan odottaa että sinne pääsen 8D nään uutta kaveriani, tosin jo pelonsekaisin tuntein. Kyseinen henkilö ei nääs ole helpoimmasta päästä, koen suuren painostuksen kun hänen kanssaan juttelen mesessä XD mullako sitoutumisongelmia, ei tietenkään.

Taidan nyt kuitenkin yrittää saada jotain luovaa aikaseksi, ei tästä taas tuu mitään kun ei saa aikaseks mitään mitä pitäs saada. Mun yleinen stressi/tyhjä/sekasortoinen mielentilanne jyllää yhä.

vituttaa

Vituttaa kun vituttaa, kun ei osaa mitään!

Joo. Rupes kyrsimään tosi pahasti. Ei niinkään mikään omasta tilanteesta lähtevä, vaan jonkun toisen. Ketuttaa oikeesti etten osaa olla kaveri kellekkään. En osaa auttaa ketään, saati sitten itteäni. Yks kaveri potee masennusta, mutten osaa sanoa sille mitään mikä sais ees jonkin verran helpotettuu sen oloa. No vittu miten osaisin ku itellä sama tilanne. Masennus on perseestä. En osaa edes angstata, en sitten mitään D8 Rupesin miettii sit tota myöte omaa tilannetta, vittu.

En tajua miten elämässä voi mennä näin paskasti. Sosiaalinen elämä on syvältä, ei oo kavereita eikä perhettä. Koulu/työ menee ...periaatteessa huonosti, kun ei ne jaksa pahemmin kiinnostaa. Ja raha tilanne, tarviiko sitä edes mainita. Pitäs ostaa kaike näköstä, mutta ei oo sitä stn rahaa. Sit on mitälie sairauksia, ties kuin vakavia ja stressi on päällä melkee 24/7. Miten kauan ihmine voi tällästä jaksaa? Ilmeisesti kauan, olenhan ite tätä kestäny jo vuosikausia. Vituttaa olla no-life, kellä on elämä vaan yhtenä päivänä kuukaudessa. Hyvällä tuurilla kaksi. Nnaah. Pakko purkaa jonnekkin, ei erkkikään kestä tällästä ketutuksen pidättelemistä. Tahon avautua jollekkin, mutta ei oo ketään ketä kiinnostais. Enkä mä osaa puhua mun tunteista. Ainakaan kunnolla. Ja vitut minä millee psykiatrille, ajatuski karmii.


Rrrhrhrh, toivottavasti oikeesti jotain tosi kivaaki tapahtuis tänä vuonna. Ärrrr, stn.